Hiihtokausi pulkassa

Hiihtoloma tuli vietettyä tuttuun tapaan Lapin möksällä Äkäslompolossa. Koko ikäni olen Lapissa käynyt, mutta en muista yhtään näin superia viikkoa säiden puolesta. Aurinko porotti täysin pilvettömältä taivaalta kuuden päivän ajan. Yöpakkaset takasivat kovat ladut ja kyllä oli ilo sivakoida pitkiä lenkkejä. Matkaseurana oli pari rakasta ystävää, vanhemmat, setäni ja Erkkakin visiteerasi viikonlopun ajan. Mökissä siis kuhinaa riitti ja huoltomiehellä (iskällä) hommia suksien voitelun kanssa. Viikon tavoitteena oli oikeastaan tehdä täysin pk- ja määräpainotteinen viikko, sillä viime aikojen kiireessä pitkille pk-lenkeille ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa. Tavoitteessa onnistuttiin täydellisesti. Kuuden päivän aikana sivakoin n.270 km ja tunteja kertyi n.25h lyhyet juoksut mukaan lukien.

Myllyllä iskän kanssa

Ensimmäisenä päivänä otettiin likoista heti luulot pois ja lähdettiin Äkäslompolon Myllyhiihtoon, n. 50km mäkinen pätkä pertsalla. Olin ma vetänyt suhteellisen kovan puntin ja vielä keskiviikkona kropasta oli veto pois. Ekan tunnin ajan ajattelin, että mitäköhän tästä reissusta taas tulee, mutta diesel kun lämpiää vähän hitaasti, niin kummasti siinä kahden tunnin jälkeen alkoi kulkea. Reilu 50km tuli vedettyä ensimmäiselle päivälle ja tällä taattiin varma lonkankoukistajajumi loppuviikolle.

Seuraavana aamuna olo oli aika hakattu, mutta teeman mukaan sillä se lähtee millä oli tullutkin. Mökkiin ei ollut kuulemma tulemista, mikäli ei hiihdä yli 30km lenkkiä. :) Seuraavana päivänä haettiin vähän vaparin tekniikkaa ja tehtiin kevyt 32km. Se olikin sitten viikon lyhyin lenkki.

Kovemman luokan hiihtäjät

Seuraavina päivinä lenkin pituudet olivat 42 km (vapaa), 42km (pertsa), 37 km (vapaalla mäkivetoja) ja viikon huipennuksena 65km vapaalla Aakenuksen ympäri. Vikalla lenkillä, vikoilla kilsoilla onnistuin vielä pannuttamaan suksen tökättyä kaarnan palaseen. Komeasti naamallee jalat lähes sivuspagaattiasennossa. Onni vaan, ettei mikään revähtänyt. Kotiin selvittiin kuitenkin voittajafiiliksellä. Aikamoinen lentokeli vallitsi välillä. Viimeinen 65km lenkki heitettiin Helenan kanssa aikaan 4h 30min ja keskisykkeellä 134. Matkaan riitti kyllä 700m nousuakin. Aika mukavuusalueella siis mentiin.

Pyhäjärven jäällä

Kotamajalla Erkan kanssa

Lenkin jälkeinen autuus

Komiat kelit ne on olleet täälläkin, vaikka sisätiloista on joutunut katselemaan. Hiihtokausi on nyt virallisesti pulkassa ja veri vetää maantielle. Maantiepyörän saan onneksi viikon päästä, joten toivotaan, että uuden pyörän pääsee korkkaamaan vastaavasssa kelissä. Malliksen leiriin on vielä muutama viikko aikaa ja pyöräjalat tulisi kaivaa esiin ennen sitä.