maanantai 1. lokakuuta 2012

Testausta Lahdessa

Suhteita hyödyntäen (kiitti iskä) pääsin tänään taas rääkkäämään itseäni Lahden urheilukoulun testiasemalla. Tuolla kävin viime vuonnakin testauttamassa itseni Suorassa maksimihapenoton testissä. Viime kerralla testi tehtiin ainostaan pyöräergometrillä hengityskaasut ja laktaatit testaen. Tänään pääsin sitten luukuttamaan ensi anaerobiselle kynnykselle pyörällä ja maksimeihin asti juosten.

Ensinnäkin, pienenä vinkkinä itselle ja muille testiin aikoville. Testiä edeltävänä viikonloppuna ei kannata käydä bodypumpissa ja spinningissä, jos ei ole niissä käynyt yli kolmeen kuukauteen. Ei myöskään kannata istua koko päivää palaverista sun toisessa valmiiksi kipeellä polvella ja litkiä lukuisia kuppeja kahvia. Lähtökohdat testiin olivat siis äärimmäisen kipeät, lähes kosketusarat lihakset ja orastava nestehukka...hyvä minä! No, koska ilmatteeksi päästiin ja Lahteen asti matkattiin, ei muuta kun testit käyntiin.

Alkuun otettiin vertailun vuoksi InBody mittaus sekä perinteinen pihdeillä tehtävä rasva % mittaus. Jotain kehitystä vuodessa oli tapahtunut, koska paino oli tippunut 1,5 kg ja rasvaprosentti pienentynyt 3,5 % lihasmassan kuitenkin kasvaessa. Ohessa vertailua:

2011 2012
paino(kg) 59,5 57,9
rasva% 22,6 19,1
lihasmassa(kg) 25,5 25,9

Itse testi aloitettiin pyörällä muistaakseni 75 watin tehoilla, n.80 kadenssilla. Kuormaa nostettiin aina kahden minuutin välein, jolloin testattiin myös veren laktaatit. Tuota huvia poljin n.13-14min, jolloin alkoivat kuulemma anaerobisen kynnykset paukkua. Watteja taisi pyörässä olla siinä vaiheessa jo yli 200. Tarkkoja arvoja en vielä saanut, mutta viime vuonna anerobisen kynnys oli jossain reilusssa 170 sykkeessä. Luulen, että noilla samoilla tietämillä se pyörii edelleen.

Tämän jälkeen pikainen vaihto lenkkareihin ja naamarin sekä valjaiden asennus. En ollut ikinä ennen juossut mattotestiä, joten olin autuaan tietämätön siitä kuinka oudolle ja vaikealle juoksu matolla tuntui. Kummallista, kuinka paljon eroa on juosta matolla ja vaikka kentällä. Itselle 6min/km on aika hölkkävauhtia normaalisti, mutta matolla tuo vauhti tuntui jo aika haastavalle. Juuri vedetyssä Cooperissa pystyin aika kivuttomasti pitämään yllä 4min/km vauhtia, kun nyt tuo vauhti tuntui kun olisin juossut 100m sileää vauhtia! Huh huh, en tiedä oliko syynä vaan huono päivä ja kipeät lihakset, mutta testissä jaksoin juosta muistaakseni 2 min alle 4min/km vauhtia kunnes tuli noutaja. Maksimiakaan ei saatu nostettua yli 190, joten en tiedä mistä kiikasti. Taikka sitten täytyy vaan uskoa, ettei maksimini ole kuin juuri tuo 190. En myöskään saavuttanut läheskään samoja happoja kuin viime vuoden huiput olivat 15mmol/L.

Testaaja lupasi laittaa tarkemman analyysin ja kynnys- sekä happotiedot huomenna. Vaikka nuo testit menivät itseltä vähän penkin alle tärkeintä on kuitenkin oma fiilis ja tuntemus siitä, että kunto on kehittynyt. Viime viikkojen cooper ja juoksuralli ovat antaneet ihan uutta uskoa omaan juoksuvauhtiin. Yksi iloinen yllätys oli myös huomata kuinka helpolta ensimmäinen traineri treeni tuntui. Suoraan sai laittaa yhden isomman vastuksen ja itservallit pystyin tekemään pari pykälää isommalla kuin viime vuonna. Vaikka testit ovat hyviä suuntaa-antavia mittareita, on tärkeintä kuitenkin on oma tuntemus kropasta.

Lähtölaskenta leikkaukseen on myös alkanut..:( Vielä tämän viikon saa sporttailla täysillä ja viikko huipentuu Kolilla 15km maastojuoksuun. En aio valehdella, etteikö mua suorastaan vit.... etten pääse starttaamaan maran lähtöviivalle. Tuntuu, että 15km on vaan säälittävä lohdutuspalkinto. Noh, onneksi meitä lähtee liikenteeseen 10 hengen kaveriporukka, joten vilskettä riittää ja he saavat varmasti ajatukseni muualle. Huikee viikonloppu siis tiedossa! Onkohan muuten ihan tervettä haaveilla viikonlopusta jo maanantai-iltana..??

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti