Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa

Viime kirjoituksessa pääsin jo hehkuttamaan juoksun huumaa. Tota huumaa ei kauan kestänyt, sillä tiistain lääkärikäynti pudotti tämän haaveilijan taas tiukasti maan kamaralle. Lääkärin mukaan kuvailemani tuntemukset eivät kuulostaa normaalille ja hänen mukaan on liian riskiä lähteä rasittamaan jalkaa vielä juoksulla. Pahin skenaario on, että intoudun liikaa ja alan ahnehtia kilsoja ja tämän seurauksena leikatun luun pinnalle muodostunut arpirusto ei kestä ja alkaa kulua pois. Tuohan käytännössä tarkottaisi, että omalla toiminnalla pilaisin sen mitä leikkauksella on saavutettu ja joutuisin takaisin lähtötilanteeseen. Eli minulla edelleen olisi polvi jossa ammottaa rustoreikä reisuluun pinnalla.

Noh, en antanut uutisen masentaa. On niin paljon kaikkea mitä voi puuhailla urheilun saralla. Uskon myös vakaasti, että ainakin loppukesästä pääsen kisamaan lyhyempiä tri-kisoja. Juoksuvauhti ei ehkä päätä tule huimaamaan, mutta olisi vaan niin siistiä päästä kisaamaan. Lääkäri oli myös aika skeptinen Århusin puolimatkan suhteen. Kyllä se juhannus vaan tulee pirun nopeasti ja tuo puolimara voi olla jalalle liikaa. En nyt vielä kuitenkaan tuota täysin poissulje. Kisakalenteri nyt elää ihan tilanteen mukaan. Mitään en voi oikeen lyödä lukkoon.

Pyöräilyn suhteen sain lekurilta vihreää valoa. Tästä intoutuneena liityin otin yhteyttä Focus Ladies tiimiin ja kesällä olisi tarkoitus kisata muutama kisa spesialistien kanssa. Pyöräilyyn panostus on jo kauan kytenyt mielessä, koska onhan se ihan fakta, että kolmen lajin yhdistelmästä pyörä kulkee itsellä parhaiten. Tilanteen ollessa mikä on, päätin liittyä tiimiin ja keskittyä tänä kesänä enemmän pyöräilyyn kuin ennen. Nyt vaan täytyy saada jerkkua jalkoihin, jos aion pysyä tiimin perässä. Kävin jo ihmettelemässä kisakuskien menoa IK-32:n Animal Spinissä tiistaina. Siinä oli omat jalat ihmeissään, kun putkelta vedettiin 3min vetoja kadenssilla 130-150. Keskiviikko ja torstai meni palautuessa. Hullun hommaa, mutta niin siistiä!

Uintirintamalla on myös ollut jos minkälaista testiä ja hulluja treenejä. Heltri-cupin 400m meni aikaan n.6.40min ja tonnin testiuinti aikaan 17min. Kellotin myös uudet maksimisykkeet uinnissa, kun raastavan 20x50m sarjan päätteeksi kaulasta mitattu syke oli  pienen palautuksen jälkeenkin yli 180! Viime sunnuntaina uitiin tynnyriuintia 5x100m kovaa n. 1.45min aikaan. Jäätävää, kun yritti ja yritti riuhtoa itseään eteenpäin, mutta tynnyri antoi kyllä todella kovan vastuksen. Tällä viikolla on lusmunnut uintien suhteen..Sitä pääsi taas hiihdon ja pyöräilyn makuun. Huomenna ajattelin ottaa cyklon alle ja polkea Lohjalle sukuloimaan. Katsotaan pääsenkö ehjin nahoin perille..

Ilon askeleita!

Kuukauden "liikuntakielto" päättyi tänään ja tämän kunniaksi kaivoin lenkkarit kaapista ulos. Kunnon lenkkiä en ole juossut puoleen vuoteen ja täytyy myöntää, että aika tuskaa on ollut. Juoksu on vaan niin helppo laji. Joskus on vaan niin siistiä juosta keuhkonsa pihalle. Samanlaista kokonaisvaltaista fiilistä en ole oikeen vielä uinnista tai pyöräilystä löytänyt.

Duunipaikan muuton vuoksi kotiudun tänään harvinaisesti jo ennen kolmea. Ulkona upea auringonpaiste, joten ei muuta kun Karhut kaapista jalkaan ja menoksi. Alku tuntui polvessa hyvälle. Näin se oli kuukausi takaperinkin. Eka 500m menee ongelmitta, sitten joka askeleella tuntui, että polvi jäykistyi ja lopulta meno muuttui jäykän epämukavaksi. Nyt kuitenkin pääsin lähes 5km:n kohdalle ennenkuin polvessa alkoi olla vastaavia tuntemuksia. Ehkä vielä varon jalkaa, sillä matkan edetessä ensimmäiseksi jumiutui vasen lonkan koukistaja. Luulen, että painotan alitajuntaisesti liikaa terveelle jalalle. Vaikka vauhti ei päätä huimannut, niin fiilis oli mahtava! Aurinko paistoi, edessä Espoon rantaraitti ja ensimmäinen juoksulenkki lähes puoleen vuoteen! Siistiä! Westendistä poikkesin myös jäälle juoksemaan, jossa aurinko lämmitti jo oikeen tuntuvasti.

Loppua kohti meno vähän hyytyi, mutta lenkin kokonaispituudeksi tuli 8km ja aikaa meni n. 50min. Ihan kohtuullista vauhtia kuitenkin liukkaalla alustalla. Vähän tuli ehkä ahnedittua ekaksi lenkiksi, mutta en vaan malttanut lopettaa! Toivon todella, että tästä mentäisiin vaan parempaa kohti ja voisin pikkuhiljaa alkaa lisätä määriä. Juoksua otan maltilla mukaan, mutta nyt vklopusta lähtien olisi tarkoitus myös palata pyöräilyn ja hiihdon pariin. Jes! Onneksi pääsen vielä nauttimaan hetken hiihtokeleistä.

Kärsivällisyydestä..

Viime viikot ei todellakaan ole menneet niin kuin Strömsössä. Viime kirjoituksessa mainostin, että pakollisen juoksu/pyöräily/hiihtokiellon myötä alan nyt sitten uida niin pirusti. Pari päivää tuosta kirjoituksesta niin sairastuin. Olen ollut todella vähän kipeä viimeisten vuosien aikana, joten ihmeellisesti joku räkätauti pääsi yllättämään. Pari päivää meni aivan sängyn omana ja viikon verran sain kuluttaa nessuja tiuhaan tahtiin. Kaippa se pakollinen flunssa on kerran vuodessa sairastettava ja pääsin kuitenkin tämän taudin suhteen aika helpolla.

Tällä viikolla olenkin sitten laittanut uinnissa uuden vaihteen silmään. Kun tänään illemalla käyn vielä räpiköimässä Heltri-cupin 400m uinnnin verroinneen nouseen viikon uintikilsat lähelle 10km:tä. Uskomatonta! Viikossa ei nyt vielä ihmeitä tehdä, mutta yhtenä virstanpylväänä uinnin suhteen voin pitää perjantain uintitreeniäni, jossa uin 4 km! Tämä on minulle - joka vielä toissakesänä pelkäsi henkensä edestä uintiosuuksia - suuri saavutus.

Vaikka olen jollain tasolla oppinut nauttimaan uinnista, täytyy sanoa, että raskasta tämä "liikuntakielto" on. Ulkona aurinko paistaa pilvettömästä taivaalta ja muut hehkuttavat kuinka upeaa on hiihtää, juosta ja tehdä ties mitä tuossa säässä. Eilen taisin jopa pari kyyneltä vierehtää. Olen todella kärsimätön luonne ja odotankin polvelta jotain ihmeparantumista. Todellisuus kuitenkin on mitä se on. Tajuntaan on alkanut jollain tasoa hiipiä myös pelko siitä, että tulevana kesänä ei välttämättä kisata. Onhan sitä kesään vielä aikaa, mutta ei tämä odottaminen ainakaan kuntoa paranna..

Onneksi haaveilu on kuitenkin sallittua. Tänään käytiin GoExpo messuilla pyörimässä ja siinä haaveilumielentilassa menin osallistumaan Pirkan Pyöräilyyn, ostamaan uudet työmatka-ajoon tarkoitetut ajovermeet ja kaiken kukkuraksi ostamaan pari yksityistuntia Pilatesohjaajalta. Ohjaaja oli itse käsinyt eturistisideleikkauksen jälkeisistä polvivaivoista ja vannoi kuntouttaneensa polvensa pilateksen avulla. Tällä hetkellä ostaisin varmasti kaiken, joka vaan lupaa kivuttoman polven. Tunnilla on tarkoitus lähteä vahvistamaan polven tukilihaksia jousivastuslaitteilla ja muilla apuvälineillä. Eipä muustakaan vartalonhallinnasta haitaksi ole. Menen tunnille parin viikon päästä, joten katsotaan miten homma lähtee käyntiin.

Kevät- ja syysajoasuksi tarttui mukaan Pearl Izumin Elite SoftShell ajohousut ja takiksi Pear Izumin veden ja tuulenkestävä takki. Nyt kun pääsisi vaan ulkoiluttamaan niitä. Nyt sitä paljon kuulutettua kärsivällisyyttä...