Vihuliainen mykoplasma

Eipä ollutkaan vaan tavallinen poskiontelontulehdus. Kamala olo vaan jatkui ja jatkui. Ravasin varmaan neljällä eri yleislääkärillä, kun olin vakuuttunut, että kyseessä on milloin nielutulehdus, milloin poskiontelontulehdus tai ainakin vähintään sydänlihastulehdus. Kaikki kokeet otettiin ja mitään ei vaan löytynyt. Joukkueemme lääkäri passitti mut mykoplasmatesteihin jo alkuviikosta ja tänään tuli tulokset. Vasta-aine viitearvot on selvästi koholla, joten oletettavaa on oireiden perusteellakin, että infektio on päällä. Aloitan kuurin saman tien ja sitten kahden viikon välein aletaan seuraamaan arvojen kehitystä.

Olen kyllä paljon lukenut mykoplasmasta, mutta en jotenkin ajatellut sen olevan kyseessä, kun minulla ei ole yskää ja luulin, että mykoplasmaan aina liittyy yskä. Tänään kuitenkin lääkäri selvitti, että jopa neljäsosaan mykoplasmatartunnoista ei liity yskää tai hengitystieoireita.

Omiksi oireiksi tunnistan ainakin seuraavat:

Mahdollisia Mycoplasma pneumoniae -bakteerin aiheuttamia oireita ja seurauksia ovat:

• hengitystieoireet:
• hengenahdistus
• kurkkukipu
• nenän vuotaminen (nuha)
• nopea hengitys
• kuume
• kylmät väreet
• lihasoireet (esim. lihaskipu tai voimattomuus)
• nielutulehdus
• päänsärky
• rintakipu
• väsymys

Pahinta on ollut jatkuvat vilunväreet ja huono olo. Pää on kipeä päivittäin ja väsyttää vaikka nukkuisi 12h unia. Kurkku on kipeä joka toinen päivä ja lämpöä välillä.

Olen kokeillut muutamia treenejä, mutta jos jo alkulämmössä syke hakkaa 170 tienoilla, tietää että kaikki ei vaan ole kunnossa.

Tämä on kyllä aikamoinen isku Ironman tavotteille, mutta ei tässä auta, kun mennä päivä kerrallaan. Onneksi tauti löydettiin suhteellisen ajoissa ja elokuuhun on vielä aikaa. Nyt vaan lepoa ja pilleriä naamariin ja toivotaan, että luonto hoitaisi loput.

Oppisko sitä koskaan?

Niin siinä vaan kävi, että joulun aikaan sairastettu flunssa jäi junnaamaan kroppaan ja lopputuloksena poskiontelon- ja nieluntulehdus, johon sain viikon antibioottikuurin. Joulunpyhäthän vietin kirjaimellisesti räkä poskella. Olo tuntui kolmen lepopäivän jälkeen jo paremmelta, joten uskalsin palata treeniohjelman pariin aika nopeasti. Noh, ei siinä mitään, mutta aloitus taisi vaan olla toipuvalle kropalle liikaa. Uudenvuoden aattona teimme porukalla yhdistelmätreenin 75min pk2 juoksu ja 3,3km uinti sis. 40x50m (1min lähdöillä). Juoksu vielä meni, mutta uinti taisi olla lopullinen niitti, sillä aika raivolla sai vetää, että pysyi minuutin aikataulussa. Tohon soppaan vielä kun lisätään heikot energiat (lue: lounas jäi syömättä) ja uuden vuoden kemutukset, niin ei oo vaikea arvata mikä oli lopputulos.

Nyt on sitten nuoltu haavoja ja opeteltu jälleen kantapään kautta, kuinka tärkeää flunssan jälkeen on pitää riittävästi lepoa ja aloittaa harjoittelu kevennetyin tehoin. Parempi kuitenkin sairastaa viikko, kun kolme ja vetää päälle vielä antibiootit. Jospa sitä tyhmäkin vihdoin tämän oppis..

Puolet kuurista nyt syöty ja alkaa tuntua paremmelta. Kova alilämpö (35 c) vihdoin vaihtunut normaliin lämpöön ja kurkussa ei enää kaktusta. Onneksi penkkiurheilijaa on myös hellitty Tour de Skillä, mäkihypyllä ja lätkällä. Tässähän ne päivät menee. Onneksi kesään on vielä aikaa.

Uuden vuoden kujeet

Eilen illalla oltiin kaveriporukalla juhlistamassa uutta vuotta 2014. Jossain vaiheessa iltaa lanseerasimme kaverin vinkistä vuoden 2013 ikimuistoisimmat päivät - kierroksen. Ideana siis, että jokainen omalla vuorollaan kertoi mennen vuoden kohokohdista. Usein tuntuu, että elämää pyörii samojen arkirutiinien ja 9-5 työpäivien ympärillä, mutta kierroksen jälkeen ihmettelimme, miten paljon sitä ehtii vuodessa tapahtua. Oli ensiasuntoja, uusia työpaikkoja, yt-neuvotteluita, potkuja, ulkomaan matkoja, parisuhteita jne. Omalla kohdalla vuoden kohokohdat oli aika ilmeiset. Oma hääpäivä oli mahtava ja päivän ajattelukin tulee aina varmasti nostamaan hymyn huulille.

Toinen ikimuistoinen päivä vuodelta 2013 oli omat polttarit. Minkä vaivan kaasoni ja ystävät olivat nähneet sen eteen, että päivä olisi onnistunut. Ja olihan se!! Ei tarvita kun rakkaat ystävät koolle ja mun naamalla oli jumiutunut ketohymy. Kiitos vielä kaikki! 

Kolmas tärkeä päivä viime vuodelta oli urheilun saralla. Challange Århusin kisa oli tunnerikas päivä, koska epätoivon ja kyyneleiden jälkeen pyörän hajoamisen seurauksena tein kuitenkin ehjän kisasuorituksen ja pystyin juoksemaan koko matkan ilman polvikipuja. Kisatuloksena oli podium paikka ja oma juoksuenkka. Koko kisa oli sellainen tunteiden vuoristorata ja maaliin oli mahtava juosta rakkaan tanskalaisen ystäväni ja Erkan kannustamana!

Näistä kuvista ja tunnelmista on hyvä hakea tunnelmaa ja voimaa tulevan vuoden koitoksiin. Päällimäisenä ajatuksena tulevalle vuodelle on tietysti IM Köpis. Toivottavasti kroppa ja pääkoppa pysyy terveenä ja pääsen toteuttamaan yhden haaveen. Tästä se lähtee, IM vuosi 2014!