Montenegron tunnelmia

Viimeiset pari viikkoa olen nauttinut täysin rinnoin lomailusta ja juhlahumusta. Hääpäivä oli mahtava, ei turhaan sanota, että se on yksi elämän ikimuisoisimpia päiviä. Joka kerta, kun ajattelen tuota päivää, nousee kasvoille leveä hymy. Kiitos vielä kaikille ystäville ja sukulaisille, jotka olitte mukana ja teitte päivästämme meidännäköisen eli rennon ja riehakkaan päivän! :)

Häätanssi

Heti häiden jälkeen suuntasimme reissuun helteiseen Montenegroon. Lomailuun oli suunniteltu mukaan myös sporttailua, koska tosiasia on se, että emme ole mitään aurongonpalvojia. Ensimmäiset päivät olimme Kotorin lahdella, joka on aivan mahtava paikka!

Parin päivän täysnollauksen jälkeen lähdimme ajamaan pohjoiseen, Durmitorin luonnonpuistoa kohti. Maisemat muuttuivat dramaattisen upeiksi. Paikan päällä nappasimme heti maastopyörät alle ja lähdimme pikkutestilenkille lähijärven ympäri. En ole ennen maastopyöräillyt, joten alkuun pientä hakemista. Kalustona liian iso Biltema henkinen maastopyörä ilman lukkopolkimia ei varmasti auttanut asiaan. Niin siistiä se kuitenkin oli, että seuraavana päivänä päätimme lähteä ajamaan kansallispuiston kiertävän "Durmitor

Ringin" eli n. 90km maastopyöräreitin, jossa korkeuskäppyrää syntyy ihan mukavasti. Pyöränä sama Biltema pyörä ja kypäriä ei myöskään vuokraamosta löytynyt..Matkassa ei myöskään varakumeja jne. Ensiapulaukku ja kartta sentään löytyivät.

Aamusta lähdettiin liikenteeseen ja reitti alkoi mukavalla nousulla. Alkuun reitti meni lähinnä asfalttipintoja. Isolla, painavalla maastopyörällä kipuaminen oli niin hidasta. Välillä fiilistelin ajatuksella, että alla olisi maantiepyörä ja kuinka siistiä olisikaan ajella Montenegron vuoristossa oma Fuji alla. Ensimmäinen vuori kivuttiin ihan huomaamatta. Alkuinnostuksen voimalla taisin jopa tykittää vähän liiankin kovaa..Ensimmäiseltä vuorelta tähystettiin Tara Canyoniin, joka on muuten Grand Canyonin jälkeen maailman toiseksi korkein kanjoni. Tuolla käytiin myös seuraavana päivänä laskemassa koskea. Aivan mahtava paikka!

Vuorilta laskeutuminen ilman kypärää ei ollut herkkua. Aika varovaisesti siis mentiin lasku Susica järvelle asti. Tässä vaiheessa tie muuttui sora/lohkaretieksi ja meno hidastui senkin puolesta. Vuoristojärvellä pidimme ensimmäisen tankkaushetken. Matkaa oli tainnut tässä vaiheessa mennä n. 3h ja lämpö oli noussut lähemmäs 30 c. Nestettä meni siis ihan kiitettävästi, mutta vähän jouduimme säännöstelemään, sillä pyörissä ei ollut juomatelineitä ja kaikki juoma tuli kantaa repuissa. Tähän asti reissu oli mennyt aika naureskellen. Hymy kyllä hyytyi aika nopeasti, kun lähdimme nousemaan Susican kanjonin rinnettä. Ilman aivan seisova pätsi, alla helv..iso maastopyörä ja maasto kivikkoista yli 10% nousua! Välillä vaan renkaat suti ja oli pakko vaihtaa taluttamiseen. Melkeen joka serpentiinissä oli pakko pysähtyä juomaan. Onneksi tuo kärsimys kesti vaan ehkä tunnin verran, jonka jälkeen savuimme ensimmäiseen "kylään" Nedaljanoon. Tässä vaiheessa olimme jo oman karttamme ulkopuolella ja täysin opasteiden varassa. Pikkasen kuumotti, kun kylttejä ei juuri ollut ja suuntavalinnat otettiin ihan perstuntumalla. 

Suuntavalinnat osus kuitenkin oikein ja saavuimme seuraavaksi Trsan kylään, josta löytyi jopa pieni paikallisravintola. Söimme törkeen hyvät sämpylät. Täytteenä varmaan kilo juustoa ja kinkkua - kyllä teki tohon väliin. Jaloissa alkoi jo tossa vaiheessa painaa, mutta ei auttanut, kun jatkaa matkaa. Piscen kylän jälkeen alkoi jälleen kuumottava nousu. Noissa lovissa nousuissa olisi kyllä lukkopolkimet olleet poikaa. Pyörityksestä ei kyllä ollut tietoakaan, kun etureisillä vaan runtattiin. Loppumatkasta alkoivat reitin huikemmat maisemat. Ei vaan kuvilla saa todistettua sitä fiilistä mikä vuorilla oli. Vastaan tuli niin lehmiä, vuohia ja lampaita. Nousimme 2km tuntumaan ja reitti kumpuili pitään aikaa korkealla vuoristossa.

Viimeisessä nousussa alkoivat omat energiat olla aika nollissa ja fiilistely muttui aika lailla hampaiden puremiseksi. Hyvä testi avioliitolle lähteä 8h pyörälenkille..:) Pääsimme lopulta Sedlon huipulle ja loppu olikin sitten ihan laskettelua. Vuoristossa ilma vaihtui nopeasti 30 c helteestä sateeseen. Onneksi olimme jo loppusuoralla, joten sade ei juuri haitannut. 

Aivan mahtava reitti ja paikka! Seuraavan päivän kosken lasku Tara Riverissä sai meidät vakuuttuneeksi, että tuonne pitää vielä joskus palata. Mahtavat vaellus- ja pyöräreitit sekä halpa ruoka ja majoitus. Jokaisen sporttailijan paratiisikohde! 

Eilen paluu Suomeen ja loppuviikko lomalla. Nyt on aika palata takaisin ruotoon ja suunnitella loppukausi. Takana on lähes 1kk tauko kisaamisesta ja täytyy sanoa, että kiireisen alkukesän jälkeen tauko teki tosi hyvää. Nyt mieli tekee taas kisamaan ja jos kaikki menee nappiin loppukesä/syksy näyttäisi seuraavalta:

6.8 Rykäsy

17.8-18.8 SFI tempo ja maantie

24.8 Nastola perusmatka

7.9 Tallinna puolmara

22.9 Aix de Provence 70.3 puolmatka

6.10 Kolin 15km (jos saa peruutuspaikan)