Ironman 70.3 Pays D'Aix

Olipa mahtava tapa lopettaa kisakausi 2013 eilen! Puitteet todellakin oli kohdillaan ja haastava reitti sekä polttava helle ei varmasti päästäneet ketään eileen helpolla. Hommasta selvittiin maaliin ehjin nahoin, vaikka alkuviikosta oma starttaaminen oli vaakalaudalla. Tein ohjeen mukaiset alustavat treenit viikonloppuna ja kaikki vaikutti hyvälle.

Maanantai aamuyöstä heräsin kuitenkin jäätävään päänsärkyyn - siis sellaiseen, että ajatuksena oli, että tästä en selviä. Vedin lääkekaappimme tyhjäksi särkylääkkeitä ennen kun alkoi helpottaa. Maanantain makasin sängyssä päänsäryn jälkihöyryissä ja pöhnässä olossa. Tiistaina menin töihin, mutta koska olo edelleen todella huonovointinen menin työterveyteen, josta passitettiin Meilahden neuron päivystykseen. Tiistai menikin kaiken maailman testeissä. Päivä huipentui vielä selkäydinnestenäytteenottoon, joka oli kerrassaan kamala kokemus. Ymmärrän kyllä, että lääketieteen kandien täytyy näitäkin harjotella, mutta jotain armoa. Kolmannella kerralla saatiin neula oikeaan paikkaan ja näytteet otettua. Puhtaat paperit sain. Ainoa järkevä selitys mahdollinen paha migreenikohtaus. Moneen otteeseen kyselin, että onko mitään riskiä, että kisaan sunnuntaina. Lääkärin mukaan tokkurainen olo pahan migreenikohtauksen jälkeen voi kestää muutamia päiviä, mutta jos olo sunnuntaina on hyvä, mitään syytä ei ole olla kisaamatta. Huh, olisi ollut kallis kisa jättää välistä.

Valmistautuminen ei mennyt ihan oppikirjasta, mutta milloinkas ne mulla menisikään. Jostain syystä mua jännitti ihan sairaasti ennen kisaa. Ei tullut oikeen edes nukuttua pariin viimeseen yöhön. Luulen, että epävarmuus omasta terveydestä ja jaksamisesta alitajuntaisesti vaivasivat. Kisa-aamuna herätys neljältä ja autolla kohti Aixia. Kuskina ja huoltajana toimi iskä. Lähes 30 c asteen hellettä oli luvattu, mutta aamulla asteita oli vain 13 c. Kisapaikalla pyörän tsekkausja juomapullojen täyttö, vaseliini sekä aurinkorasvahölväys ja sitten vaan märkkäriä päälle.

 

Naiset starttasivat omassa ryhmässä pari minuuttia pro-sarjalaisten perään. Oma uintikunto on kesän aikana laskenut kun lehmän häntä, joten tavoitteena oli lähinnä selvitä uinnista kunnialla. Lähdin rohkeasti liikenteeseen ja alkuhässäkän jälkeen sain rytmistä kiinni. Koko ajan uinti tuntui löysälle - tuntui ettei saanut vedestä laisinkaan otetta. Rantauduin kuitenkin ajassa 34min, joka on oma puolimatkan uintienkka. Todella yllättävää! Ikäryhmäsn 13. uinnissa. Uinnista oli pitkä juoksumatka pyörävaihtoon, joten vaihtoaika painui yli 4min. Pyörään lähdössä oli myös pientä sähläystä, kun aeropulloni tippui heti ensimmäiseen töyssyyn. Onneksi superhuoltajani haki pullon ja ojensi mulle seuraavassa mutkassa.

Pyörään olin päättänyt lähteä asenteella kaikki tai ei mitään. Pyöräreitti oli mäkinen, joten kipuamista oli tiedossa. Olin lainapyörällä (Trekin hiilari Madonella ) liikenteessä. Kylän pyöräliikkeestä alle Dura-Acen hiilarikiekot ja lepotangot tankoon kiinni ja voilá - mulla oli alla jonkinasteinen kisakone. Pyörä kulki hyvin ensimmäiset nousut ja tasaisella. Viimeisessa mäessä polttava helle alkoi todella uuvuttaa ja kaippa rohkea aloitus oli syönyt jonkin verran jalkoja. Viimeissä laskussa tuli myös takkiin, koska en vaan uskaltanut päästellä mutkia suoriks. Pyöräaikaan 2:53h oon todella tyytyväinen. Ikäryhmän 6.sija. Pyörän aika join kolme 0,75 pulloa urkkajuomaa - kaksi vahvaa ja yks laimea. Söin geelikarkkeja, kaks geeliä ja urheilupatukan.

Pyöräparkista taas pitkä juoksumatka juoksuvaihtoon. Lippis päähän ja menoks. Jalat tuntu alkuun yllättävän kevyiltä ja painelin ekan 5km 4.30-4.45min/km vauhtia. Sitten alko meno hyytyä. Hellekisat on mulle yhtä helv.... Tuntuu, että nestehukka iskee heti, vaikka yrittää juoda. Toka ja kolmas kierros oli TUSKAA! Iho kananlihalla ja päälakea paleltaa. 2,5km välein juottopisteillä join kaks kuppia vettä, yhen urkkajuoman, vähän geeliä ja vielä vettä päälle. Silti olo oli todella nuutunut. Kilsavauhdit hyyty ja sarjalaisia lappas ohi. Vatsaan myös sattu ja nesteet hölsky, joten ilmeisesti pieniä imeytymisongelmia. Vikalla kiekalla löysin uuden vaihteen. Ehkä nesteet alko imeytyä tai sitten vaan tajusin selviäväni maaliin, niin voimat alkoivat taas palautua. Juoksureitin mäkisyys tuli myös aivan puskista. Juoksu meni Aixin keskustan puistoon, jossa hiekkatietä mentiin ylös alas.

Vika kierros meni hymyssä suin fiiliksestä nauttien! Kesän vika kisa ja mitkä puitteet! Eihän tässä voinut kun hymyillä, vaikka juoksutavoitteesta jäätiin. Maalissa aikaan 5.19h ja juoksuaika 1.45h. Oman sarjan 9. sija, johon saa olla tyytyväinen, koska sen verran oli jäätävä taso. Ensimmäiset kolme-neljä naista voisi suoraan mennä pro-starttiin ja pärjäisivät sielläkin hyvin. Tuloksia ja väliaikoja voi katsoa täältä.

Nyt alkaa kauan kaivattu off-season! Akkujen lataaminen tulee tarpeeseen ainakin henkisesti, sillä sellanen kisarupeama on nyt takana. Ensi kaudeksi on jo muutamia kisoja lyöty lukkoon. Ironman matkaa lähdetään kokeilemaan Köpikseen ensi elokuussa, joten kaikkea kivaa on talveksi tiedossa. Nyt kuitenkin altaalle, viinilasi ja croissant käteen. Palaillaan!

Tallinna puolimaraton

Viikonloppuna tehtiin pikavisiitti Tallinnaan ja käytiin veljeni kanssa juoksemassa Tallinnan puolikas. Alunperin velikultani oli ilmoittanut mut, Erkan ja itsensä maratonille, mutta kolmesta jalkavammaisesta kaksi siirsi osallistumisen puolikkaalle ja yksi fiilisteli tapahtumaa katsomon puolella. Oma juoksukuntoni oli vähän arvoitus, koska kaikki juoksuni olen oikeastaan suorittanut triathlonkisojen juoksuosuudella. Ennätystä piti toki lähteä yrittämään. Tavoitteeksi asetin 1.35h alituksen, joka tarkoittaisi alle 4.30min/km vauhtia.

Sunnuntaille iski Tallinnaan vielä kunnon helle, lähemmäs 24c astetta auringossa. Ei hyvä, en todellakaan ole mikään hellejuoksija. Lähtö tapahtui 11.30 Tallinnan vanhassa kaupungissa. Reitti oli tasainen ja jopa vähän tylsä. Merenrantaa pitkin toiseen suuntaan, käännös ja samaa reittiä takaisin. Alku oli aikamoista ohittelua ja kirimistä, jotta pääsi takarivistä samanvauhtisten juoksijoiden matkaan. Alkuun lähdin vähän liiankin lujaa, Garmin näytti alle 4min/km vauhteja..uups. Lopulta löysin hyvän selän, jota lähdin seuraamaan. Yritin koko ajan vilkuilla kelloa, jota vauhti pysyisi. Eka 10km meni aika kivuttomasti aikaan 46min. Aikataulussa oltiin siis jo vähän jäljessä. Juokseminen oli ihan siedettävän kivaa, mutta kyllähän tossa vauhdissa jo epämukavuusalueelle mennään. Kangistuminen ja pienehkö hyytyminen tuli n.18km:n kohdalla. Yritin vielä kiristää ja päästä tavoiteaikaan, mutta reitin loppupätkä olikin aika raastava. Nousua vanhaan kaupunkiin mukulakiviä pitkin. Siihen hyytyi nämä jalat ja 1.35h alitus lipui käsistä. Maaliin ajassa 1:36:37!

Uusi puolikkaan enkka tuli, joten ihan kiitettävä juoksu. Juoksemattomuus kyllä hyvin tuli esille lenkin loppuvaiheilla. Jalat ei yksinkertaisesti ole tottuneet asfaltti-iskutukseen. Juoksemattomuuden myös huomaa hyvin palautumisesta. Jalat ovat turkasen kipeät vielä tänäänkin. Toivottovasti tästä nyt ehtii vielä palautua Ranskan reissua varten. JAiks, siihen on nimittäin enää puolitoista viikkoa.

SM Paritempo 2013

SM Paritempo tuli kisakalenteriini vähän yllättäen pari viikkoa sitten. Meillä oli vähän vaikeuksia saada Focus Ladien kovimpia tempotykkejä radalle sairastapauksien jne. vuoksi. Täytyihän sitä edes yksi Focuksen pari radalle päästä, joten Jaanan kanssa lähdimme yrittämään. Keskiviikkona vedimme ensimmäisen paritempotreenin, jossa yritimme päästä jyvälle mitä kyseisessä lajissa kuuluisi tehdä. Ajatuksena paritempo kuulostaa kovin helpolle - siinä vain ajalleen toisen peesissä ja välillä vaihetaan vetäjää. Ei kuitenkaan ollut enää niin helppoa, kun vauhtia on 40km/h ja jalat hapottaa ja samalla pitäisi yrittää lukea tietä ja tehdä vaihdot aina tien profiilia mukaillen. Vedettiin kolmea vähän pidempää vetoa vaihtoineen ja pääsimme jotakuinkin jyvälle. Loppuun vielä vähän käännösharjotuksia ja olimme valmis paketti SM-kisoihin. :)

Lauantai aamusta lähdimme Noormarkkuun. Paikan päällä ajoimme reitin auton kanssa läpi ja yritin painaa mieleen maamerkkejä kilometrien arvioimiseksi. Huomasin keskiviikkona, että paritempoa ajaessa pyörän Garminin tuijottaminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta, jos ei halua ajaa toisen päälle tai ojaan. Jaloissa oli pientä väsymystä ja arkuutta viikon muista treeneistä, mutta olin aika luottavainen, että tarvittaessa saan itsestäni aina revittyä kaikki irti. Lähdössä vielä viimeiset tsempit ja ohjeet Jaanan kanssa. Klossit kiinni, kello päälle ja menoksi. Edessä 28,2km tuskaa.

Lähdimme vetämään n. 30s vetovuoroilla. Syke nousi nopeasti anakynnyksen tuntumiin ja hapot sen mukana. Sitten on vain kyse siitä, miten sitä oloa kestää loppuun asti. Ajatuksena oli lähteä sellaisella vauhdilla, että voisimme kiihdyttää loppua kohti. Vaihdot lähtivät sujuvasti käyntiin ja kääntöpaikalle asti vedimme tasaisesti vuorotellen yrittäen pitää suunniteltua 40km/h vauhtia yllä. Alkupuoli reitistä taisi olla vähän mäkisempi sekä tuulisempi, sillä emme saaneet oikein vauhtia hinattua tarpeeksi ylös. Käännös meni meiltä vähän pitkäksi ja jouduin vähän aikaa odottamaan, että Jaana pääsi peesiin. Puolimatkan jälkeen Jaana huusi, että alkaa väsyä, joten aloin vetää pidempää vetoa. Kamalallehan tuo tuntui, mutta pystyin vetämään noita pidempiä pätkiä. 5km ennen maalia saimme vielä viimeisen rähinävaihteen päälle ja jaloissa tunne oli samanlainen. Pidimme väkisin hyvän vauhdin päällä ja vika kilsa menikin täysin hampaat irvessä. Maalissa aikaan 43.22  ja olo oli kaikkensa antanut. Ajalla irtosi 4. sija. Tuloksia voi katsella täältä.

Hieno oppimiskokemus, eikä SM mitali jäänyt kuin 35s päähän. Hyvänä päivänä ja onnistuneella käännöksellä mitsku olis ollu meidän! Ja ehdottomasti kivoimpia pyöräkokemuksia tältä kesältä, kun pääsee parin kanssa kisaamaan. Kiitokset Jaanalle ja ei muuta, ku molemmille treeniä lisää, ni haetaan mitsku ensi vuonna. :)