Köpiksen IM:stä on kohta kulunut kaksi viikkoa ja pikkuhiljaa alan palata treenamiseen pariin. Ajatus kisasta Konalla viiden viikon päästä tuntuu järjettömän pelottavalta, mutta samalla niin upealta. Olen ottanut päivä kerrallaan ja koittanut olla stressaamatta liikoja tulevasta koitoksesta. Elämässä on tällä hetkellä aika monta muuttujaa muutenkin, kun viimeiset pari päivää olen esimerkiksi pakkaillut kamoja Jyväskylään muuttoa varten, hoitanut koulujuttuja sekä viimeisiä työjuttuja. Kisaan lähdetään rennolla asenteella nauttimaan Konan ilmapiiristä. Pahimmat paineet omasta suorituksesta jäi toivottavasti Köpikseen. Karsiutuminen on takana - nyt vaan nautitaan oman työn hedelmistä. Konan kisa ei todellakaan tule olemaan helppo ja oma kisavalmius on mysteeri. Kaikki mahdollinen tullaan kuitenkin tekemään sen eteen, että kunto saadaan nostettua takaisin Köpiksen tasolle ja toivottavasti vähän ylikin. Muutaman viikon päästä jo käsillä on niin monen triathlonistin unelma - Kona IM.
Palautumista olen koittanut optimoida parhaani mukaan. Kaksi viikkoa ekasta Ironmanista ja olo on suhteellisen normaali. Olin odottanut pahempia tuntemuksia kropassa. Pari ensimmäistä päivää jalat olivat toki aivan puupökkelöt ja pää kävi hitaalla. Tuntemukset siis aika samanlaisia kuin normaalin maratonin jälkeen. Etukäteen pelkäsin polveni reagointia pitkään juoksuun. Yllätykseksi kisan aikana ei ollut mitään tuntemuksia ja kisan jälkeenkin ei mitään normaalia jomotusta pahempaa. Tutkimusten mukaan maraton ja IM tyyppinen suoritus vaikuttaa olennaisesti myös lihasmotoriikkaan ja refleksitoimintoihin. Usein lihasjänteetkin menettävät elastisuuttaan. Nämä toki lähtee palautumaan heti suorituksen jälkeen, mutta kisan jälkeinen olotila muistutti minua artikkelista, jonka joskus luin. Artikkelin raportoiman tutkimuksen mukaan keskimääräinen IM suoritus vanhentaa hetkellisesti kropan ikää 20 vuotta. Minusta lähinnä tuntui, että olisin vanhentunut ainakin 50 vuotta. Onneksi tuntemukset kestivät vain pari päivää ja pikkuhiljaa opin taas kävelemään kompastelematta. Pahiten minua jälleen vaivasi kummallinen kitalakikipu, joka ilmenee usein pitkien suoritusten ja kisojen jälkeen. Kitalaki on turvonnut ja todella kipeä, niin kipeä, että esim. leivän syönti ei onnistu pariin päivään. Joskus ajattelin kivun aiheutuneen valtavasta sokerimäärästä, jotta nautitaan geelien ja urheilujuomien muodossa, mutta samainen kitalaki kipu iski HCR:n jälkeen, jossa en nauttinut yhtäkään geeliä. Kipua on lähinnä syömisen yhteydessä, mutta onneksi on aina helpottanut parissa päivässä.
Matkustimme Köpiksen jälkeen suoraan Ranskaan kesälomalle. Pökkelöt jalat pääsivät siis mukavaan lämpöön palautumaan. Ensimmäiset päivät menivät siivillä, kun yritimme selvittää Havaijin reissun aikataulutusta sekä mahdollisia sponsorikuvioita. Muutaman yhteistyökumppanin kanssa on jo keskusteluja käyty. Näistä lisää myöhemmin. Matkajärjestäjä Erkan avulla saimme suhteellisen edulliset lennot ja majoitukset varattua. Kahlua-Konan majoituskapasiteetti alkoi olla jo aivan täynnä, mutta onneksi bongasimme mukavan oloisen B&B-majoituksen n. 10km kisapaikalta. Reissu tehdään niin low-budgetilla kuin vaan mahdollista. Kovin halpaa vaan tuo ylimannerten matkustaminen ei ole.
Jo ensimmäisellä viikolla aloin herätellä kroppaa uimalla läheisessä tekojärvessä n.15min-30min kerrallaan. Päivittäinen kohokohta oli myös jätskireissu Bedoiniin ja takaisin, n. 15km. Muutenkin otin ruokailun suhteen löysin rantein. Kroppa vaati lepoa ja energiaa ja sitä sille annoin. Parin viikon aikana tuli maisteltua alueen viinit, juustot ja croissantit. Muutenkin oma palautumisfilosofia perustuu nukkumiseen, syömiseen ja elämästä nauttimiseen! Kävimme kahvilla, viinilasillisilla, kävelemässä vanhoissa kylissä - kaikkia sellasta, joka on usein jäänyt tekemättä, kun kevään viikoilla on yritetty kerryttää vaan kilometrejä. Loppuviikosta treenit vähän pitenivät, tein yhden 2h pyörälenkin ja joogasin monena aamuna.
Olo on odottava ja jännittynyt. Uusi koulu, uusi ympäristö ja Havaiji kuukauden päästä. Off-season alkaa sitten lokakuussa. Siihen asti painetaan Konan kiilto silmissä.