maanantai 30. heinäkuuta 2012

Lomalla viimeinkin

Mikäs sen mukavampaa kuin kirjoittaa ensimmäistä blogimerkintää aurinkovarjon alla mittarin näyttäessä 35c! Loma alkoi ikuisuudelta kestäneen odotuksen jälkeen lauantaina, kun lensimme poikaystäväni Erkan, veljeni (http://www.urheiluhulluus.blogspot.com) perheineen ja vanhempieni kanssa meidän "möksälle" Mormoironiin, Ranskaan. Loma ei kuitenkaan ihan vetelehtemiseksi mene, sillä olen ilmottautunut Sveitsissä 5.8 käytävään Triathlon de Nyoniin (http://www.trinyon.ch/). Tarkoitus olisi käydä vetäsemässä olympiamatka luultavasti aika helteisissä merkeissä. Sveitsin reissulle startataan Erkan kanssa ensi launtaina. Sitä ennen olisi tarkoitus vallottaa lähivuori Mt Ventoux ainakin pariin otteeseen. Kyseessähän on pieni 2km nyppylä, joka välillä osuu myös Tour de Francen ohjelmistoon. Tällä hetkellä on vähän tekemistä Amstrongin aikaan..Lance kun sotkee mäen päälle tunnin nopeammin kuin minä. :)

Ehkä pieni esittelykierros olisi paikallaan..Blogin emäntänä toimii 26-vuotias ex-futari, ex-suunnistaja, ex-hiihtäjä, ex-tanssija ja nykyinen wannabe triathlonisti. Opinnot sain loppuun viime keväänä ja siitä lähtien työelämä on vienyt aika lailla mennessään. Treeniä olen ujuttanut vapaa-aikaan niin paljon kuin kerkiän ja jaksan. Mottonani on aina ollut, että urheilun pitää olla hauskaa ja nautinnollista.

Pitkään olen jo pohtinut blogin kirjoittamista, sillä sen avulla olisi helppo pitää kirjaa omista treeneistä, kisoista jne. Ennen kaikkea tämä on kuitenkin hyvää keino purkaa omia tuntemuksia niin urheilun kuin muunkin elämän saralla.

Viikon urheilut lähtivät Ranskan maalla mukavasti käyntiin. Sunnuntaina kävimme heittämässä rauhallisen 40km pyölenkin. Tai no, rauhallista pyörälenkkiä täältä saa etsiä, koska sellasia 400-1000m nousuja on täällä vähän mahdoton vältellä. Tänään lähdin broidin ja Erkan matkaan 70km lenkille kevyessä 35c helteessä. Poikien selät siintivät edessä, kun kivuttiin yhtä 1km nousua. Ei vaan ihan voima riitä nousemaan 10 % nousua isommalla rattaalla..Pyöräily täällä on jotenkin maagista. Pyöräilykulttuuri on täällä vaan niin eri luokkaa. Täällä pyöräilijöitä kunnioitetaan. Kukaan auto ei tööttäile eikä ohittele taustapeilit hipoen, vaan nätisti ajelevat kilometritolkulla perässä, jos ei hyvää ohituspaikkaa löydy. Harmi, ettei Suomessa ole päästy ihan tälle tasolle.




Ensimmäinen nyppylä n.800 m vallotettu. Taustalla Mt Ventoux.

Tulihan tässä jo hiki -ei muuta kun altaaseen! :)

- Mirka-