Urheiluvuosi 2014

Vuosi 2015 potkaistiin käyntiin Tampereella ystäväpariskunnan luona. Surkuhupaisesti vuosi vaihtui jälleen flunssan kourissa. Lapissa tuloaan tehnyt nuha äityi kunnon flunssaksi ja pari päivää meni aivan sängyn omana. Nyt todella toivon, että vältyn viime vuoden katastrofikierteestä ja tämä lenssu menisi levolla ohi. Ja kuinkakohan monta kertaa olen tehnyt sen virheen, että lähden liikkeelle liian ajoissa...en kehtaa edes myöntää. Tällä kertaa siis pelaan varman päälle ja otan pakkolepoa niin kauan kun tarvis. Nyt kun tämän illan Animal Spinut jää välistä, voi muistella mennyttä urheiluvuotta, josta muodostui kaikesta sairastelusta huolimatta elämäni paras kausi.

Vaikka pari kuukautta meni täysin rosvosektorille, kertyi vuoden aikana treenitunteja 545h, josta pyöräilyä 208h, juoksua 83h, uintia 78h ja loput 176h koostui triathlonin kisasuorituksista, hiihdosta, lihaskunnosta, suunnistuksesta, sauvakävelystä jne. Juoksutuntien määrää rajoittaa polven kunto, mutta mukava huomata, että uintimäärät on huomattavasti noussut edellisvuodesta.

Kevät 2014

Viime vuonna kevät oli yhtä sairastelua. Välillä oli parempia hetkiä ja ajattelin päihittäneeni taudin, mutta yhä uudelleen oireet palasivat. En vieläkään tiedä oliko kyse mykoplasmasta tai pitkästä viruksesta, mutta hermoja raastavaa tuo tauti oli. Mallorcan leirin pääsin treenaamaan terveenä ja kunnon rääkki se olikin. Minnan kanssa naurettiin, kirottiin ja poljettiin pyörää kun viimestä päivää. Mahtava leiri ja kosketus urheilijaelämään. Leiri oli rasittava ja palautuminen otti aikansa. Kevään ja alkukesän kisat menivät vielä aika huonossa hapessa, välillä kipeenä ja välillä terveenä. Varsinkin Fuji-Peloton ja Sveitsin reissun kisat menivät lähinnä jatkuvaa astmakohtausta muistuttavassa olotilassa, eikä kroppa todellakaan ollut valmis pyöräkisojen koviin vetoihin ja tempomuutoksiin. Pelko alkoi hiipiä mieleen. Miten ihmeessä selviäisin loppukesän koitoksesta - ensimmäisestä Ironmanista?

Mallorcan nousut - aivan paperia

Kesä 2014


Alkukesä alkoi lupaavasti. Teimme mahtavan lomareissun Norjaan ja Ranskaan, jolloin pääsin tekemään todella laadukkaita ja pitkiä treenejä. Kovan treeniviikon päätteeksi osallistuin vielä mäkiseen ja helteiseen kisaan Ranskassa sijoittuen kolmanneksi. Heti kun homma alkoi sujua, niin eikös yksi flunssa vielä pitänyt sairastaa. Homma alkoi olla jo todella surkuhupaisaa. Pyöräilyn sm-kisat jäi valitettavasti väliin, mutta kerrankin lepo auttoi ja pääsin harjoittelun pariin juuri sopivasti ennen Joroisten puolikasta. Kisaa ennen olo oli vihdoin normaali ja fiilis todella luottavainen kisan suhteen. Suuria paineita ei ollut ja hiljaa toivoin 5h alitusta. Kisa meni nappiin huonoja vaihtoja lukuunottamatta ja ekan kerran 5h alittui puolimatkalla.

Joroisilla

Taudit oli vihdoin selätetty ja treenien suhteen todella kiristettiin ruuvia. Heinä-elokuun vaihteessa tahkottiin 15h-20h treeniviikkoja sis. 150km pyörälenkkejä, pitkiä uinteja, 2h juoksuja ja loppuhuipentumana melkein 6h yhdistelmätreeni. Pari viikkoa ennen Köpistä pelkäsin ehdinkö palautua ollenkaan ennen kisaa. Merjan tekemä valmistautuminen kuitenkin osui täysin nappiin ja ennen kisaa tehdyt pari kevyttä juoksua antoi uskoa, sillä olo oli irtonainen. Jännitin Köpiksen kisaa todella paljon. Tiesin, että kyseessä oli ensimmäinen täysimatka ja sen kummempia aikatavotteita ei kannata asettaa, mutta kilpailuhenkisenä ihmisenä olin laskenut tarkat "hyvän päivän" tavoiteajat. Ajattelin, että 11h olisi tehtävissä. Kilpailu oli mahtava kokemus ja en olisi villeimmissä haaveissakaan kuvitellut 10.20h aikaa ja Havaiji-paikan lunastusta. Kisan jälkeen ei alkanutkaan off-season, vaan tiukka budjettikuri ja Havaijin reissuun valmistautuminen.

Maalissa Ironveljen kanssa

Loppuvuosi 2014
Syksy oli siviilipuolella suurten muutosten aikaa. Jäin konsultin työstäni opintovapaalle ja minusta tuli puoliksi jyväskyläläinen. Pääsin pääsykokeiden kautta lukemaan valmennus- ja testausoppia Jyväskylän yliopistoon ja päätin tarttua tilaisuuteen. Muutto, uusi "päivätyö" ja uusi kaupinki yhdistettynä tiukkaan treeniin pimenevässä syksyssä oli aika stressaava yhdistelmä. Köpiksen ja Havaijin väliin jäi 7vkoa, mutta peloistani huolimatta palauduin ihan hyvin. Kisojen välinen lyhyt aika oli kaukana optimaalisesta, mutta kaikki tehtiin kisakunnon löytämiseksi. Suurta intoa treenaamiseen ei enää ollut, mutta kaikki treenit vedin hampaat irvessä ja Havaijin kuvat silmillä. Reissuun lähdin todella innoissani. Tiesin, että kyllä hommasta selviän - ennätyksiä on turha havitella, mutta kyllä hommasta selviän.

Havaijin kisa oli kokemuksena mahtava. Pelkästään miljöö ja sen historia tekevät kisasta spesiaalin. Paikka on todellinen triathlonistien mekka ja lenkeillä saattoi tulla vastaan ketä vaan maailman kärkinimistä. Itse kisasuoritus vaati itseltä täysin uudenlaista fyysistä ja psyykkistä lujuutta. Olosuhteet tekivät kisasta todella vaativan ja jälkikäteen olen tulkinnut oireitani hyponatremiaksi. Onneksi tila ei kehittynyt sen pahemmaksi ja maaliin pääsiin suhteellisen selväjärkisenä, joskin kisan jälkeen olin todella huonovointinen pitkän aikaa. Kaikesta tuskasta huolimatta reissu ja kisa oli kokemus, jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Saa nähdä irtoaako kisalippu joskus vielä uudestaan.

Kisan jälkeen vaihdoin urheiluvapaalle ja vapaa vähän venähti, mutta teki varsinkin mielelle hyvää. Nyt alkaa olla akut ladattuna ensi kesää varten ja kisakalenteriin on merkitty Aixin 70.3, Motalan pitkän matkan MM ja Joroinen. Pyöräkisoja olisi myös tarjoitus tahkota ja juoksuun tulisi saada vauhtia polven kestokyvyn mukaan. Uusi pyörä on tilattu ja mahtavia kisareissuja ja leirityksiä on tiedossa.

Viime vuodesta päällimäisenä oppina jäi käteen se, että turha stressaaminen omasta kunnosta, sairastelusta jne. ei johda mihinkään ja huonosta lähtökohdista huolimatta oikella rytmityksellä ja valmistautumisella voi kisakunnon kaivaa esiin aika nopeastikin. Pyyhettä ei siis kannata heti heittää kehään sairastelujen ja loukkaantumisten myötä. Näillä opeilla kauteen 2015! Mahtavaa urheiluvuotta kaikille!