Viikonloppu pähkinänkuoressa
PE
Paniikkilähtö töistä ja kimppakyydillä nokka kohti Vierumäkeä. Lahden väylä aivan tukossa, joten tiedossa klassinen myöhästyminen pe ekoista treeneistä.Autossa välipalaa naamariin ja taistelua pe illan väsymystä vastaan.
Pika majoittuminen Kamojen vaihto ja sukset jalkaan. Pakkanen kiristynyt rapsakkaan -20c asteeseen, joten kerrospukeutuminen saa uudet mittasuhteet. Tiedossa rauhallisempaa tekniikkaopetusta, joten monolämmittimet ja lobster-hanskat aivan Must! Ekassa treenissa keskityttiin sauvoitta pertsan potkuihin ja sauvoitta hiihtoon.
Treenin jälkeen odotti valmis päivällispöytä Vierumäen loistavine sapuskoineen. Vierumäen ruoka on todella laadukasta ja maittavaa. Todellakin saa rahoilleen vastinetta. Täysillä vatsoilla pyörimme auditorioon kuuntelemaan Tom Söderdahlin ravintoluentoa, jossa päällimmäisenä jäi mieleen keskustelu suolan tärkeydestä pitkissä suorituksissa. Nolona aloin miettimään omia pitkiä pyörä- ja tri kisoja ja varsinkin hellekisoja, joissa en ole ollenkaan kiinnittänyt huomiota riittävään suolan saantiin. Usein maaliin päästessäsi sormet ja naama on todella turvonneet (näkee selvästi valokuvista), joka ilmeisesti on selvä merkki suolan puutoksesta. Muistan kyllä mikä suolan himo itsellä on ollut esim. Joroisten maalissa, jolloin olen ahminut parhaillaan kolme sipsipussia (toki pientä) yhdeltä istumalta naamariin. Ja en edes tykkää sipseistä!! Riittävä suolan saanti on siis asia, johon tulen ehdottomasti kiinnittämään huomiota ensi kesänä. Suolan saanti jää helposti liian pieneksi, varsinkin silloin kun juomatankkaus on täysin järjestäjien varassa. Juomat ovat usein laimeita ja niihin ei välttämättä ole ollenkaan lisättyä natriumia. Tuohon päälle kun vetää vettä, glukoosipastillia ja suolatonta geeliä, on suolan saanti olematonta. Imeytymis- ja vatsaongelmat voivat myös täysin johtua suolan puutteesta, koska suola sitoo nestettä ja siten parantaa nesteen pysymistä kehossa.
Illan päätteksi mökin sauna lämpiämään, jonka jälkeen oma sänky alkoi houkutella.
LA
Lauantaiaamuna kello herätti 6.30. Ei jestas sitä on hullu! Noh, ryhmäpaineen alla on turha jäädä marmattamaan peiton alle, vaan saman tien hiihtokuteet päälle ja aamiaisen kautta ladulle.
Ensimmäisen parituntisen treenin teemana oli pertsan tekniikka, jota hiottiin lukuisilla harjoituksilla. Eniten ehkä oma ymmärrys muuttui tasatyönnön suhteen. Taidan edustaa sitä kuuluisaa vanhaa koulukuntaa, jossa tasatyöntöä tehtiin kuin linkkuveitsiliikettä. Kädet hakevat voimaa mahdollisimman suorana ja kaukaa sekä työntövaihe tehdään suorilla jaloilla lantiosta kääntäen. Ei, ei, ei! Onhan se tietysti loogista, että kyseisellä tekniikalla voimatuotto on aika rajoittunutta. Noh, tasatyöntöä lähdettiin korjaamaan edemmän nykytyyliin, jossa haetaan vatsasta, selästä ja jaloista selvästi enemmän voimaa. Vaikeaa, se on muuttaa tekniikkaa hetkessä, mutta ainakin hoksasin, miten pystyn kehittämään omaa tasatyöntöä.
Kaksituntisen session jälkeen juoksimme suoraan uimahalliin ja kuuman suihkun kautta hyppäsimme altaaseen. Hyvän lämmittelyn jälkeen edessä oli talvileirikisan 1. osakilpailu - 500m uinti. Uin ensimmäisessä erässä, joten pääsin aika lämpimänä liikeelle. En ole kyseistä matkaa uinut aikoihin, joten vauhdin säätö oli hankalaa. Itselle ei sattunut hyvää kirittäjää vierelle, joten jouduins säätämään vauhdin itse. Ihan kivasti uinti kulki. En ehkä saanut maksimisuoritusta aikaseksi, mutta ihan tyytyväinen olen aikanaani - 8min 42s. Loppu-uinnin harjoittelimme volttikäännöksiä, joita en laiskuuttani edelleenkään viitsi/jaksa tehdä treeneissä. Mikäli volttarin haluaa ottaa käyttöön, ne on vaan pakko ottaa käyttöön.
Lounaan jälkeen suoksien ja tyylin vaihto. Seuraava kaksituntinen hiottiin vapaan tekniikkaa. Sen verran itsellä on hiihtokilsoja takana, joten kaikki vapaan tyylit onnistuu ihan kivasti, mutta sain silti loistavia treeni- ja tekniikkavinkkejä harjoitteluun. Treenin loppuun kisasimme sprinttimestaruudesta- ja yhteislähtösprintissä, jotka oli kyllä tosi rankkoja skaboja. Noh, sekään ei vielä riittänyt, vaan lähdettiin kahden miespuolisen seurakaverin kanssa kiertämään Vierumäen 10km lenkkiä. Tarkoituksena ollut kevyt pk muuttui yhtäkkiä vk2 lenkiksi. Kolmituntinen treeni ilman juomista alkoi lopussa vähän kostautua, sillä energiat alkoi olla aika vähissä. Rankka, mutta loistava setti kokonaisuudessaa.
Illalla päivällistä, Teemun kalusto- ja voiteluento sekä loppuun kiusasin treenikavereita pitämällä tanssitunneilta tutun venyttelytunnin. Syviä, pitkiä venytyksiä keskittyen varsinkin hiihdossa kipeytyneisiin lonkan koukistajiin, etureisiin ja selkäfileisiin. Triathlonistit ovat aika lailla jäykkää porukkaa, joten luulempa, että venyttely teki porukalle aika hyvää. :)
SU
Aamulla olisi ollut ohjelman mukaan aamulenkki, mutta annoin polvelle lepoa. Se jomotti aika lailla la illalla. Tekniikkatunneilla tehtiin kuitenkin todella paljon yhden jalan juttuja ja tasapainoilua, joka on aika rankkaa treeniä polvelle. Sainpahan nukuttua vähän pidempään eli 8 asti. Päivälle oli luvassa vain yksi, mutta sitäkin rankempi urheilusuoritus, nimittäin talvitriathlonin 2. ja 3.osuus. 2. osuutena oli 5km juoksu, jonka itse korvasin n. 6,8 km pertsan hiihdolla. Juoksun/pertsan osuudelta vaihdettiin 6,8km vapaan hiihtoon.
Kisaan starttasin uintiajan perusteella ensimmäisenä, joten sain ylhäisessä yksinäisyydessä kiertää kaksi kiekkaa pertsalla. Kovan vauhdin pitäminen yksin oli vaikeaa ja edellisenä yönä satanut uusi lumi nihkeytti vauhtia huomattavasti. Minulla ei valitettavasti ollut omaa kelloa, mutta luulen, että vauhtini hieman hidastui kakkoskiekalla. Menin silti kyllä aivan kapasiteettini ylämailla, koska huohotus oli sitä luokkaa.
Vaihtoon tullessani miesten kärki oli jo vaihtanut ja mennyt menojaan, mutta naisten kärkeen ei ehtinyt tulla paljon rakoa. Ohittelin Hennan ja Ainon alussa ja Kaisan peesiin pääsin ekan kiekan lopussa. Hetken aikaa menimme kimpassa, mutta toiselle kiekalle kiristin tahtia saadakseni miehiä kiinni. Miehet menivät valitettavasti menojaan, mutta maaliin pääsin naisten ykkösenä ja aivan lopen uupuneena. Kaikki paikat tärisivät, joten todella tuli otettua koneesta kaikki irti. Epävirallinen matka oli 6,8km pertsaa ja 6,8km ja loppuaika 54,?min
Suihkuun, syömään ja leirin päätössanat. Kotimatkalla meitä oli kolme äärimmäisen tyytyväistä triathlonistia.:)
 |
| Vierumäen latuverkostoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti