sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Triathlonistin onnenpäivät

Jokaisen kilpa- tai kuntomielessä kisaavan triathlonistin onnenpäivät ovat käsillä. Kisakausi on todella potkaistu käyntiin ja lähes jokaisena viikonloppuna saa asetella jännittynein mielin hakaneuloilla numerolappua rintaan. Itse kuulun niihin, jotka tykkäävät kisata usein ja paljon. Kisoihin tulee rutiinia ja samalla harjoituskisoissa saa usein ylitettyä itsensä eri tavalla mitä yksin treenatessa. Ymmärrän toki ihmisiä, jotka haluavat ladata kaikki paukut yhteen tai kahteen starttiin kesän aikana, mutta itselle moinen järjestely aiheuttaisi luultavasti massiivisin ylilatautumisen ja liiallisen jännityksen, joka näkyisi suorituksessa. Yhden kisan varaan pelaaminen on myös aika riskikästä. Aina tulee loukkaantumisia, sairastumisia ja aina ei vaan ole juuri kisapäivänä se paras isku. Jaksottamalla kauden varrelle riittävästi harjoituskisoja, ö-luokan kisoja ja valmistavia kisoja saa tekemiseen rutiinia sekä luultavasti sen parhaan kisavireen myös kaivettua esille. Triathlonissahan mahtavaa on se, että kisakalenteriin voi täyttää niin juoksu-, pyörä- kuin trikisojakin. Tämän lisäksi on pitkä liuta lajeja, jotka tukevat mainioisti triathlonia, Omassa listassa tälle kesälle löytyy esim. Jukolan viesti ja swimrun kokeilu. 

After HCR palautusta kummitytön kanssa
Ranskan jälkeen tahti on pysynyt suhteellisen kovana ja jälkeäpäin analysoituna HCR:ää varten olisi pitänyt herkistellä vähän enemmin. Lähdin kuitenkin rohkeasti matkaan yrittäen pitää yllä Länsiväyläjuoksun kilsavauhteja samalla sykettä seureillen. Jalat (varsinkin persus) oli kuitenkin kovasta pyörämäärästä aika tukossa ja lennokasta askel oli vain haavetasolla. Matka meni ihan kivasti n. 15km asti ja sen jälkeen jalat vaan kangistuivat kilsa kilsalta. Viimeiset kaksi kilsaa sai todella käydä kovaa keskustelua itsensä kanssa, jotta sai jalat vielä liikkumaan edes kohtuullista vauhtia. Tavoitteena oli 1.35h alitus ja siihen päästiin pienehkellä hyytymisellä. Loppuaika maalissa oli 1.34,14h. Enkka on aina enkka, vaikka juoksu ei hyvälle tuntunutkaan. 

Minnan kanssa pyörittelyä
Pyörä taasen on kulkenut lennokkaasti. Giroon päätin lähteä vapaan vauhdin ryhmään, vaikka pari vuotta sitten noutaja tuli 35km/h ryhmässä. Ryhmästä tippuminen tuolloin johtui täysin olemattomasta ryhmäajotaktikoinnista ja -ennakoinnista. Vaikka en itsenäni nyt vieläkään paljasjalkaiseksi maantiekuskiksi laske, väitän että ajolukutaito ja -ennakointi ovat kehittyneet huimasti. Tiedän, että mutkiin ja mäkiin kannattaa olla hyvin sijoittainuneena tai muuten on ongelmissa. Homma lähti saattoajon jälkeen todella rapsakasti liikenteeseen ja ekat 5km ajettiin asenteella, että erotellaan jyvät akanoista. Suhteellisén kylmänä, kun aletaan tykittää yli 40km/h keskarilla sai kampea todella pyörittää tosissaan ja toivoa, että tilanne rauhoittuu. Kyllähän se lopulta rauhoittui ja keskiosa ajettiin kovaa, mutta kuitenkin ihan omalla tasolla. Ryhmä meinasi ennen Veikkolaa mennä säpäleiksi tiellä vauhkoontuneiden hevosten vuoksi. Parikymmentä kuskia pääsi hevosten etupuolelle ja tykittivät irti. Lähdimme raivoisaan takaa-ajoon ja seuraavat kilsat mentiin taas aivan punaisilla. Saimme porukan kiinni, mutta Veikkolan jälkeen alettiin vauhtia selkeästi lisätä. Bodomin kierroksella mäissä sai jo taistella, mutta aina pysyin kuitenkin porukassa mukana. Ennen Jorvia reitillä oli tietyömaata ja ajauduin liian reunaan hiekkaan ja jouduin jarruttamaan kaikki vauhdit pois etten olisi kaatunut. Jäin ryhmän hännille ja ajoin todella kovaa, että pääsisin edes ryhmän keskivaiheille ennen mäkeä. Punasella oltiin jo ennen Jorvin mäkeä ja jalka ei vaan enää noussut. Valuin letkan hännille ja mäen päällä eroa oli ne ratkaisevat muutamat metrit. Pääjoukko meni menojaan ja jäimme muutaman pudonneen kanssa polkemaan loppumatkan vuorovetoa. Hyvin saimme vauhdin pidettyä, sillä maaliin pääsin aikaan 2.59h vain pari minuuttia naisten voittajalle Sari Saarelaiselle hävinneenä. Vaapan vauhdin keskari oli myös itselle kova 39km/h. Vaikka pääjoukosta putoaminen jäi vaivaamaan, pitää olla tyytyväinen. Kauden eka startti maantiellä. Kauden toinen lenkki uudella Focuksella. 

Podiumilla
Giroon jälkeen jalat tuntuivat palautuvan nopeasti ja viritin Cervelon kisakuntoon ja menin testaamaan tempokuntoa IK:n 10km:n keskiviikkotempoon. En päässyt töiltäni osallistumaan Heltrin duathloniin, joten ajattelin vetää oman kovan tempo+juoksu yhdistelmän. Lähdin matkaan rennoin mielin. Kaikki parannus edellisvuoteen olisi kotiinpäin. Sain hyvän nousujohtoisen ajon, jossa jälkimmäisen puoliskolla sai todella vetää räkä poskella mk-alueella, jotta vauhti pysyi yllä. En tarkemmin seurannut kelloa tai vauhtia. Koko ajan mentiin vaan niin kovaa kuin jaloista lähti. Maalissa olinkin suhteellisen yllättynyt kun kuulin oman ajan: 14.42min. Enemmän yllättynyt olin illalla, kun kuulin rikkoneeni reitin naisten reittiennätyksen! Aina jää parannettavaa ja nytkin teknisesti paremmalla ajolla voisi sekunteja vielä viilata. Nyt keskari oli 39,6km/h luokkaa, joten seuravaaksi tavoitteena 40km/h keskarin rikkominen. Se ei tosiaan ole kaukana. 

Kaunokainen kisakunnossa
Tähän viikonloppuun mahtui aimo annos polkujuoksua. Lauantaina tein oman kovemman juoksun ja tänään kevyttä palauttavaa treenivedon muodossa. Tekevälle taas sattuu ja lauantailta kotiintuomisina jäätävä naarmu+mustelma jalassa sekä tänään aikamoinen viilto käteen. Verta vaan, ei tarvi tikkejä ja matka jatkui. 



Viikonloppuun mahtui myös rakkaan ystävän, treenikaverin ja kilpasiskon Minnan häät. Oli hienoa olla mukana todistamassa Minnan ja Tatun päivää.

Triathlonnaiset juhlatuulella
Ensi viikonloppuna vuorossa superduo. Lauantaina Vantaa Triathlonin perusmatka ja sunnuntaina Porvoon ajot. Katsotaan riittääkö paukkuja kahteen hyvään suoritukseen. 




sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Lappua rintaan

Kisakausi 2015 on nyt virallisesti potkaistu käyntiin. Pari viikkoa sitten juoksujalkoja testattiin Länsiväyläjuoksussa. Itse juoksin kyseisen kisan ensi kertaa, vaikka tapahtumapaikka on ihan kotikulmilla. Logistiikka kisaan oli helppoa, kun hyppäs vaan Jopon selkään ja saapui paikalle puolisen tuntia ennen starttia. Pienet lämmöt keväisessä +5 asteen vesisateessa ja eikun menoks. Olin ehtinyt tehdä pari kovaa vetotreeniä alle, mutta en oikeastaan yhtään yhtäjaksoista kovaa, joten tavoitevauhti oli hakusessa. Päätin lähteä matkaan sykkeitä seuraillen, jotta välttyisin viime vuoden HCR:n kaltaiselta täydeltä katkeamiselta. Tavoitteena oli pitää sykkeet anakynnyksen tuntumassa ja vauhti tulee sitten päivän kunnon mukaan. Vauhti olikin sitten mukava yllätys, matka meni 4.25min/km vauhtia ja maalissa 1.17h aikaan. Lopussa saimme seurakaverin Suvin kanssa hyvän vedon päälle ja loppu tultiin aika haipakkaa. Naisten 10. sija, joten tyytyväinen olen alkukauden juoksukuntoon.

Vappuaattona lähdimme Ranskaan treeni/kisa/lomareissulle...kyseisessä järjestyksessä. Mallorcan sairastumisen takia minulta jäi paljon tehoja tekemättä, joten tarkoitus oli vetää laadukkaita triathlontreenejä, käydä kellottomassa Mt Ventouxia ja loman päätteksi käydä kiskasemassa Ranskan paikallisliigan sprinttikisa. Mukaan lähti kaveripariskunta, jota pyöräilytettiin ympäri vuorta ja vuorellekkin pariin otteeseen, TriathlonSuomen Minna ja Tatu, jotka aloittivat kisakauden Pay's de Aixin 70.3 kisassa sekä loppuviikosta omat vanhemmat. Talolla riitti kuhinaa ja patonkia sai kantaa lähileipomosta oikeen urakalla hiilarinälkäisille urheilijoille.

Matkanjohtaja ja vetojuhta
PitStop ennen Saultia
Lähdimme porukalla katsomaan Minnan ja Tatun kisaa Aixiin. Kannustushommissaolo oli myös mahtavaa puuhaa! Harvoin pääsee seuraamaan kisoja katsomon puolelta, mutta kyllä sitä niin eläytyy toisen saappaisiin ja tietää kuinka pahalta kisan vikat kierrokset tuntuu. Minna ja Tatu veti aivan mahtavat kaudenavaukset, joten tiukkaa tykistystä heiltä luvassa jatkossa.

Omaan treeniviikkon mahtui pyörän osalta muutama pitkä, yli 100km lenkki vuoristoisissa maastoissa, jossa vedin mäkivetoja, yksi kellotettu Mt Ventouxin n. 2h tunnin nousu ja tasamaapyörityksiä. Juosten tein yhden kovan vetotreenin, pari tasavauhtista ja yhden pitkän 1,5h trailjuoksun. Uimassa kävin avovedessä kahteen otteeseen tehden molemmilla kerroilla vetoja.

Mt Ventoux, Bedoinin nousu 1.50h
Vuoren vallotus nro.2
Jalat alkoivat olla jo aika syödyt viikon treenauksen jälkeen, mutta tarkoituskaan ei ollut liiemmin kevennellä pe sprinttiä varten. Pe aamusta ajoimme Erkan kanssa Marignaneen Marseillen viereen, jossa käytävä Triathlon de la Cote Bleue oli osa Ranskan paikallisliigaa. Ranska ei oikeen itsellä taivu, joten kisan suuruus, reitti jne, tuli taas aivan otettuna. Toisaalta tämä takkiauki kisaaminen Ranskassa on aivan mahtavaa! Mitään ei pysty stressata etukäteen, koska ei yksinkertaisesti tiedä. Kaikki kisat olleet loistavasti järkättyjä ja kuten kuvitella saattaa, taso on kova! 





Paikalla selvisi, että kyseessä olikin aika isot karkelot, kun olin odottanut jotain kyläkisaa. Osallistujaluettelon mukaan yli 700 kilpailijaa sprintillä. Lähdöt oli jaettu kolmeen aaltoon: joukkueet, miehet ja naiset. Startti oli merestä, johon uitiin valmiiksi. Jo paikalle tultaessa aallokko Välimerellä oli rajua. Jopa niin rajua, että minuakin oikeasti pelotti uinti! Ennen starttia kävin kuitenkin uimassa, joka auttoi jännitykseen. Aallot kyllä hakkasivat ja heittelivät, mutta tiesin, että kovemmalla duunilla niistä pääsee läpi. Startissa oli mahtava tunnelma, ai että ranskikset osaa nauttia kisaamisesta. Vedessä taputettiin ja odotettiin lähtölaukausta. Pam! Ja sinne mentiin. Peesistä tossa aallokossa ei ollut tietoakaan, vaan taktiikkana oli vaan puskea aaltojen läpi kohti poijua. Eka 300m oli täyttä vasta-aallokkoa ja keskipätkä sivuaallokkoa ja loppu pelkkää surffailua. Edellä alkoi tulla pari minuttia aiemmin tulleita miehiä vastaan, joten poijuilla oli kunnon kähinää päällä. Siistiä! Uinti tuntui helpolle ja rennolle ja olin ihmeissäni kun nousin maihin 10.20min uinnin jälkeen. En oikeasti ihan noin kovaa tossa aallokossa uinnut, vaan oma Garmin ainakin näytti matkan 100m alimittaiseksi. Jos jotain positiivista kuitenkin, niin minä, umpisurkea uimari olin toinen nainen vedestä ulos. :)



No sen minkä voitin uinnissa, hävisin vaihdossa. En tajua miten muut on niin nopeita ja minä hidas. Tulosten mukaan hävisin ainakin 1min ekassa vaihdossa ja puoli minuuttia tokassa vaihdossa. Taisi olla itsellä vähän Ironman vaihdot päällä, eikä tosiaan mitään sähäkkää sprinttivaihtoa. Selkeä kehityskohde itselle. Pyörä oli peesivapaa ja itse olin liikenteessä perusmaantiepyörällä ilman mitään kisakiekkoja jne. Pyörä lähti heti alkuun vahvasti liikkeelle ja oikeastaan vaan ohittelin koko matkan. Alamäissä pyrin löytämään hyvän miespeesin ja ylämäissä vedin ohi. Reitillä oli pari kovempaa reilun 100m nousua, mutta kaikki oli ajettavissa isolla limpulla. Juoksuun halusin jättää vähän voimia, joten pyörään jäi vielä kiristämisvaraa. 


Juoksuun lähdin kovaa, mutta pirun ranskikset kyllä rakastaa maastojuoksua mitä eksoottisimmissa ympäristöissä. 5km reittiin mahtui ylämakeä, alamäkeä, kivikkojuoksua, juoksua hiekkarannalla...??? ja loppuun tasaista. Erinäisistä olosuhteista huolimatta tykitin ajan 20.10min, joskin tässäkin oma Garmin näytti pientä alimittaisuutta, vauhti oli kuitenkin hyvää n. 4.15min/km vauhtia. 


Maalissa aikaa 1.07h ja sillä oma sprintin enkka uusiks. Kisasta jäi tosi positiivinen fiilis. Talven olen päässyt terveenä treenamaan ja kuntokäyrä alkaa olla nouseva. Positiivinen yllätys oli oma 3.sija ja ranskisten tyyliin palkinnoksi pokaalin lisäksi kolme putelia viiniä. Eipä tarvinnut tuliaisia murehtia. :) Tästä homma jatkuu kohti ensi viikonlopun HCR:ää, jossa tavoitteena pistää puolimara enkka uusiksi.