Mennyttä ja tulevaa

Viimeisestä kisasta on nyt kulunut kuukauden verran ja vihdoin alkaa tuntua siltä, että alkaa olla henkisesti ja fyysisti palautunut viime kesän tohinasta. Kunnon off-season on todellakin tehnyt hyvää. En ole kuukauteen miettinyt treeniohjelmia, potenut huonoa omaatuntoa väliijääneistä treeneistä tai ylimääräisistä herkuista. Kuukauteen on mahtunut vaellusreissuja niin Nuuksiossa kuin Kolilla, sukulointia ympäri Suomea ja sekä opiskeluporukan kemutuksia Tampereella. Kävin myös nappaamassa Larun pyörästä uuden tiimipyörämme ensi kesälle. Kroppa ja mieli alkaa olla latautunut ja motivoitunut ensi kautta varten. Motivaatiota tähän hommaan todella tarvitaan, koska puolivaloilla enkä puolikuntoisena halua Ironmanille lähteä.

Ensi kesän menopeli Focus Cayo Evo

Mennyttä:
Päällisin puolin viime kaudesta jäi itselle todella positiiviset fiilikset. Yhtäkään täyskymppikisasuoritusta ei tullut, mutta sehän onkin triathlonin hienous, että aina jää jollain osa-alueella jotain parannettavaa. Jos miettii, että tasan vuosi sitten olin kirjoittamassa "muumiojalastani" oikean polven rustoleikkauksen jälkeen, niin pitkälle on päästy. Lääkärin 3 kk ja takaisin radalle- ennuste ei toteutunut lähimainkaan, vaan talven treenailut olivat ajoittain itkun ja epätietoisuuden sekaista vääntämistä. Ensimmäiset kivuttomat juoksuaskeleet otin ehkä huhtikuun paikkeilla. Usein lähdin lenkille intoa täynnä, mutta jo ensimmäisten parin sadan metrin jälkeen oli käännyttävä takaisin ja heittää lenkkarit naulaan. Vastoinkäymisistä voi joskus syntyä jotain hyvääkin. Kun tilanne triathlonin suhteen vaikutti aika epätoivoiselta vielä huhtikuussa, niin otin yhteyttä Focus Ladien valmentajaan ja kyselin mahkuja päästä mukaan tiimiin. Kovia meriittejä ei itseltä pyöräilyn saralta löytynyt, mutta triathlonin saralla olin huomannut, että pyörä liikkuu keskimääräistä kovempaa. Lähdin siis rohkeasti mukaan maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan ja tätä en ole katunut yhtään. Laji on oikeasti joukkueurheilua ja tasapainottaa kivasti yksilökeskeistä tri-harrastusta. Viime kesänä tuli kokeiltua Suomen suurimmat yhteislähtökisat Porvoon Ajot ja SM-maantie sekä muutamia tempokisoja sekä SM-Paritempo. Vaikka ensi kesänä ykköstavoitteena on Ironman Köpis, kierrän varmasti myös pyöräkisoja ihan siitäkin syystä, että ne ovat kovimpia intervallitreenejä, joita pyörällä voi vaan tehdä.

Triathlonin osalta olin jo hautaamassa kisatoiveet, koska jalan tilanne näytti vielä huhti-toukokuussa niin toivottamalta. Kelkka alkoi kuitenkin toukukuun aikana kääntyä. En lopulta tiedä mikä oli tärkein tekijä polven vahvistumisessa, se että oikeastaan heivasin juoksun kokonaan vai se että pyöräilin todella paljon ja vahvistin siten lihaksia. Oli miten oli kesäkuussa pystyin juoksemaan sprinttimatkojen kisoja täysin ilman kipuja ja ihme kyllä nopeampaa, kun juoksin viime kesänä. Emmin pitkään Århusin puolikkaalle lähtöä, mutta koska kisa oli jo maksettu ja matkasuunnitelmat tehty, niin pakkohan oli lähteä yrittämään. Kisa meni pyörän varusterikon osalta alakanttiin, mutta juoksu kulki! Pisin lenkki tuota kisaa ennen oli ollut 10km, joten aika ihme oli, että nakutin puolmaran 1.43 aikaan. Joskus korvaava harjoittelu siis oikeasti toimii.

Heinäkuu meni aika lailla häähulinoissa ja aivan mahtava kuukausi olikin. Energiaa oli kuitenkin jäljellä mielettömästi, joten latasin kisakalenterin täyteen loppukesälle ja syksylle. Elokuussa taisi olla joka viikonloppu joku karkelo, joko pyöräilyssä tai triathlonissa. Juoksu kulki tuolloin edelleen, esim. Nastolan perusmatkan 10km aikaa 43min. Kisarupeama alkoi vähän painaa ennen Ranskan kisaa syyskuussa ja sairastelu ennen kisaa lienee vienyt parhaan iskun pois. Rankka reitti ja kuumuus oli myös itselle vähän liikaa, mutta siitä huolimatta ihan kelpo suoritus.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen viime kauteen. Kun keväällä kisaaminen oli vielä täysin epävarmaa ja lopputuloksena tein elämäni parhaimpia aikoja, niin ei voi olla kuin tyytyväinen. Vältyin pahimmilta ylirasitusoireilta, joista olen kärsinyt mennä vuosina. Luulen, että tähän on päällimmäisenä auttanut uniongelmieni tasaantuminen. Varsinkaan kesällä en kärsinyt niistä juuri lainkaan. Kunnon uni vaikuttaa uskomattomasti palautumiseen. Toinen tekijä, johon panostin oli lihashuolto. Minulla on todella helposti jumiutuvat lihakset, varsinkin etureidet ja niiden kalvot ovat joskus päässeet aivan järkyttävään kuntoon. Joskus jopa niin järkyttävään, että yksi hieroja kieltäytyi kunnolla hieromasta niitä..Kiltisti foamrollasin reisiäni auki lähes joka toinen ilta, varsinkin kisaviikolla rollasin varmaan joka ilta. Uskon, että tämä auttoi merkittävästi. Kolmas merkittävä tekijä kisamenestykseen ja jaksamiseen varsinkin pitkissä suorituksissa on kisan aikainen ravinnonsaanti. Vielä viime kesänä syyllistyin siihen, että saatoin vetää puolimatkan kisan parilla geelillä ja urheilupatukalla. Juoksussa oli jo niin kauhea olo, etten sitten juonut tai syönyt mitään...smart! Varsinkin Århusissa tunsin oikein miten energiatasot oli ihan erilaiset juoksussa, kun kiltisti melkeen joka 5km:n juomapisteellä vedin geelin naamariin. Uskon, myös että kisan aikainen ravinnon saanti auttaa huomattavasti kisan jälkeiseen palautumiseen.

Tulevaa:
Tarkoituksena on alottaa treeniohjelman mukainen treeni marraskuussa. Hyvän startin kauteen saan ensi viikonloppuna Heltrin syysleiriltä Vierumäellä. Meitä on loistava jengi kasassa ensi kesänä täysmatkalle tähtääviä, joten treeniseuraa varmasti on tarjolla. Tarkoituksena on maltillisesti lähteä lisäämään treenimääriä ja alkutalvesta oikeasti keskittyä pk-raastamiseen. Oma pk-alue vaatii vielä todella paljon kehitettävää, varsinkin kun aletaan tähtämään täysmatkalle. Tiedossa siis pitkää sauvakävelyä ja hiihtoa.

Jos vaan polvi kestää, niin juoksuun olisi tarjoitus myös löytää lisää vauhtia. Potentiaalia on, tiedän sen jalkapalloajoilta. Tuo nopeas tulisi vaan kaivaa esiin tekemällä vetotreenejä talven aikana. Treenejä, jotka viime vuonna jäivät oikeastaan kokonaan tekemättä. Juoksun tukemisessa lihashuolto pysyy ykkösprioriteettinä, joten tiedossa paljon tuskanirvistyksiä foam rollin kanssa.

Pyörään en niinkään talven aikana panosta, koska uskon, että se pysyy hyvällä tasolla, kunhan ahkerasti osallistun pyöräseuran ja Heltrin spinnuihin sekä näiden lisäksi viritän trainerin olkkariin.

Lihaskunnon osalta vannon kahvakuulan nimeen. Viikottaistreenit porukalla tehtynä kehittävät kestovoimaa varmasti. Tämän lisäksi teen muutamia voimaharjoituksia salilla sekä keskivartalojumppaa.

Sitten se murheenkryyni..uinti. Viime talvena mielestäni uin paljon ja panostin uintitekniikkaan paljon. Harmi kyllä, en saanut vauhtia siirrettyä avoveteen. Kaksi yhteistreenikertaa viikossa kovassa seurassa sekä omat treenit päälle toivottavasti kehittävät uintia. Täytyy talvella katsoa taas muutama täysin uintipainoitteinen viikko, jolloin saisi kilsamääriä nostettua normaalista. Sinänsä en uinnista nyt niin paljon stressaa, kun päätavoitteena on täysmatka. Ongelmana on ollut itsellä tuo kovan nopeuden puuttuminen esim. sprinteissä. Mitä pidempi matka sen parempi minulle.

Näillä eväillä ensi kauteen. Ensimmäisenä, lyhyen ajan tavoitteena on parantua jostain älyttömästä ruokamyrkytyksestä/oksennustaudista, jonka sain viikonloppuna. Eilisen päivän vietin pää vessanpöntössä ja illan sekä yön kuumehöyryissä. Nyt alkaa elämä voittaa taas pikkuhiljaan. Hurja tauti oli kyllä - viimeksi olen sairastanut oksennustautia joskus lapsena, enkä todellaan muistanut kuinka kamalaa tämä voi olla. Toivottavasti kaikki vuoden sairastelut on nyt tässä ja ensi kauden pääsisi vetämään läpi mahdollisimman terveenä.

 Tästä se lähtee, valmistautuminen Ironmanille vol. 2014!