Lapin taikaa

Oma treenivapaa venähti lähes kahden kuukauden pituiseksi. Havaijin jälkeen ajatus säännöllisestä treenamisesta ja epämukavuusalueella liikkumisesta ei innostanut yhtään. Olin lähinnä puhki henkisesti - fyysisen palautumisen kanssa ei ollut juuri ongelmia. Täysin liikkumatta en ole ollut, vaan olen mennyt täysin fiiliksen mukaan, miettimättä sen kummemmin harjoituksen tarkoitusta tai toteutusta. En ole juuri stressiä asiasta ottanut, sillä haluan palata treenamisen pariin, silloin kun oikesti olen motivoitunut. Olen myös päässyt syksystä lähtien ohjaamaan ja valmentamaan aloittelevia triathlonisteja. Huomaamatta oman urheilukokemusten ja monipuolisen lajitaustan sekä nykyisen koulutuksen kautta olen kerryttänyt omaa valmentejapääomaa, jota on hienoa jakaa muille. Vaikka oma treenaminen ei ole tähän asti innostanut, olen ollut todella motivoitunut ohjaamaan muita.

Äkäslompolon maisemia

Puoli vuotta sitten tekemäni iso elämänmuutos ja alanvaihto on tuntunut täysin oikealta ratkaisulta, jota en ole katunut hetkeäkään. Opiskelijaelämää on takana nyt puoli vuotta ja koulu on yllättänyt välillä haastavuudellaan, varsinkin kun oma tausta biologista ja fysiikasta on aika heikoilla kantimilla. Kovalla duunilla kurssit on kuitenkin läpäisty mallikaasti ja käteen on jäänyt jo valtava määrä uutta tietoa kuormitusfysiologian, testaamisen ja biomekaanikan saralta. Liikuntabiologiassa yhdistyy mielestäni hyvässä suhteessa käytönnän tekeminen ja teoreettinen opiskelu. Käytännön hommia pääsee harjoittelemaan erinäisissä valmennuksen demoissa, jossa käydään läpi esim. nopeustreenin työstäminen tai voimaharjoituksen rakentaminen. Myös testaamisen saralla itse tehdään ja kokeillaan niin epäsuorat, suorat kuin tasotestitkin. Teoriapuolella  tankataan ihmisen fysiologiaa, kuormitusfysiologiaa, biomekaniikkaa, ravitsemusta jne. Ensimmäinen vuosi menee vahvasti täydentävien opintojen parissa. Ensi vuonna toivottavasti pääsen jo syventävien opintojen kimppuun.

Minä ja pari Petteriä lenkillä

Vauhdikas syksy ollut takana ja odotin joululomaa todella paljon. Eilen saavuin Lappiin, jossa vietämme perheen kanssa joulun. Tänään tein ensimmäisen pidemmän lenkin - ypöyksin, hiljaisessa Lapissa laduilla, joita kukaan muu ei ole hiihtänyt. Vastaan tuli valehtelematta, varmaan sata poroa. Aivan mahtava hetki, kun kaamoksen sarastus taivaanrannassa hiihdin pitkin järvenjäätä porolauma edellä. Hymy nousi korviin, suksi luisti ja muistin taas miksi teen tätä. Kolme tuntia meni aivan siivillä ja mökille palasi inspiroitunut ja motivoitunut urheilija. Tästä on hyvä lähteä  rakentamaan tulevaa kautta. :)