Kansainvälistä kisameininkiä

Ensimmäinen kesälomapätkä alkaa olla loppusuoralla ja reiluun pariin viikkoon on mahtunut treenejä ja kisoja kolmessa eri maassa.  Toukokuun lopulla suuntasimme Focus tiimin kanssa Sveitsiin, jossa pääsi ihmettelemään naisten maantiepyöräilyn kovaa tasoa kahdessa yhteislähtökisassa. Osallistuimme kahteen eri Euroopan GP kisaan: lauantaina GP Gnutwilliin ja sunnuntaina  SwissEver GP Cham-Hagendorniin. Omaa kisasuoritusta vaivasi Fuji GP:stä asti jatkunut tukkoisuus ja allergia. En vieläkään tiedä oliko kyseessä vaan allergiaa vaiko pientä flunssaa. Perusajo tuntui hyvälle, mutta heti kun vauhti ja tehot nousi vk:n puolelle, niin astman kaltaiset oireet palasivat. Ja punasilla ajoa on noissa karkeloissa mahdoton välttää. Kyllä diesel triathlonistia taas vietiin kun pässiä narussa, kun mäkiin ja kurveihin iskettiin vauhdilla.

Gnutwillin kisassa ajettiin n. 70km kahdeksana kierroksena, jossa joka kerta noustiin pirullinen kilometrin mittainen seinä. Tuohon mäkeen oli asetettu myös mäkikiri, joten rauhallisesti pyörittämällä tuota nousua ei menty. Selvisin pääjoukon kyydissä melkein kolme kiekkaa, kunnes noutaja tuli tuon mäen jälkeen. Tipuin valitettavasti yksin, joten pari kiekkaa vedin sitten tempoa. Lopulta Focus tiimin Heidi ja kolme muuta tyttöä sai minut kiinni ja saimme Heidi kanssa vuorovedon toimimaan. Muista tytöistä kun ei apua vetohommiin saanut. Ajoimme maaliin kahdestaan – kokemus tuokin.

Sunnuntaina oli vuorossa n. 80km kilpailu, joka ajettiin yhdeksänä kierroksena. Reitti sisälsi yhden n.1km mittaisen, kuitenkin ajettavan mäen ja pari lyhyempää rykäsyä. Reitti oli muuten todella tekninen kapeine teineen, jota reunusti piikkiaidat. En selkeästi ollut palautunut edellisen päivän kisasta ja ”pikku siirtymä/verryttelylenkistä 50km”, joka ajettiin Lotta Lepistön Bigla tiimin kanssa kisan jälkeen. Pääjoukko iski ensimmäiseen mäkeen niin hullua kyytiä, että porukka repesi täysin. Pääjoukkko meni ehkä puoliksi ja meitä jäi hyvä porukka jälkimmäiseen ryhmään. Ajoimme hyvää vauhtia vuorovedoin ja teimme paljon Minnan ja Jaanan kanssa vetohommia. Emme olleet kuulemma paljon pääjoukkoa hiljempaa ajaneet. Sen verran kovaa mentiin koko ajan, että pariin otteeseen varsinkin mäissä epätoivon tunteet jo nousivat pintaan. Viimeinen kierros meni sitten taktikoinniksi ja omalta osalta pelasin kortit ainakin täysin väärin. Vedin joukon vikaan mäkeen, jolloin tietysti isku lähti takaa. Väärä vaihde ja pysähtynyt vauhti takasi sen, että en ehtinyt siihen junaan mukaan. Porukasta tippui lisäkseni aika monta, joten heiltä kuitenkin pääsin karkuun ja maaliin omassa rauhassa. Minna ja Jaana pääsivät hienosti kakkosjoukossa maaliin. SFI-vahvistukset Rosa Törmänen ja Pia Pensaari kirivät hienosti pääjoukossa maaliin.

Sunnuntain startti

Sunnuntain "pikkumäki"

Maanantaina teimme Lotta Lepistön ohjauksessa vielä maisemalenkin, joskin omaa lenkkiä varjosti pienimuotoinen astmakohtaus. Kunhan mäestä selvittiin hengitys normalisoitui ja pystyin nauttimaan loppulenkistä. 

Ehdin käydä kotona pesemässä pyykit ja töissä kääntymässä hoitamassa kiireelliset asiat alta pois ennen ensimmäistä kesälomapätkää. Helatorstaina suuntasimme Erkan siskon perheen luo Norjaan Stavangeriin. Tällä kertaa säät suosivat ja teimme upean juoksuvaelluksen Kjeraagiin, jossa Norjan vuonomaisemat olivat aivan mahtavat. Upea reitti oli, mutta sain reitini aivan uskomattoman jumiin - ilmeisesti alamäkijuoksuosta. Noin pahaa lihaskipua en muista saaneeni kun viimeksi maratonilta. Etureidet olivat täysin kosketusherkät. Onneksi Stavangerissa oli kiva maauimala, jossa kävin vetämässä hyvän palauttavan uintitreenin. 

Matkan varrella ylitettiin aika monta jäätikköä

Kjeragbolten - pikkasen jännäs!

Norjasta matka jatkui suoraan Ranskaan Mormoironin möksälle, jossa perille odottivat vanhempani ja veljeni 9- ja 8- vuotiaat lapset. Ranskassa kesä on jo parhaimmillaan, joten viikkoon on mahtanut paljon triathlon kisaan valmistavia yhdistelmätreenejä. Talomme lähellä on myös tekojärvi, jossa on hyvä käydä märkkärin kanssa uimassa. Ekat märkkäriuinnit tuntui ahdistavalle niinkuin aina, mutta onneksi parissa kerrassa ehti jo vähän tottua puvun kireyteen. Ranskan "lomaan" kuuluu aina tietysti joku triathlonkisa ja tällä kertaa se oli Montpellierin lähellä käytävä Triathlon de Salagou. Tuolta valitsin perusmatkan, joka toimisi tri-kauden avauksena. 

Erkan kanssa ajoimme kisapaikalle. Matka kesti suunniteltua paljon kauemmin onnettomuuden aiheuttaman ruuhkan ja pikku eksymisen takia, mutta olimme perillä noin.1,5h ennen starttia. Startti oli oudosti vasta klo 16.30, joten syömisen ja tankkauksen kanssa piti mietti tarkkaan. Lämpöä auton mittarissa oli parhaimmillaan 35c, joten aikamoinen hellekisa oli tiedossa. Perusmatkalle starttasi n.350 kisaajaa, joista naisia ehkä n.80. Kovia menijöitä oli kisaan osallistumassa, ainakin jos yhtään heidän mainospuheistaan ymmärsin. Uinti starttasi suoraan vedestä ja pienen painin jälkeen sain ihan hyvän rytmin päälle. Jäin alussa vähän liian hitaan uimarin peesiin ja jäin parhaasta ryhmästä. Tein kuitenkin itselle parhaan perusmatkan uinnin ilman suurempia koukkuja. Kun sain jalat maahan rannassa, kello näytti 22,30min. Loistavaa! Pitkä juoksu märkkärin kanssa vaihtoon ja pyörän päälle. 

Pyöräosuudella olikin tarjolla Ranskan tyyliin kunnon mäkeä, yhteensä nousumetrejä oli n.800m. Pisin mäki kesti 5km ja tuossa helteessä se vei mehut aika hyvin. Tasasella kulki hyvin ja sain ohitella monia. Mäet veivät vauhdin reitiltä kuitenkin niin hyvin, että pyöräaika oli 1,24h. Juoksuvaihtoon tulin hyvävoimaisena ja valmiina vauhdikkaaseen juoksuun. Täytenä yllärinä tuli kuitenkin se, että juoksuosuus olikin maastojuoksua! Ei mitään tykkään maastojuoksusta, mutta triathlonkisassa väsyneillä jaloilla se oli aikamoinen kokemus. Ekat 6km jaksoin ihan hyvin, mutta sitten mäet, kivet, hiekka ja kuumuus alko hyydyttää. Väkisin pidin vauhtia yllä, mutta loppukiri jäi tekemättä. Maalissa juoksuaika 49min, johon olen tyytyväinen reitin huomioiden. Kokonaisaika itsellä 2,45h ja sarjan kuudes sija. Tai no, ainakin Erkan laskujen mukaan, koska virallisia tuloksia ei ole vielä julkastu.

Kisa/lomareissusta jäi hyvät fiilikset. Flunssa/hengitysvaikeudet ei ainakaan Ranskassa enää vaivanneet yhtään ja triathlonkausi on korkattu onnistuneella suorituksella. Tästä kausi jatkuu hetken palautellen ja sen jälkeen katse kohti maantie SM-kisoja. Tämän jälkeen alkaakin tripainotteinen jakso, jossa katse käännetään kohti elokuun IM-koitosta.