sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Oppisko sitä koskaan?

Niin siinä vaan kävi, että joulun aikaan sairastettu flunssa jäi junnaamaan kroppaan ja lopputuloksena poskiontelon- ja nieluntulehdus, johon sain viikon antibioottikuurin. Joulunpyhäthän vietin kirjaimellisesti räkä poskella. Olo tuntui kolmen lepopäivän jälkeen jo paremmelta, joten uskalsin palata treeniohjelman pariin aika nopeasti. Noh, ei siinä mitään, mutta aloitus taisi vaan olla toipuvalle kropalle liikaa. Uudenvuoden aattona teimme porukalla yhdistelmätreenin 75min pk2 juoksu ja 3,3km uinti sis. 40x50m (1min lähdöillä). Juoksu vielä meni, mutta uinti taisi olla lopullinen niitti, sillä aika raivolla sai vetää, että pysyi minuutin aikataulussa. Tohon soppaan vielä kun lisätään heikot energiat (lue: lounas jäi syömättä) ja uuden vuoden kemutukset, niin ei oo vaikea arvata mikä oli lopputulos.

Nyt on sitten nuoltu haavoja ja opeteltu jälleen kantapään kautta, kuinka tärkeää flunssan jälkeen on pitää riittävästi lepoa ja aloittaa harjoittelu kevennetyin tehoin. Parempi kuitenkin sairastaa viikko, kun kolme ja vetää päälle vielä antibiootit. Jospa sitä tyhmäkin vihdoin tämän oppis..

Puolet kuurista nyt syöty ja alkaa tuntua paremmelta. Kova alilämpö (35 c) vihdoin vaihtunut normaliin lämpöön ja kurkussa ei enää kaktusta. Onneksi penkkiurheilijaa on myös hellitty Tour de Skillä, mäkihypyllä ja lätkällä. Tässähän ne päivät menee. Onneksi kesään on vielä aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti