maanantai 6. elokuuta 2012

Triathlon de Nyon

Huh huh mitä hellettä! Tulipahan jälleen kantapään kautta opittua hyvän valmistautumisen ja tankkaamisen tärkeys. Itse kun tuli lähdettyä kisaan aika takki auki asenteella: "Kun tämähän on vain olympiamatka, eihän mun tarvi mitään tankata". Onneksi kisajärjestäjiltä herui osallistumislahjaksi pullo urheilujuomaa, jonka turvin kisani ei päättynyt täydelliseen konttaamiseen!

Lauantaina ajoimme Erkan kanssa Mormoironista Aix-Les-Bainsiin. Matkaa kertyi noin 300km. Tulimme turistireittiä ja maisemat olivat sen mukaiset. Alpit siintivät silmin kantamattomiin ja aurinko helotti. Upea ajomatka kyllä. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen menimme ravintolaan syömään. Tulipahan siinä nautittua vielä pari lasia viiniäkin kisaa edeltävänä iltana..:)

Kisa-aamu valkeni järkyttävään ukkosmyrskyyn ja kaatosateeseen. Sääennusteen mukaan Nyoniin oli luvattu kuuroja sellaista suomalaiselle mukavaa 22c lämpötilaa. Tähän tuudittautuneena join vaan vähän vettä ja aamupalalla lähinnä kahvia. Kisapaikalle ajoimme hyvissä ajoin. Tuli myös todettua, että Sveitsi todella on sikakallis maa. Pelkkä maahan pääsy motaria pitkin maksaa 40 EUR. Tuli päiväreissu aika kalliiksi. Kisapaikalla kaikki toimi kuin rasvattu. Opasteet oli myös englanniksi, joka helpotti huomattavasti kisapaikalla navigoimista. Isot karkelot oli kyseessä (http://www.trinyon.ch/). Osallistujia kaikissa sarjoissa oli yli 1 700! Pieni paniikki iski heti kärkeen, kun aloin katsella ympärilleni. Kaikilla tuntui olevan aivan viimestä huutoa olevat aika-ajopyörät ja muutkin vermeet. Itsellä kalustona kun toimi Ranskasta vuokrattu maantiepyörä vuoristovälityksillä. Kiinnitin pyörään omat lisätangot, jolla sentään vähän sai ajoasentoon virtaviivaisuutta.

Uintipaikkana toimi Genevejärvi. Välillä kun aurinko pilkahteli tajusi, kuinka upeat puitteet ympärillä oli. Mont Blanc valkoisine huippuineen siinti takana ja järvivesikin oli yllättävän puhdasta ja kirkasta.Veden lämpötila oli 23c, joten märkkärin käyttö oli kielletty. Olin siihen jo asennoitunutkin, joten oikeastaan oli kiva kokeilla uintia ilman märkkäriä. Lähdöt oli porrastettu. Ensin lähtivät miesten nuorimmat ikäluokat ja prot ja 15min heidän perään lähti naisten prot ja nuorimmat ikäluokat niin ikään.

Naisten 1. lähtö
Uintiin lähdin hyvin rennosti. Lähtö oli aika rauhallinen ja oma rytmi löytyi nopeasti. Uinnissa oli kaksi kierrosta, joiden välissä rantauduttiin ja kierrettiin poiju. Poijuja oli vedessä todella paljon, joka vaiketti kyllä suunnistusta. Tuli uitua ainakin 200m lisälenkkiä, kun porukkamme ajautui toiselle kierrokselle lähdettäessä kohti väärää poijua. Tämä seikkailu kyllä näkyi loppuajassa. Uintiaika 32min oli pienoinen pettymys, mutta kaippa nuo virheet navigoinnissa verottivat aikaa. Jälkeenpäin ajateltua tuli myös uitua aika mukavuusalueella, kun kyseessä oli enemmänkin harkkakisa, kuin mikään kauden päätavoite. Saavutuksena tulee myös mainita oma pannuttaminen maapoijua kierrettäessä. Erkka sai sen tietysti tallennettua kameralle..:)

Lennokasta..
Pyörävaihtoon oli järveltä pitkä matka ja koko matka juostiin mukavaan ylämäkeen. Vaihto sujui ilman märkkärin kiskomista niin näpsäkästi. Vitsi, kun Suomessakin uitaisiin joskus ilman märkkäriä. Pyöräreitti kierrettiin neljänä lenkkinä. Kokonaismatka pyöräosuudella oli pyörän mittarin mukaan 43,5km, joten reilusti ylipitkä. Reitti ei myöskään ollut helpoimmasta päästä. Lenkin eka 5km oli tiukkoja, lyhkäsiä nousuja ja loppupätkä kaupunkiajoa todella tiukkoinen käännöksineen. Tulipahan kerran vedettyä mutkat suoraksi ja päädyttyä ojan penkkaan. Onneksi sain pyörän pidettyä hallinnassa, enkä pudonnut ojaan. Pyörä kulki mielestäni todella hyvin. Aika paljon ohittelin porukkaa pyöräosuudella. Keskari oli n. 33km/h luokkaa, joka on todella hyvä, kun vertaa sitä reitin teknisyyteen, peesikieltoon  ja alla olevaan kalustoon. Viimeisellä kierroksella alkoivat kuitenkin ensimmäiset väsyn merkit ilmoitella itsestään. Ei tietänyt hyvää juoksua ajatellen. Emämokana myös tyhjensin puolet pullollista urheilujuomaa ja vettä juuri ennen juoksuvaihtoa. Eihän tuo neste ehtinyt imeytyä, vaan alkoi pistelemään heti kun lähdin juoksemaan.



Heti, kun laitoin pyörän parkkiin pilvet väistyivät ja aurinko alkoi porottaa. Lämpötila nousi reilusti yli 30 c ja mun ongelmat alkoivat. Jalat painoivat tonnin. Mt Ventouxin vallotukset eivät tosiaan enää tuntunut niin hienolta idealta. Vatsaan pisti sen verran, etten pystynyt ajatellakkaan lisäjuomista. Ensimmäisillä huoltopisteillä kaadoin vedet vaan päälleni. Jo parin kilsan jälkeen tulivat ekat vilunväreet. Puolessa välissä olin jo aivan kananlihalla. Olin siis aivan jäässä, vaikka lämpöä yli 30c! Ei hyvä merkki! Pari kertaa ajattelin jopa keskeytystä, mutta minun luonteella se vaan ei tule kysymykseen. Vauhtini tuntui aivan kävelylle, mutta ihmetykseksini otin kuitenkin joitain naisia kiinni. Taisi lämpö hyydyyttää monet muutkin. Juoksuosuus oli myös aika tekninen. Kilsan verran paineltiin pellolla - siis kynnetyllä viljapellolla. Aika paljon sai keskittyä pystyssä pysymiseen väsyneiden jalkojen kanssa. Jos jotain positiivista, niin maisemat olivay kyllä huikeat. Alpit siintivät edessä kun painelimme pitkin auringonkukka peltoja. En tosiaan ollut tullut noin pitkälle keskeyttämään. 10km on kuitenkin aika lyhyt matka, joten puoleen väliin päästyäni tiesin pääseväni maaliin vaikka kontaten. Loppuun vielä hirmukiri, kun luulin yhden naisen tulevan ohitseni. Maalissa Erkka ihmetteli, miksi olin spurtannut kun takanani ei ollut ketään..:) Noh, tulipahan näyttävä loppukiri.


Juoksuun meni 52 min, joka myös yllättävän hyvä siihen nähden, että tuntui todella että olisin madellut eteenpäin. Loppuaika 2:48h, joka ihan ok aika, kun ottaa huomioon ylipitkän pyörän ja juoksun olosuhteet. Pyörään olen tyytyväinen ja juoksuunkin lähes. Uintiin täytyy kyllä ensi kaudeksi saada lisää vauhtia. Tällä hetkellä kun nopeus on ihan sama riippumatta matkasta. Minulla taisi olla selkesti aika pahakin nestehukka, koska vaikka join hullun lailla kisan jälkeen ekan kerran kävin vessassa kahdeksan aikaa illalla!! Tulipahan myös todistettua, että olympiamatkaa varten tulee tankata kunnolla.

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava kisa, jota suosittelen kaikille, jotka sattumoisin lomailevat alueella. Järjestelyt pelitti todella hyvin ja kisaexposta tarttui mukaan uusi kypärä ja ajopaita. Kisapaikan maisemat auttoivat puristamaan viimeiset kilsat. Tällä hetkellä kroppa on ihan puhki. Viikon sisään yli 12h vk-treeniä imee kyllä vikatkin mehut kropasta. Näillä näkymin kisa oli vika tri-kisa tälle kaudelle, koska seuraavat viikonloput menevät aika tiiviisti kaason roolissa. Katsotaan, jos jonkin kisan saan kalenteriin vielä lisättyä. Vaarojen maratonille olen ilmottautunut. Katsotaan vielä mitä lääkäri sanoo tuosta mun leikatusta polvesta - antaako lähtöluvan vai ei. Pari päivää vielä lomailua Ranskan maisemissa ja loppuviikko menee muuttopuuhissa, kun alamme Erkan kanssa rahaamaan tavaroitamme kohti Tapiolaa. :)

3 kommenttia:

  1. Huh, aikamoinen kisa on ollut sulla! Puitteet kuulostaa huikeilta ja tosi hyvin vedetty varsinkin edellisviikko ja lämpötila huomioon ottaen. :)

    VastaaPoista
  2. Hienosti kisattu, Mirka! Ja tervetuloa Espooseen!

    VastaaPoista
  3. Kiiitos kovasti! On tullut ennenkin todettua, että hellekisat ei oo mun juttu - tai ainakaan tuollaseilla valmistautumisella.. :) 15.8 saadaan uuden kämpän avaimet, joten muuttohommiin päästään samantien, kun kotiudutaan reissusta.

    VastaaPoista