sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Talvi saa tulla!

Perjantai oli varmasti syksyn ja alkutalven parhain päivä! Ulkona hullunmoinen myräkkä ja myrsky, mutta itsellä vaan hymy korvissa. Rakastan lunta ja talvea! Rakastan sitä näkyä, kun marraskuinen pimeys jää valkoisen lumipeitteen alle. Lunta tuli siihen malliin, että hiihtokauden avaus lähestyy. Ainut ongelma tosiaan vain on puuttuvat monot. Onneksi kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin ja vakuutusyhtiö korvasi kuin korvasikin keväällä varastetut monot.

Lauantai aamuna säntäsin heti aamusta Kalle Sportiin Haagaan, jossa on ehdottomasti Helsingin seudun paras ja asiantuntevin palvelu hiihtotarvikkeisiin liittyen. Mitään uutta ja radikaalia en monorintamalla lähtenyt etsimään. Salomonin siteillä ei myöskään ole paljon valinnanvaraa, joten nappasin mukaani hyväksi todetut monot:  S-Lab Vitanet sekä vapaalle että pertsaan.

Samalla reissulla mukaan lähti myös tarjousrekissä roikkuneet Yokon hiihtohaalarihousut ja tuuliliivi. Todella huokeaan hintaan sain laadukkaat hiihtovermeet. Nyt täytyy vaan ootella, että saan sukset Espooseen talvisäilytyksestä Lohjalta. Epävarmaa tietysti on se, miten polvi kestää hiihdon. Uskoisin kuitenkin hiihdon olevan sen verran lempeää liikettä, että polvi on yhteistyöhaluinen. Kuntoutuksen suhteen mennään aikataulussa. Ainoa huolenaihe on tuo juoksu, johon polven pitäisi olla valmis parin viikon päästä. Tuo aikataulu tuntuu aika hurjalle. Aina nimittäin kun olen parinjuoksuaskelta ottanut esim. kiirehtiessä bussiin, tuntuu polvessa heti epämiellyttävää viiltoa. Täytynee olla vaan kärsivällinen ja uskoa, että polvi vahvistuu päivä päivältä. Toisaalta, jos polvi vaan hiihdon kestää, niin juoksun puuttuminen ei juurikaan edes harmita. Kuka hullu sitä talvella edes juoksisi, kun on hiihtoon mahdollisuus..:)

Tänään oli ohjelmassa pitkä sauvatreeni seurakavereiden kanssa. Startattiin Lepuskin urheilupuistosta ja kierrettiin kahteen kertaan mäkinen 5km lenkki. Sauvakävely lumihangessa oli jokseenkin haastavaa, mutta varmasti tehokasta. Enpä ennen ole sauvakävellen treenin keskisykettä hinattua 140 tienoille. Vaikka valmennusryhmätreenit eivät ole vielä kovin kauaa pyörineet, oon niin iloinen, että lähdin hommaan mukaan. Treenejä on niin siisti tehdä yhdessä ja jotenkin sitä kummasti saa aina enemmän itsestää irti kun tehdään porukalla. Ensi viikolla tiedossa hiihtikauden avausta ja paljon aikaisia untitreenejä. Toivottavasti tämä valoilmiö tekisi aamuheräämisistä edes hivenen inhimillisempiä...doubt it.




2 kommenttia:

  1. Aika nopeasti olet kyllä saanut jalan tuollaiseen kuntoon! Se on niin hieno fiilis, kun huomaa, että pystyy jo tekemään vaikka mitä ja eiköhän se juoksukin kohta ala luonnistua, kun tuntuu, että paraneminen usein etenee hassuissa hyppäyksissä :)

    Mukavaa joulun odotusta ja hyviä treenejä!

    VastaaPoista
  2. Ihan kivasti on paraneminen lähtenyt käyntiin. Toivotaan vaan, että ilman pahempia takaiskuja selvittäisiin koko prosessista. Usko ja toivo juoksun suhteen on kova!

    Treeni-intoa myös Tampereen suunnalle! :)

    VastaaPoista