SM Sprintti ja Porvoon ajot

Kyllä oli viikonloppu! Lähtökohdat huomioon ottaen, oon niin tyytyväinen, että selvisin molempiin lähtöihin ja suoriuduin oman mittapuun mukaan vielä oikeen mallikkaasti.

SM Sprintti 8.6.2013

Kuten jo avauduinkin edellisessä postauksessa, meni  perjantai väsymyksen ja pääsärkyisen työpäivän merkeissä. Väsytti ihan julmetusti, joten taisin mennä nukkumaan jo yhdeksän jälkeen. Herätyskello oli pistetty soimaan viideksi, joten unta oli saatava palloon. Mutta, kuinkas kävikään. Kisajännitys yhdistettynä torsati-illasta palautumiseen ei taannutkaan parhaita unia. Pyörin vaan sängyssä ja paniikinomaisesti jo mietin, että jos en oikeasti nuku yhtään, niin hautaan koko Sääksin reissun. Jossain vaiheessa onneksi nukahdin ja aamulla olo tuntui paremmalta - tai ainakin kohtalaiselta, että päätin lähteä ajelemaan kisapaikalle.

Vähän meinas tulla kamojen järjestelyiden kanssa kiirus, joten alkuverra jäi vähän heikoksi. Ehdin jonkin verran uida, mutta en oikeastaan vetänyt yhtään kovempia vetoja. Tiedän, että oon todella hitaasti lämpeävää sorttia, joten olisin tarvinnut alle kyllä kunnon uintiverrat. Naisten eliten ja nuorempien sarjojen startti oli 8.45. Hyvin pääsin heti alkuun uimaa suht rauhassa, mutta missasin kyllä kaikki kovat peesit. En todellakaan ole sprinttimatkan uimari. Vaikka tänä talvena on tullut uitua enemmän kuin ikinä, uinti ei tunnu kovin kehittyneen, taikka sitten olen kadottanut vauhdin totaalisesti. Omaan tasoon nähden ok uinti, mutta tiesin jo vedessä noustessa, että kovat pyöräilypeesit on kadotettu.

Pyöräilyssä sain heti naisia kiinni, mutta jouduin auttamatta vetojuhdan rooliin. Muutama nuorten sarjalainen jäi peesiin, mutta eivät jaksaneet vetää. Pyörä kulki aikalailla 34km/h keskarilla. Ihan ok, yksin pyöräiltynä. Reitti oli 22,5km ja loppua kohti yllättävän mäkinen. Alussa olisi pitänyt painaa tasaiset kovempaa, jos olisi halunnut pyöräajasta vielä nipistää.

Juoksu tuntui alkuun raskaalta, mutta n.1km:n kohdalla liimauduin N19 sarjan voittajan peesiin ja sain juoksuun hyvää rytmiä. Loppuun asti jaksoin tasaista vauhtia ja maalissa fiilistelin hyvää juoksua! Tuloksena naisten SM 8. sija. Todella tyytyväinen olen.

Porvoon ajot 9.6.2013

Herätys taas julmetun aikasin ja auto kohti Porvoota. Edessä oli ensimmäinen "oikea" maantiepyöräkisa, jos kuntoajoja ei lasketa. Meillä oli Focus Ladiesilta kasattu kisaan 10 hengen kisatiimi, joten mahtavaa oli lähteä polkemaan naisten kanssa. Ennen starttia jännitti julmetusti, koska en en tiennyt yhtään miten oma kunto kestäisi Suomen parhaiden naispyöräilijöiden kanssa. Kovatasoinen, 60km:n kisa oli tiedossa. Reitti kierrettiin kolmena kierroksena, aina välillä kurvaten Porvoon keskustan kautta.

Samassa lähdössä Naisten Eliten kanssa lähti miehet 16 ja miehet 60, joten porukkaa riitti. Lähtö oli mukavasti myös pitkään ylämäkeen mukulakivineen, johon lähdettiin startin jälkeen painamaan putkelta niin saamarin kovaa. Pysyin ensimmäisessä rykäsyssä mukana ja meno tasoittui maantielle päästessä. Jalat tuntuivat yllättävän freeseiltä ja pysyin helpoin tuntuisesti pääryhmässä mukana.

Oltiin tultu n. 8km, kun tiukassa peesissä en ehtinyt väistää pientä, mutta todella syvää routavauriota. Ajoin suoraan siihen, vauhtia lähemmäs 40km/h ja eturengas puhkesi!! Käsi ylös tien sivuun ja huoltoautoa odottelemaan. Tiimin huoltoauto tuli nopeaan ja ripeässä tahdissa etukiekko oli vaihdettu. Tilanne tuntui niin toivottomalta, että keskeytyskin kävi mielessä. Tiimin koutsi kuitenkin antoi tiukat ohjeet seurata huoltoautoa ja tavoitteena oli lähteä ajamaan pääjoukkoa kiinni. En tiedä paljon rakoa ehti tulla, mutta arvioisin n.3min. Ajoin aivan punasella, sykkeet 170-180 välillä seuraavan 10km. Tehtävä tuntui kyllä niin toivottomalta, mutta n 20km jälkeen sain ensimmäisen kerran näköyhteyden ryhmään. Tuosta sain sen verran itseluottamusta, että uskoin saavuttavani ryhmän vielä. Moni selkä tuli myös matkalla vastaan. Monta naista oli jo tossa vaiheessa tippunut pääjoukosta. Jatkoin hirveetä jyystämistä ja noin 25 km kohdalla sain pääjoukon kiinni! Pikkasenko tuntu meno letkeeltä siihen päästessä.

Meno senkun koveni toisen kierroksen lopussa ja viimeisellä kierroksella. Iskuja yritettiin lähes jokaiseen mäkeen ja jalat hapotti ihan pirusti. Vaikka mäissä aina pikkasen jäin, sain välit nopeasti kurottua kiinni tasasella. Vauhti alkoi viimeisen kierroksen lopulla nousta, kun alettiin hakemaan parhaita asemia loppukiriin. Omat jalat alkoivat tossa vaiheessa olla niin syödyt, että loppukiriin ei olisi enää paukkuja. Maali oli mukavasti vielä pirullisen mäen päällä. Vika 1-2 mentiin niin täpöä, että siinä jouduin antaa kärkinaisille vähän periksi. Maaliin tulin kuitenkin joukon perillä Lepistölle 18s hävinneenä.

Maalissa jalat tärisi ja oli kyllä kaikkensa antanut olo. Paljoin jäi hampaankoloon tosta rengasrikosta, mutta turha sitä on jossitella - kuuluu lajiin. Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus ekaksi maantiekisaksi. Mentiin kyllä hurjaa vauhtia, keskari oli n.38,3km/h. Vauhtia todella riitti. Maantiepyöräily on kyllä hieno laji!