Törmäys!

Tänään minulla oli mukana suojelusenkeli. Sen verran vaaralliseen tilanteeseen jouduin tänään työmatkalla, että jälki olisi voinut olla paljon pahempaa. Poljen työmatkaa Fujillani yleensä pari kertaa viikossa - riippuen vähän miten viikkoon osuu toimistopäiviä. Tänään olin kotimatkalla Leppävaaran kohdalla. Fiilis hieno - työpäivä takana, aurinko paistoi ja pyörä kulki. Poljin vanhan Turuntien pyörätietä Lepuskin paloaseman kohdalla, jossa pyörätiessä on suojatie, koska turuntieltä kääntyy pienempi tie paloasemalle. Sivusilmälläni kyllä näin auton tulevan turuntietä, mutta en reagoinut sitä mitenkään, kun vasta siinä vaiheessa, kun auto kääntyy suoraan eteeni suojatielle. Ehdin jarruttaa, mutta koska minulla oli vauhtia ihan kohtalaisesti, jarrut eivät ehtineet purra, vaan törmäsin auton takarenkaaseen. Siitä sitten hyvällä kaarella asfaltin pintaan. Taisin päänikin lyödä maahan. Olin aivan shokissa! Nainen pysäytti autonsa ja marssii autosta ulos ja alkaa huutaa - siis huutaa minulle!! Kuinka olin kehdannut ajaa hänen päälleen!! Ja voi että, nyt autossa on naarmu! Kiitti hei ihan helv.... että viitsit kysäistä minun vointia! Ei tosiaan. Siinä vaiheessa napsahti myös mulla. Pidin aika ytimekkään saarnan liikennesäännöistä ja vakuutuslainsäädännöstä! Sattui, itketti ja otti päähän! Ennenkaikkea otti päähän myös ihmisten välipitämättömyys. Monet pyöräilijät näkivät kuin kaaduin, eikä kukaan tullut auttamaan!

Tietääkseni tapahtuma olis täysin autoilijan vika. Jos suojatie on pyörätiellä, joka on jatkuva pyörätie, ei autoilijat voi suoraan kääntyä suojatielle. Tässä käsityksessä itse ainakin olen. Tietysti minulla oli aika paljon vauhtia kaupunkiajoon, mutta minkäs teet, kun tykkään mennä lujaa..

Noh, sääri ja kyynärpää verta vuotavana poljin kotiin tanko ihan vinkkelissä. Pyörän tanko vääntyi ja ketjut menivät ihan sotkuun, mutta ensi katsomalta muuta vahinkoa ei näyttäisi käyneen. Vähän kyllä pelottaa, että hiilarikiekot tai haarukka olisi voinut vahingoittua. Taidan käydä näyttämässä pyörää ennenkuin uskallan lähteä lenkille.

Harmitus saatiin onneksi purettua Lepuskin iltarasteille, jossa kävin rykäsemässä 5km radan. Aika paljon polkujuoksua, pari pientä 2-5min pummia onnistuin silti tekemään. Loppuaika kohtalainen 56min. Suunnistus on ehdottomasti parasta treeniä Vaarojen Maratonia silmällä pitäen.