Juoksuaskelia

Polven tilanteesta ei paljon ole uutta raportoitavaa. Kuntoutuminen näytti alkuun niin lupaavalta, jopa liian lupaavalta, joten pitihän se arvata, että takapakkia otetaan jossain vaiheessa. Juoksu kun ei vaan onnistu. Joka torstai toivoa täynnä osallistun ryhmän juoksutreeneihin Myllyyn, jossa yritän pyristellä ryhmän mukana. Ja joka torstai lähden Myllystä pettyneenä ja polvi kipeänä kotiin. On vaan täysi mysteeri, että pystyn helposti tekemään yhden jalan juoksutekniikkaharjotettaita, yhden jalan kyykkyjä jne, mutta heti kun otan juoksuaskelia kipu palaa. Fyssarikin on polven suhteen ymmällään. Vielä pari viikkoa annetaan sille aikaa, mutta jos mitään edistystä ei tapahdu, täytyy palata lekurin puheille.

Viime torstaina kivuista huolimatta tein pisimmän yhtäjaksoisen hölkkäpätkän sitten leikkauksen. Juoksin yhteen putkeen 2km! Tauotettuna juoksin yhteensä treenin aikana melkeen 5km, mutta ei se herkkua ollut. On myös vaikea arvioida kannattaako polven kanssa juosta, vaikka kipeetä tekee. Fyssarin mukaan, mitään riskiä sen hajottamisesta ei pitäisi olla. Ruston olisi pitänyt kyllä arpeutua 3kk:ssa, mutta ota ja tiedä. Kyllähän kipu aina jotai indikoi. Täytyy nyt pitää järki mukana noissa treeneissä ja yrittää pikkuhiljaa nostaa kilsoja. Fakta kuitenkin on, että nykyisellä polvella en pystyisi edes sprinttimatkan juoksuosuutta juoksemaan, joten pitkä matka on vielä kesän karkeloihin.

Mt Ventoux vol. 1

Onneksi hiihto ja kaikki muut lajit onnistuu. Juoksu vaan kummittelee koko ajan mielessä. Pelottaa pirusti ajatus, että juoksuharrastus täytyisi jättää. Sitten ei auta muu, kun ryhtyä pyöräilijäksi..:)

Talviloman lennot tuli myös varattua. Kuukauden päästä taas hiihdellään Ylläksen maisemissa loistavalla hiihtoporukalla.