maanantai 5. marraskuuta 2012

Back in business!

Eilen se sitten tapahtui. Askeleet, jotka ei juuri ihmiskuntaa hetkauta, mutta pientä ihmistä sitäkin enemmän. Kuinka mahtavaa onkaan kävellä!! Yksi aliarvostetuimmasta jutusta tässä maailmassa. Fyssarin kanssa tehtiin viime viikolla mulle kepeistä "irtautumissuunnitelma", jonka ultimate huipentuma nähtiin eilen. Siis kävelin. Ihan itse. Ilman keppejä.



Alkuun meno tuntui todella hataralta. Aivan kuin tasapainoaisti olisi jotenkin vinksahtanut, kun koko kepeillä olon ajan oon taidokkaasti hoitanut kaikki kodin aktiviteetit ja muutkin liikkumiset yhdellä jalalla hyppien. Nopeasti kuitenkin aivosolut ja lihasmuisti saivat juonen päästä kiinni ja kävely alkoi luonnistua ilman huippaustuntemusta. Korttelin kierto olikin jo ihan maksimaalinen suoritus. Pakara, lonkankoukistaja ja pohje aivan krampissa..:) Uskomatonta ja jollain tavalla aika surullista, kuinka nopeasti lihasvoima häviää.En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun jalan nostaminen ulko-oven kynnyksen yli tuntui ylitsepääsemättömältä suoritukselta.

Toisaalta olen niin onnellinen ja innoissani, että kävely onnistuu ja pääsen palaamaan normaaliin arkeen. Neljä viikkoa on mennyt kuin sumussa. Oon elänyt ihan omaa polvikeskeistä elämääni, joka alkaa pikku hiljaa riittää. Ootan sitä, että kalenteri on sopivasti täynnä ja että ei tarvitse miettiä mitä sitä vapaa-aikanaan tekisi.

Loppuvuosi tullaan menemään uinti/pyöräpainotteisesti, joka ei välttämättä ole laisinkaan huono asia. Oon tiedostanut, että uinnin kehittäminen vaatisi tunteja ja taas tunteja altaassa, mutta jotenkin en ole saanut itseäni nostamaan uintimääriä oikealle tasolle. Nyt pakonsanelemana uintimäärät tullevat nousemaan 3-4 krt viikossa. Katsotaan sitten tuottaako se mitään tulosta ensi kesänä. Traineri on myös viritetty olkkariin, uusi/käytetty cyclo hankittu työmatkoja varten, joten pyörämäärät tulevat myös nousemaan viime vuosista. Suksien päälle pääsen varmaan myös kuukauden sisään. Joudun kai myös nielemään ylpeyteni ja aloittamaan sauvakävelyn. Menee samaan sarjaan vsijuoksun kanssa.

Treenirintamalla puhaltaa muutenkin uudet tuulet, kun Heltrin alainen valmennusryhmä aloittaa toimintansa ensi viikolla. Aivan mahtavaa päästä treenaamaan porukalla valmentajan valvovan silmän alla. Vanhana joukkueurheilijana olen triathlonissa eniten kaivannut ryhmässä tekemistä ja valmentajan tukea. Edessä on siis treenintäytteinen ja mielenkiintoinen talvi. Huikeeta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti