keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kuutamohiihtoa

Uskomatonta kuinka päivät vaan hujahtavat ohi täällä Lapissa. Perjantaina käännettiin auton nokka kohti Yllästä ja ajeltiin kevyt 12h ajomatka mökille. Rättiväsyneinä pääsimme nukkumaan 3 aikaa yöllä ja kyllä nukutti. Muutenkin on ironista, että kirjotin viime tekstissä univaikeuksista ja nyt vedän uskomattomia 12 h yöunia. Kertonee siitä, että stressin lauetessa uni kyllä maistuu.

Päivät noudattavat täällä samaa kaavaa. Herätys 10-12 aikaan, hiihtolenkki, saunomista, syömistä..Tätä hyväksitodettua kaavaa sitten toistetaan päivästä toiseen. Ensimmäisen päivän itkupotkuraivari on myös helpottanut, kun huomasin, että polvi kestää kuin kestääkin vähän pidempiä lenkkejä. Alkuun pelkäsin, että kuinka tylsää on tulla viikoksi Lappiin istumaan ja katsomaan vierestä mun muut pääsevät hiihtämään. Edelleen polvi kipuilee varsinkin ylämäkihiihdossa ja vapaan liu'uissa, mutta aika hyvin jalka jo antaa myöden. Nyt polvi alkaa tuntua jo hivenen ylirasittuneelta, sillä lähemmäs 100 hiihtokilometriä on tullut täyteen viiden päivän aikana. Tuo kilometrimäärä ei päätä huimaa, mutta kun ottaa huomioon, että olosuhteet ovat olleet todella raa'at. Pakkaslukemat ovat huidelleet 20-30c asteen välillä, joten luisto ei tosiaan ole paras mahdollinen. Ensimmäinen pakkaslenkki tuntu aika pahalle keuhkoissa, mutta nopesti kroppa sopeutuu olosuhteisiin. Tärkeintähän näillä keleillä on oikea pukeutuminen. Kinesioteipit naamassa on aivan huippuidea!

Fyssarin ohjeiden mukaan olen alkanut ottaa myös juoksuaskeleita jalan kanssa. Eilen hölkkäsin huimat 600m yhtäjaksoisesti. Pikkuhölkän lisäksi tein lyhyen 10km vapaan tyylin lenkin. Tästä kombinaatiosta jalka kiitti turpoamalla ja kipuilemalla. Vaikka illalla polvi tuntuu kivuliaalle ja näyttää pahalle, palautuu se aika hyvin yön aikana. Tänään, kun lopulta puolen päivän aikaan 12h unien jälkeen heräilin, tuntui jalka aika hyvälle. Suunnattiin Erkan kanssa siis vähän pidemmälle lenkille. Kaamoaikaan pimeys tulee jo klo 15 aikaan, joten varustauduttiin otsalampuin. Pääsimme viimeisen tunnin hiihtämään kuutamonvalossa täysin ylhäisessä yksinäisyydessä. Pelkän aamupalan voimalla painettiin 30km pertsan lenkki -25 asteen pakkasessa. Energioiden loppumisen todella tunsi lopussa, kun kroppa alkoi palella ja tuli kylmänväreitä, vaikka kuinka sauvoi eteenpäin. Raskas, mutta mahtava lenkki tuli tehtyä. Olen kyllä niin onnellinen, että hiihto sujuu edes näin hyvin. Kipuja on, mutta aika hyvin niihin turtuu. Kuinka tervettä tämä sitten on..ota ja tiedä.



keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Univammainen

Kuulun valitettavasti niiden miljoonan suomalaisen joukkoon, jotka kärsivät ajottaisesta unettomuudesta. Aina, kun töissä alkaa painaa kovempi stressi päälle alkaa oma öinen pyöriminen. Tähän kun yhdistetään vielä harjoitussuunnitelma, jota haluaisi orjallisesti noudattaa, on soppa valmis. Faktahan on, väsyneenä tehdyt harjoitukset rasittavat vaan kroppaa ja loukkaantumisriski kasvaa. Myös palautuminen ilman kunnollista unta on aika olematonta.

Onneksi oma unettomuuteni on ajoittaista ja olen oppinut lukemaan omaa kehoani sen verran, että kun töissä menee lujaa, on silloin syytä höllätä muilla elämän osa-alueilla. Harjoittelusta luistaminen on välillä pakollinen paha. Olen nimittäin oppinut kantapään kautta mitä tapahtuu kun yrittää työstressin ohella hullun lailla treenata. Ylirasitustila, ylirasittuneet lihakset ja hidas palautuminen ovat valitettavan tuttuja ilmiöitä itselle. Pahin kierre itsellä oli kesällä 2010, jolloin olin päättänyt osallistua Joroisten puolikkaalle ensi kerran. Kevät meni todella juoksupainotteisesti Tukholman maraan treenaten ja maratonilla juoksinkin silloisen oman enkan. Maratonin jälkeen en tajunnut pitää kunnon taukoa, vaan paniikissa aloin treenata pyöräilyä ja uintia, jotta selviäisin Joroisten koitoksesta. Tähän kun vielä yhdistettiin lisävastuut työpaikalla ja alkaneet univaikeudet kroppa yksinkertaisesti paloi loppuun. Kun rappujen nouseminenkin sai sykkeet tappiin ja reisilihaksissa oli nyrkin kokoiset "lihasklimpit", oli pakko viheltää peli seis. Joroisten kisa meni kisaturistin roolissa. Noh, jäipä vuosi lisää aikaa harjoitella. En varmaann olisi edes selvinnyt silloisella uintitaidollani 1,9km:n matkasta.

Oma unettomuuteni ilmenee aina samalla tavalla - vaikeutena nukahtaa. Kunhan vaan nukahdan voisin vetää sikeitä vaikka kuinka pitkään. Nukahtaminen on stressitilassa vaan niin hankalaa. Työjutut ja seuraavan päivän aikataulut pyörii vaan päässä. Vaikka kuinka yrittää hengitellä, rentoutua ja ajatella muuta, ei uni tule. Kroppa käy vaan ylikierroksilla. Pahimmat unettomuusjaksot saattaa kestää viikonkin verran, mutta onneksi viimeaikoina unettomia öitä on ollut vain pari kappaletta peräjälkeen. Enkä onneksi koko yötä valvo, vaan nukutuksi tulee n. 4-5h yössä. Se on vaan aivan liian vähän, jos seuraavana päivänä haluaisi olla skarppina töissä ja vetää kovia harjoituksia.

Tämä aihe tuli mieleen, kun alkuviikosta pari yötä tuli pyörittyä. Viime yönä uni palautui onneksi omaan rytmiin ja tänään kokeilin taas vapaan hiihtoa. Polvi tuntuu suhteellisen kivuttomalle ekan 5km, mutta sen jälkeen se selkeästi turpoaa ja jäykistyy. Olin kuitenkin päättänyt tunnin hiihtää, tiedä sitten kuinka järkevää se oli. Hiihdin kuin hiihdinkin tunnin ja 13 km Olarin kivoissa maastoissa. Kaippa tuosta joskus polvi tulee ja kaippa joskus opin olla stressaamatta töistä...näitä ihmeitä odotellessa..



torstai 6. joulukuuta 2012

Lajien kirjo

Tällä viikolla jalka on taas saanut tulikasteen monella saralla. Tiistaina avasin hiihtokauden Leppävaarassa, jossa ladut oli pohjattu, mutta kävelijöiden jäljiltä vielä aika huonossa kunnossa. Otin rohkeasti alle luisteluvermeet ja starttasin baanalle. Oli ehkä vähän liiankin rohkea veto, sillä eihän polvi nyt vielä ihan luistelukuosissa ole. Suhteellisen hyvin jalka kesti tasaisen liu'uttelun, mutta varsinkin alamäissä tasapainoilu oli tuskasta. Vaikka välillä sattui, oli naamalla sellainen virne, etten ihan heti viittynyt lopettaa. Ehkä viitisen kilsaa tuli lykittyä, mutta täytyy ensi kerralla siirtyä pertsaan ja kokeilla josko se sujuisi kivuitta.

Tällä viikolla pääsin myös aamu-uinnin makuun. Vaikka aamuheräminen on tuskaa, voittaa uintreenin jälkeinen olotila kyllä tuon tuskan. Aamutreenistä jää päälle jotenkin ihana lämpö ja loistofiilis. Katsotaan, jos saisin aamu-uinnin pidettyä ohjelmassa ainakin parina päivänä viikossa.

Tänään kaivettiin naftaliinista myös kahvakuula, jota en ole uskaltanut vielä polven kanssa kokeilla. Ulkona pyrytti lunta ja suuntasimme Erkan kanssa tekemään peruskahvakuulasettiä: 3x50s sarjoissa erilaisia liikkeitä läpi. Kaikki muut liikkeet paitsi etuheilautus hypyllä ja askelkyykky heilautuksella onnistuin tekemään hyvin ja ilman kipuja. Kahvakuula on kyllä mahtava kapistus. Puolessa tunnin treenillä saa koko kropan ihan tärinäkuntoon. En ole ikinä mikään sali-ihminen ollut, joten kahvakuulalla pystyn korvaamaan suurimman osan lihaskuntotreenistä.

Vapaapäivän kunniaksi vedin vielä suunnitellun traineritreenin:

20'av (sis. 3x30s yhden jalan pyörityksiä)
4x8min kovalla vastuksella rpm 50-60, 5 min kevyt
4x30s kiihdytys, 90s nopea kevyt
5'lv

Kyllä oli tiukka setti tuo 4x8min trainerin kovimmalla vastuksella. Viimeinen setissä leikattu jalka hyytyi aika lailla. Hyvin huomasi oikean jalan lihasvoiman puutteen kovalla vastuksella ajettaessa. Hiki lensi ja polkeminen maistui. Kovien pakkasten vuoksi työmatkapyöräily on jäänyt. En vaan ole keksinyt vaatetusta, jossa en jäätyisi siinä vaiheessa kun mittari näyttää -15c. Toivottavasti ensi viikosta pääsisin taas pyörän päälle.

Parin viikon duunirypistys vielä ja tiedossa on joulunviettoa Äkäslompolon maisemissa. Tämä näkymä mielessä jaksaa painaa vuodenvaihteen työkiireet!




sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Talvi saa tulla!

Perjantai oli varmasti syksyn ja alkutalven parhain päivä! Ulkona hullunmoinen myräkkä ja myrsky, mutta itsellä vaan hymy korvissa. Rakastan lunta ja talvea! Rakastan sitä näkyä, kun marraskuinen pimeys jää valkoisen lumipeitteen alle. Lunta tuli siihen malliin, että hiihtokauden avaus lähestyy. Ainut ongelma tosiaan vain on puuttuvat monot. Onneksi kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin ja vakuutusyhtiö korvasi kuin korvasikin keväällä varastetut monot.

Lauantai aamuna säntäsin heti aamusta Kalle Sportiin Haagaan, jossa on ehdottomasti Helsingin seudun paras ja asiantuntevin palvelu hiihtotarvikkeisiin liittyen. Mitään uutta ja radikaalia en monorintamalla lähtenyt etsimään. Salomonin siteillä ei myöskään ole paljon valinnanvaraa, joten nappasin mukaani hyväksi todetut monot:  S-Lab Vitanet sekä vapaalle että pertsaan.

Samalla reissulla mukaan lähti myös tarjousrekissä roikkuneet Yokon hiihtohaalarihousut ja tuuliliivi. Todella huokeaan hintaan sain laadukkaat hiihtovermeet. Nyt täytyy vaan ootella, että saan sukset Espooseen talvisäilytyksestä Lohjalta. Epävarmaa tietysti on se, miten polvi kestää hiihdon. Uskoisin kuitenkin hiihdon olevan sen verran lempeää liikettä, että polvi on yhteistyöhaluinen. Kuntoutuksen suhteen mennään aikataulussa. Ainoa huolenaihe on tuo juoksu, johon polven pitäisi olla valmis parin viikon päästä. Tuo aikataulu tuntuu aika hurjalle. Aina nimittäin kun olen parinjuoksuaskelta ottanut esim. kiirehtiessä bussiin, tuntuu polvessa heti epämiellyttävää viiltoa. Täytynee olla vaan kärsivällinen ja uskoa, että polvi vahvistuu päivä päivältä. Toisaalta, jos polvi vaan hiihdon kestää, niin juoksun puuttuminen ei juurikaan edes harmita. Kuka hullu sitä talvella edes juoksisi, kun on hiihtoon mahdollisuus..:)

Tänään oli ohjelmassa pitkä sauvatreeni seurakavereiden kanssa. Startattiin Lepuskin urheilupuistosta ja kierrettiin kahteen kertaan mäkinen 5km lenkki. Sauvakävely lumihangessa oli jokseenkin haastavaa, mutta varmasti tehokasta. Enpä ennen ole sauvakävellen treenin keskisykettä hinattua 140 tienoille. Vaikka valmennusryhmätreenit eivät ole vielä kovin kauaa pyörineet, oon niin iloinen, että lähdin hommaan mukaan. Treenejä on niin siisti tehdä yhdessä ja jotenkin sitä kummasti saa aina enemmän itsestää irti kun tehdään porukalla. Ensi viikolla tiedossa hiihtikauden avausta ja paljon aikaisia untitreenejä. Toivottavasti tämä valoilmiö tekisi aamuheräämisistä edes hivenen inhimillisempiä...doubt it.