Kisafiilis katossa

Kisakamat on pakattu, viimeistelytreenit tehty ja kisafiilistä nostatettu seuraamalla viime viikonloppuna monen treenikaverin upeita edesottamuksia Tahkolla ja Kalmarissa. Olo alkaa olla odottavan jännittynyt - pitkäaikainen unelma suorittaa Ironman matka alkaa olla jo käsin kosketeltavissa. Viimeistelyjaksoon kasaantui treenien lisäksi myös paljon stressaavia hetkiä ja suuria muutoksia myös siviilielämän puolella. Eilen nimittäin oli viimeinen työpäiväni nykyisellä työnantajallani, jolle olen työskennellyt viimeiset viisi vuotta. Syyskuusta lähtien kääntyy elämässäni täysin uusi lehti, sillä lähden toteuttamaan pitkäaikaista haavettani alanvaihdosta ja palaan koulunpenkille! Aloitan opinnot Jyväskylässä liikuntatieteellisen tiedekunnan liikuntabiologian laitoksella ja minusta tulee osa-aikainen jyväskyläläinen.

Päätös luopua turvallisesta kokoaikatyöstä ja rullaavasta arjesta pk-seudulla ei todellakaan ollut helppo. Mieltä painoi taloudelliset asiat, perhesyyt, ystävät jne. Toisaalta olin läpäissyt vaikeat pääsykokeet ja karsiutunut yli 700 hakijasta onnellisen 24 hakijan joukkoon, jotka kouluun hyväksyttiin. Olo tuntui etuoikeutetulta ja ajatus jättää paikka ottamatta tuntui älyttömältä. Pari unetonta yötä ja itsensä tutkiskelua ja päätös oli tehty. Tätä minä haluan. Pienestä pitäen olen hengittänyt ja elänyt liikunnalle. Kuinka hienoa olisi päästä tekemään työkseen asioita, joista on intohimoisen kiinnostunut. Mikään hetken mielijohde ei ole kyseessä, vaan ajatus alanvaihdosta on muhinut jo pari vuotta.

Jatkuva tunnemyrsky ja käytännön asoiden selvittely, opintovapaahakuprosessi, ja valmistautuminen ensimmäiselle Ironmanille ei välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä, mutta onneksi asiat alkoivat selvitä ja tämän viikon olen rauhassa saanut levätä ja kääntää ajatukset sunnuntain koitokseen. Kovimmat viimeistelytreenit tehtiin vkolla 32 eli kolme kaksi-kolme viikkoa ennen tulevaa kisaa. Samalla viikolla juoksin kesän pisimmän juoksun 2,5h, uin märkkärillä 3,6km ja tein 6h yhdistelmätreenin. Treenit menivät hyvin, mutta kyllä oli kroppa väsynyt noiden treenien jälkeen. Lähdimme heti tuon treenirupeaman jälkeen Englantiin Erkan serkun häihin ja fiilis oli koko loman ajan, että olisin voinut jäädä hotelliin nukkumaan. Onneksi pari päivää täyskoomausta paransi tilanteen ja Suomeen palattiin paremmissa voimissa.

Brightonissa pakollinen "Pier selfie"

Pienissä häissä

 Viime viikolla ti aamusta tein juoksua ja kuntopiirin, ke tripyörällä viimeisen lenkin, jossa tarkistin pyörän säätöjä. Torstaina tein lyhyemmän yhdistelmän ja vähän kovemman 45min juoksun. La kelasin 3km hallissa ja su 2,5h todella kevyen vesilenkin. Jostain syystä jalat ja varsinkin lonkankoukistajat ja koko lonkan alue on ollut pitkään jo todella jumissa ja pieni pelko alkoi hiipiä, että ehtiikö lihakset ja jumitukset palautua ennen kisaa. Tällä viikolla tein vielä ti aamulla 2km uinnin ja ke lyhyen, kevyen yhdistelmän. Tiistain uinti ja hieronta tuntui auttavan paljon ja eilen olo alkoi vihdoin olla kevyt ja pahimmat kolotukset eivät tuntuneet. Valkun kanssa pohdittiin, että lonkkaongelmat johtunevat yllättäen nousseesta juoksumääristä. Viime vuonna jalkaleikkauksen vuoksi juoksukilsat oli minimissä ja tänäkin vuonna kevät meni sairastelujen vuoksi pipariksi. Pahasti jumissa tuntuu olevan varsinkin vasen lonkankoukistaja, joka johtunee siitä, että edelleen kompensoin paljon leikatun jalan heikkoutta vasemmalla jalalla. Luulen, että talvella täytyy palata fyssarin puheille ja varmistaa, ettei juoksuasento ole muttunut täysin toispuoleiseksi.

pyörä läks!

Loppuviikko otetaan levon ja tankkauksen kannalta. Huomenna matkustetaan kisapaikoille ja kisajännitys alkaa varmasti todenteolla nousta. Kanssani kisaavat lukuisat seurakaverit, oma veli ja omat kannustusjoukot tulevat olemaan valtava henkinen voimavara, josta yritän ammentaa kaiken postitiivisen energian kisan aikana. Oma kevät on ollut todella vaikea sairastelujen vuoksi, joten olen vaan onnellinen, että olen saanut itseni tähän kuntoon ja, jos kaikki menee su asti hyvin pääsen starttiviivalle. Ensisijainen tavoite on maaliinpääsy - hymyillen! Aoin seurata sykkeitä aika orjallisesti ja mennä niiden mukaan. Vauhti on sitten päivän mukaan mitä on. Tsemppiä kaikille Köpikseen tulijoille! Siellä nähdään! :)