Finntriathlon 2014

Eilen uitiin, poljettiin ja juostiin koko rahan edestä. Mahtava Suomi triathlon päivä ja upeat kisapuitteet. Joroisten kisajärjestelyt ja kisatunnelma ovat, jos mahdollista, vuosi vuodelta paremmat. Kisat alkaa osallistujamäärän ja järjestelyiden puitteissa muistuttamaan isoja kansainvälisiä skaboja. Katsojia ja kisaajia "hellittiin" myös sään puolesta. Aamusta lähtien porottanut aurinko nosti lämpötilan lähelle 30c astetta. Kisa ei varmastikkaan ollut kenellekkään helppo ja nesteytyksen onnistuminen näytti pettävän monella kovalla menijällä. Kisa oli myös rankka itselle, mutta onnistunut suoritus takasi ensimmäisen 5h alituksen puolimatkalla. Maalissa tuuletin tunnemysrkyssä ja heti viivan ylitettyäni lösähdin maahan. Järkkärit veivät hetkeksi ensiaputelttaan, jossa litra vettä jääpussi pään päällä saivat ihmeitä aikaan. Eilinen saa hymyn edelleen huulille ja reitin varrella kannustuksesta sai järjettömästi voimaa.

Maalissa 4.57h

Omalla ajalla 4.57h irtosi oman sarjan 2. sija, ja vaikka kulta karkasi ihan nokan edestä, ei se harmita juuri yhtään. Hävisin paremmalle ja luulen, että sarjan voittajasta Aino Luomasta tullaan kuulemaan vielä. Naisella vasta ensimmäinen puolimatkan kisa ja pyörän hän ajoi maantiepyörällä. Kunnia ja kumarrus vielä voittajalle. Meillä kahdella oli myös naisten ikäsarjojen kaksi kovinta aikaa, joten SM-mitalin lisäksi meitä muistettiin myös rahapalkinnolla. Kisa antoi uskoa omaan tekemiseen ja kunto alkaa olla nousujohtoinen Köpistä ajatellen. Muutaman kerran eilen epätoivoin hetkillä ajattelin kauhulla jo tulevaa. Miten helv.. jaksan tuplata tämän matkan, kun nyt jo tuntuu näin pahalle? Kunnioitus tulevaa koitosta kohtaan on korkea. En todellakaan lähde soitellen sotaan, vaan kyseessä on ensimmäinen IM, josta toivon saavani hyvän ja tasapainoisen suorituksen kuten eilen. Mutta tarkemmin vielä eilisen kisan kulkuun.

Uinti:

Omassa lähdössä 11.10 starttasi naiset ja miehet 25-29. Lähtö sujui ongelmitta ja ensimmäiselle kääntöpoijulle asti pääsin hyvässä peesissä. Poijulla sekoilin sen verran, että sekunnissa oma peesi oli kadonnut ja näin jälkikäteen ajatellen, olisi todella pitänyt taistella ja kiihdyttää omaa menoa, etten olisi sitä menettänyt. Jäin nimittäin uimaan ihan yksin ja omat suunnistustaidot tuolla pitkällä takasuoralla pääsi testiin. Eihän se tosiaan mennyt nappiin, vaan Garminin kartasta näkee, kuinka ajauduin ihan liikaa vasemmalle ja kääntöpoijulle tultaessa jouduin korjaamaan omaa linjaa melkein 90 kulmassa. Tosta ehkä 100m lisämatkaa. Lopussa myös vähän vasemmalle ajautumista, mutta muuten loppu tuli mukavasti. Uinti tuntui muuten vahvalta, joten vähän harmittaa tuo huono suunnistus. Uintiaika 33min.

T1 tuli sitten sählättyä olan takaan. Yleensä olen hyvä ja nopea vaihtaja, mutta nyt onnistuin juoksemaan vaihtopussien ohi, kunnes hetken vaihtoalueella seisottuani tajusin, että pyörävarusteet olisi varmaan jostain saatava. Eikun takaisin pusseille ja vaihtamaan. Seuraava takaisku tuli pyörän päälle noustessa. Ensimmäisellä polkaisulla lähti ketjut. Selkeästi oli vaihteen vaihto kesken, kun voimalla polkaisin ja siinähän ne tipahti. Kirosin ja manasin, mutta onneksi tuohon episodiin tuhlaantui max. 1min.

Pyörä:

Pyörän päällä yritin rauhoitella mieltäni. Kisa ei todellaan ollut alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Etsin hyvän kadenssin ja hengitysrytmin. Alkuun sykkeet paukuttivat korkealla, mutta vauhtiin päästyäni sain sykkeet tasattua tavoitesykkeille eli aerobiselle kynnykselle n.158-162. Ylämäet otin vähän rauhallisemmin ja alamäissä pidin rentoa polkua yllä. Menomatka oli vähän mäkisempi ja keskari kääntöpaikalla Rantasalmella oli 34km/h tietämissä. Tiimi- ja treenikaveri Minna oli livahtanut edelle mun vaihtosähläyksen aikana ja hänet otin kiinni ennen Rantasalmea. Mukaan matkaan takaa tuli myös sarjan voittaja. Jossain vaiheessa tavoitimme myös 20-24 sarjan voittajan Iinan, jo meitä oli kimpassa monta kovaa naista. Peesausta oli paljon tänäkin vuonna, mutta mielestäni selkeästi vähemmän kun esim. kaksi vuotta sitten, kun viimeksi olen kisannut. Yhden ainoan kerran eteeni paukkasi pitkä miesten letka, jolloin tunsin saavani peesihyötyä. Nuo letkat menivät kuitenkin niin paljon kovempaa, että hyöty jäi lyhyeksi. Sykkeistäkin näkee, että olen ajanut todella tasaisen omin avuin ajetun pyörän, josta olen todella tyytyväinen.

Rantasalmen jälkeen jossain vaiheessa Minna ja Iina jäivät ja jatkoimme matkaa sarjan voittajan ja heltriläisen miehen kanssa. Tällä kolmikolla peesisäännöillä vuoron perään ohitellen ajoimme T2 asti. Pyöräaika oli 2.35h ja keskari n.35km/h. Pyörän päällä noudatin nesteytys ja ravintosuunnitelmaa. Join n. 2,5 urheilujuomapulloa sekä pienen vesipullon. Nesteiden lisäksi vedin kolme geeliä. Vaihtoon tullessa olo oli hyvä, vaikka nivuset ikävästi ilmoittelivat itsestään. Luulen, että en vielä täysin ole tottunut Adamon uuteen satulaan ja nivuskipu johtui siitä. T2 menikin jo paljon paremmin, mitä nyt vähän sähläsin, kun kypärä ei mahtunut pussiin, kun fiksuna tyttönä olin solminut sen niin kireälle. Onneksi järkkäsrit auttoivat tässä.

Juoksu:

Juoksussa lähdin tavoittelemaan 1.40h aikaa ja se olisi vaatinut n.4.40min/km vauhteja. Alkuun lähdin aika reippaasti liikenteeseen rinta rinnan sarjan voittajan kanssa. Jo ensimmäisessä mäessä sykkeet nousivat lähelle anakynnysta, joten tajusin, että on pakko himmata, jos aion tässä helteessä juosta vielä maaliin. Tasasin vauhteja ja sykkeitä ja aloin löytää omaa rytmiä. Ensimmäinen 5km tuntui todella pahalta. Yleensä jalat tottuu lajin vaihdokseen nopeasti, joten nyt pelkäsin, että tuleeko koko juoksu olemaan hirveetä taistelua. Ensimmäiset "tässä ei helv.. ole mitään järkeä" keskustelut käytiin tässä vaiheessa. Onneksi ensimmäisen kiekan lopulla päästiin hetkeksi varjoon metsäpätkälle ja yhden alamäkirullauksen jälkeen askel vähän keveni. Kilsat 6-15km menikin paljon paremmilla tuntemuksilla. Kuumuus oli toki sietämätöntä ja juomapisteitä olisi tarvittu useammin. Päälle kaadettu vesi toi helpotusta ehkä kilometrin ajaksi, jonka jälkeen taas päänahka ja koko kroppa oli kuin tulessa. Juoksussa noudatin myös suunnitelmaa juoman ja ravinnon suhteen. Jokaisella juomapisteellä vettä ja urheilujuomaa. Geelin pystyin vetämään kahdella ekalla kiekalla, viimeisellä kiekalla upposi enää vain vesi. Ilmeisesti pyöränaikainen tankkaus toimi ja ensimmäinen kerta, kun hellekisassa en saanut sen pahempia nestehukkaoireita. Yleensä kylmät väreet ja palelu ovat ottaneet itsestä yliotteen kaikissa edellisissä hellekisoissa.

Yritin keskittyä vain juoksuasentoon ja rytmiin ja tämä toimi. Vaikka tuntemukset olivat toisella kiekalla hyvät, vauhti vaan väkisin laski koko ajan. Vikalle kiekalle lähtiessä tajusin, että en saa antaa periksi tippaakaan, jos haluan alittaa 5h. Alkoikin kova taistelu väsymyksen ja tahtotilan kanssa. Metsäosuudelle päästyäni aloin vihdoin uskoa, että tulen pääsemään alle 5h. Yritin loppuun vielä kiristää tahtia, mutta yritykseksi jäi. Tasaisella 4,50min/km tahdilla painoin maaliin asti. Puolimaran loppuaika 1.42h.

Ensiavun kautta palautustelttaan, jossa oli mahtava nähdä tuttuja onnistuneen kisan jälkeen. Hetken päästä teltalle tuli myös veljeni, joka oli silminnähden nestehukassa/energiavajeessa. Lämpö todella yllätti monta kokenutta menijää ja juoksureitin varrella näkyi todella monta tienposkeen kuukahtunutta kisailijaa. Toivottavasti kaikki selvisivät vain säikähdyksellä.

Tridietin mitalistit: Hanna, Markos ja minä sekä itse valkku Merja

N25-29 II sija

Illalla jäätiin odottamaan vielä palkintojen jakoa. SM-mitali kaulaan, joten näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa kohti Köpistä.