Viikonloppuna tehtiin pikavisiitti Tallinnaan ja käytiin veljeni kanssa juoksemassa Tallinnan puolikas. Alunperin velikultani oli ilmoittanut mut, Erkan ja itsensä maratonille, mutta kolmesta jalkavammaisesta kaksi siirsi osallistumisen puolikkaalle ja yksi fiilisteli tapahtumaa katsomon puolella. Oma juoksukuntoni oli vähän arvoitus, koska kaikki juoksuni olen oikeastaan suorittanut triathlonkisojen juoksuosuudella. Ennätystä piti toki lähteä yrittämään. Tavoitteeksi asetin 1.35h alituksen, joka tarkoittaisi alle 4.30min/km vauhtia.
Sunnuntaille iski Tallinnaan vielä kunnon helle, lähemmäs 24c astetta auringossa. Ei hyvä, en todellakaan ole mikään hellejuoksija. Lähtö tapahtui 11.30 Tallinnan vanhassa kaupungissa. Reitti oli tasainen ja jopa vähän tylsä. Merenrantaa pitkin toiseen suuntaan, käännös ja samaa reittiä takaisin. Alku oli aikamoista ohittelua ja kirimistä, jotta pääsi takarivistä samanvauhtisten juoksijoiden matkaan. Alkuun lähdin vähän liiankin lujaa, Garmin näytti alle 4min/km vauhteja..uups. Lopulta löysin hyvän selän, jota lähdin seuraamaan. Yritin koko ajan vilkuilla kelloa, jota vauhti pysyisi. Eka 10km meni aika kivuttomasti aikaan 46min. Aikataulussa oltiin siis jo vähän jäljessä. Juokseminen oli ihan siedettävän kivaa, mutta kyllähän tossa vauhdissa jo epämukavuusalueelle mennään. Kangistuminen ja pienehkö hyytyminen tuli n.18km:n kohdalla. Yritin vielä kiristää ja päästä tavoiteaikaan, mutta reitin loppupätkä olikin aika raastava. Nousua vanhaan kaupunkiin mukulakiviä pitkin. Siihen hyytyi nämä jalat ja 1.35h alitus lipui käsistä. Maaliin ajassa 1:36:37!
Uusi puolikkaan enkka tuli, joten ihan kiitettävä juoksu. Juoksemattomuus kyllä hyvin tuli esille lenkin loppuvaiheilla. Jalat ei yksinkertaisesti ole tottuneet asfaltti-iskutukseen. Juoksemattomuuden myös huomaa hyvin palautumisesta. Jalat ovat turkasen kipeät vielä tänäänkin. Toivottovasti tästä nyt ehtii vielä palautua Ranskan reissua varten. JAiks, siihen on nimittäin enää puolitoista viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti