sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Austria Triathlon Podersdorf

Joroisten jälkeen etsin sormet syyhyten uutta puolimatkan kisaa ajomatkan päässä Budapestistä. Kuin ollakkaan Itävallan Podersdorfissa, n.2h ajomatkan päässä uudesta kotikaupungistamme järjestettiin Austria Triathlon Podersdorf, yksi Itävallan top-3 urheilutapahtumista (tai näin he sivuillaan mainostavat). Viikonlopun aikana Podersdorfissa kisattiin kaikki matkat sprintistä triathlonin täyden matkan kisaan ja kisaajia on yli 2000. Itse halusin ottaa revanssia puolimatkasta sillä Joroisten DNF edelleen kummitteli mielessä. Kisaan valmistautuminen ei tietänkään mennyt oppikirjan mukaan, tai koska se ikinä menisi? Mutkia aiheutti matkaan se, että muuttokuormamme ei ole vieläkään saapunut perille ja näin ollen minulta puuttuivat kaikki työkalut pyörän kokoamiseen, energiat, erinäiset kisaamiseen tarvittavat tuotteet jne. Vikat päivät juoksinkin sitten eri putiikeissa ja pyöräkaupoissa ja yritin etsiä kaikkea tarvittavaa. Miten uskomattoman vaikeaa olikaan löytää kunnon pyörämekaanikko tämäkokoisesta kaupungista! Uskomattomaksi episodiksi muodostui myös urheilujuoman + geelien hankinta. Kävin neljässä eri urheilukaupassa ennen kuin pienestä putiikista löysin jotain epämääräisiä geelejä..niillä mentiin. Pyörän kasaamisen jälkeen testilenkin tekeminen miljoonakaupungin keskustassa ei myöskään ollut helpoin nakki. Onneksi meidän lähellä on Margit Szigetin puisto/saari, jossa suhasin sitten 4,5km lenkkiä kisakireissä kamoissa aerokiekoilla ja turistit oli ihmeissään. Kaikki valmistautuminen piti hoitaa Budapestissä, sillä matkaan pääsimme lähtemään vasta viiden jälkeen perjantai-iltana Erkan duunin jälkeen ja kisan stratti Podesdorfissa olisi seuraavana aamuna klo 7.00.
Perus ilta-ajelulla
Alfred Hajos National swimming centre
Matka kisapaikalle olikin sitten oma episodinsa. Uutisoitu pakolaiskriisi todenteolla konkretisoitui, kun lehti- ja tv-juttujen sijaan pakolaisten vaellusta Itävaltaan päästiin seuraamaan auton ikkunasta. Budapestissä pakolaiset olivat linnottautuneet Keletin juna-asemalle, josta he monta päivää olivat yrittäneet päästä Itävallan juniin. Unkari on ensimmäinen Schengen alueen maa, joten pakolaisten tulisi rekisteröityä tänne, mutta he ovat vain läpikulkumatkalla, sillä kaikki yrittävät päästä Itävaltaan tai Saksaan. Unkarin viranomaiset ovatkin estäneet pakolaiset nousemasta juniin ilman rekisteröimistä ja kunnon asiakirjoja, joten monen päivän odottelun jälkeen tuhannet pakolaiset aloittivat marssin kohti Itävaltaa motaria pitkin. Meillä oli sama matkasuunnitelma ja kyllähän radiosta koko ajan tuli jotain liikennetiedotuksia, mutta ymmärtämättä sanaakaan unkaria painoimme navin osoittamaa tietä. Liikenne olikin aivan seis jo heti Budapestin jälkeen ja köröttelyä jatkoi tunti tolkulla. Noin kymmenen kilsaa Budapestistä näimme ihmismassan, jota poliisit ympäröivät. Pikkuhiljaa ajelimme porukasta ohi ja näky oli kyllä sydäntäsärkevä. Oma kiukuttelu johonkin kisaan ehtimiseltä tuntui niin naurettavalle, kun katseli vieressä kävelevää ihmismassaa. Kaikilla mukana ehkä repullinen tavaraa, johon koko omaisuus on pakattu. Mukana oli paljon pieniä lapsia, jotka olivat kävelleet jo kilometritolkulla. Ohi ajaminen tekemättä asialle mitään tuntui niin surkealle, että sanattomaksi veti. 




Illan pimetessä jatkoimme matkaa Itävallan puolelle ja kisapaikalle saavuimme klo 9 aikaan. Onneksi kisajärjestäjä oli joustava ja olin autosta jo soitellut ja sopinut hakevani kisalappuni erikseen sovitulta järjestäjältä, kun virallinen rekisteröinti oli sulkutunut jo seitsemän aikaa. Majoituksen suhteen olimme myös auttamattoman myöhässä, joten ajoimme vielä pimeässä seuraavaan kylään, jossa hotellimme odotti. Kisakamat kuntoon, iltapalaa ja unta palloon. Ei todellakaan ollut sellainen olo, että huomenna kisataan. 

Kisäpäivän aamuna lämpöä oli ehkä naftisti yli 10 astetta ja vettä satoi reippaasti. Säkkipimeässä siinä sitten laitettiin kamoja kasaan ja yhden suomalaisen kanssakisaajankin löysin sattumoisin paikanpäältä. Hän onneksi oli kisannut paikalla aiemmin ja antoi hyviä vinkkejä. Pyöräreitti olisi tasainen, mutta todella tekninen monien jyrkkien käännösten ja kaupunkiajon vuoksi. Sadekelillä hän neuvoi ottamaan käännökset todella varovaisesti. Pyörässä todistin varmaan kymmentä kaatumista ja Erkkakin sanoi, että kaupungin liikenneympyrä oli ollut kunnon surmanloukku. Porukkaa lakosi ihan urakalla. Itse lähdin kisaan todella rennoin mielin. En ollut miettinyt muuta tavoitetta, kun saada tasapainoinen onnistunut suoritus joka osa-alueella. Olo oli virkeä, lihaksissa ei mitään jumeja. Näköjään kahden viikon pyöräilemättömyys, uinnin minimointi ja muutaman kovan juoksutreenin yhdistelmä sai kropan aika hyvään vireeseen. Vettä satoi reippaasti vielä uintipaikalle siirtyessä ja keli oli todella harmaa, jopa niin pimeä, että poijuja oli vaikea erottaa. 

Kaukana rannasta..kuten huomaa
Uinti

Uintiin starttasi klo 7.00 kaikki puoli- ja täysimatkalaiset, joten kyseessä oli suurin massastartti, jossa olin koskaan ollut. Uinnin erikoisuus on myös Podersdorfin järven erittäin matala vesi. Olin parilta tutulta triathlonistilta kuullut, että vesi on niin matalaa, että koko uintiosuuden jalat yltävät pohjaan. Tämä huomasin samantien kun menin tekemään pienen verran. Sai kävellä tooodella pitkään ennen kuin uinti oli muuta kuin käsipohjaa. Uintiin asettauduin itsevarmasti lähes eturiviin. Olipahan taas liian suuret luulot itsestä. Heti startin jälkeen yli tultiin ja lujaa! Ekat sadat metrit oli kunnon painia ja paniikinomaista rinuli/vaparisekotusta. Tässä vaiheessa olin jo ihan varma, että homma menee ihan läskiksi. Onneksi n. puolen kilsaan jälkeen tilaa alkoi löytyä ja sain vihdoin rytmistä kiinni. Olipahan muuten friikkiä uida, kun vieressä vähän väliä joku vaan nousi seisomaan ja suunnisti seisaaltaan. Poijuilla porukkaa seisoskeli ilmeisesti ihan muuten vaan. Uimattomuus tuntui nopeasti käsissä ja reilun kilsan jälkeen sai jo tosissaan painaa, että vetoon sai voimaa. Viimeinen suora tuntui ikuisuudelta ja sitten varmaan sata metriä ennen maalia alkoi käsipohjan uinti. Kaikki muutkin pistivät kävelyksi ja alkoivat riisua märkkäriä jne. Itsekin seurasin perässä. Vettä oli kuitenkin melkeen vyörätöön ja kävelyä riittii. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt vetää delfareita, käsipohjahyppyjä ja edetä niin, sillä tohon käppäilyyn tuhraantui kyllä aikaa. Uinnin loppuaika vaihtoon tultaessa 32.33min. Perusnopea vaihto ja pyörän kimppuun. Jatkuva sade oli onneksi lakannut. 
Ei kiirettä..

Pyörä
Tahkon kisan perusteella arvioin tavoitewateiksi 190w ja sykkeiksi 155-160 tuntuman. Heti kun sain alkuun sykkeet tasattua ja menon rauhoitettua omaan tekemiseen, heivasin nuo lukemat metsään ja totesin, että tänään kulkee. 200w tuli ihan itsestään matalilla sykkeillä. Mietin jo moneen otteeseen onko mittarissa jotain vikaa. Näyttääkö se liikaa..? Alkuun tehtiin myös kisaohjeesta poikkeava lenkki, vaikka pyörän tuli koostua kolmesta 30km lenkistä. Vaikka populaa reitillä riitti, porukka piti peesiväleistä mukavasti kiinni. Myös valvontaa oli jatkuvasti. Löysin ekalle kiekalle hyvän kolmen hengen porukan, jossa ajettiin ihan samaa vauhtia. Polkeminen tuntui todella helpolle - aivan eri meininki kun kesän edellisissä kisoissa. Jouduin koko ajan pidättelemään, että paukkuja jäisi juoksuunkin. Tiet olivat litimärät ja mutaa lensi. Pitkästä aikaa kuitenkin taivalsin matkaa hymy huulilla. Pyörä kulkee, tehot ja sykkeet kohdillaan. Energiaa koneeseen tasaisin väliajoin ja niin sitä matkaa tehtiin. Välillä ajo meni todella poukkoilevaksi, kun eteen pyyhälsi joku juna ja watit sai pudottaa 150w tuntumaan, että peesiväli pysyi. Jaksoin tätä pelleilyä aina hetken ja sitten lähdin ohittelemaan. Tasainen ajo kärsi varsinkin kakkoskiekalla aika paljonkin, kun välillä piti tykittää pitkiä pätkiä n. 230 wateilla. Reitti oli täysin tasainen, mutta tosiaan todella tekninen. Käännöksissä välillä takana rätisi ja kunnolla. Ei vaan osattu ennakoidan märkiä teitä ja sitä että se tri-pyörä ei aivan hetkessä käänny. Vikan kierroksen lopussa ja pelkäsin, että olenko lähtenyt väärään suuntaan tai täyden matkan reitille, kun oma kello näytti kaupunkiin tultaessa jo 95km:ä. 90km kohdalla aika oli n.2.25h ja vaihtoon saapuessa 96km:n kohdalla 2.35h. Keskiwatit oli tasan 200w ja keskisyke 155. Täysin siis suunnitelman mukaan. Jälkikäteen selvisi, että liikennejärjestelyistä johtuen ensimmäiset uimarit oli ohjattu tälle lisälenkille ja heidän pyöräajoistaan kompensoitiin 9min pois. Tämä kaikki kerrottiin saksaksi, joten vähän vaillinnainen ymmärrys jäi tästä lisälenkistä. 


Juoksu

Pyörä-Juoksu vaihtoon saavuttiin naisten kärjen kanssa ihan nipussa. Tiesin lähteväni juoksuun kolmantena, mutta kilpasiskojen tasosta ei ollut mitää käryä. Juoksuun lähtö sujui ongelmitta ja jalat tuntuivat ihan freeseiltä. Lähdin noudattamaan vaan omaa plääniä, joka oli juosta 4.30min/km vauhtia alle anakynnyksen sykkeillä. Juoksu oli kahtena lenkkinä äärimmäisen tylsää, maalaisreittiä pitkin. Kääntöpaikalla kyllä kannustusta oli, mutta nuo pitkät suorat menivät todella hitaasti. Ekat kymmenen kilsaa nakutin todella tasaisesti 4.29min/km vauhtia. Kääntöpaikalla huomasin, että naisten kärki juoksee ihan omia menojaan ja kakkonenkin tasaisen kovaa vauhtia. Minun perässä taas ei ollut ketään, joten luottavaisin mielin tiesin pitäväni kolmossijan ilman totaalista katkeamista. Vähitellen meno alkoi kuite kuitenkin kangistua. Sain liian vähän energiaa sisää, kun minulla ei ollut omia geelejä ja huoltopisteillä ilmeisesti huutamani ENERGY-GEL on täysin mahdoton saksankielisen ymmärtää. En sitten viitsinyt kääntyä geelejä hakemaan, joten sain juoksun aikana vain yhden geelin, mutta joka pisteellä onneksi jonkin verran nestettä sisään. Vikat 5km tasitelin kyllä todella pahaa kangistumista vastaan. Vauhti hiipui 4.45-50min/km tuntumaan ja sykkeet nousi. Hampaat irvessä hoin beastmodea ja sitä, että kauden vika kisa. Näytä helv... mistä oot tehty. Maalisuoralla oli kunnon hulabaloo! Chearleaderit, mahtava kannustus ja maalissa pääsin juoksemaan maaliliinan läpi. Siistiä! :) Juoksu taittui lopun hiipumisesta huolimatta 1.34h aikaan, keskisykkeellä 167 ja koko kisan lopullinen aika aikahyvityksen jälkeen oli 4.35,49! 




Ehdottomasti paras puolimatkan suoritus ja kerrankin kaikki osa-alueet pysyi paketissa. Mikä kuitenkin kaikkein tärkeintä, oli se, että nautin kisaamisesta ihan kybällä! Pyörässä mulla oli tyhmä virne naamalla ja juoksussa heitin yläfemmoja yleisön kanssa. Turha puristaminen ja vakava ilme oli poissa ja triathlon tuntui taas siltä omalta jutulta. Tähän oli mahtava päättää tämä kisakausi. Mukaan on mahtunut iso liuta onnistumisia, kuin pettymyksiä, mutta tätähän tää homma on. Iso kiitos Larun Pyörä kalustotuesta, Bioracer päheistä kisa-asuista ja TriathlonSuomi meidän upeasta kisatiimistä ja toistemme prep-talkista! Nyt hetki kaikkea ihan muuta liikkumista sekä uuden arjen luomista uudessa kaupungissa. Veljen kanssa osallistutaan swimrun koitokseen Solvallassa syyskuussa, joten kai ne lenkkarit pitää edes pari kertaa kaapista kaivaa.