maanantai 5. lokakuuta 2015

Budapestin arkea

Piti oikein kalenteri kaivaa esiin ja muistella mitä kaikkea tässä välissä on tullut puuhasteltua. Arki on pikkuhiljaa alkanut asettua paikalleen täällä ja sen myötä tietysti työ- ja opiskelukiireet ovat vieneet mennessään. Urheilurintamalla on myös ollut hyvin hiljasta, sillä olen pitänyt kunnolla taukoa ohjelman mukaisesta treenauksesta ja viettänyt aikaa lähinnä Budapestin kulttuuri- ja ravintolatarjontaan tutustuen. Kaupunki on todella alkanut tuntua alkushokin jälkeen jo kodilta.



Yhden reissun tein Suomeen syyskuun lopulla, kun kävimme broidin kanssa rämpimässä Solvallan swimrunin pitkän matkan läpi. Pitkällä matkalla juostiin maastossa 35km ja uitiin järvien poikki 5km. Hullun hauskaa hommaa ja varmasti tämä kerta ei jäänyt Team Tepposen ainoaksi swimruniksi. Alkuun olimme ajatelleet, että olemme ihan vahvoja uinnissa ja vieläkin vahvempia juoksussa. Rennon tosissaan lähdettiin matkaan. Kummallakaan ei ollut suuria ambitioita sykkiä verenmaku suussa seuraavat 6h. Heti ensimmäisestä uinnista lähtien tajusimme, että nyt ei Tepposen tiimillä ihan varusteet ole kohdillaan. Porukkaa lappasi ohi molemmilta puolilta ja ihmettelin, että mikä broidilla kestää, hän kun meistä se vahvempi uimari on. Broidi kantoi selässään juomareppua, johon olimme n. 2l juoman lisäksi laittaneet vähän patukkaa, geeliä, ensiaputarvikkeita ja jopa vaadin mukaan varasukat. Noh, sitä voi sitten jokainen miettiä, että kuinka kovaa pystyy uimaan reppu selässä, joka aiheuttaa aikamoista vedenvastusta. Reppua kirottiin puolet matkasta. Juoksussa otimme aina porukan kiinni ja uinnissa muut meni menojaan. Tämä lähinnä nauratti meitä ja onneksi puolessa matkassa saimme repun heivattua helkuttiin Solvallan juottopisteellä.


Homma oli huippukivaa n. 20km asti, jonka jälkeen alkoi pienimuotoinen ketutus hiipiä mieleen, niin kuin nyt pitkillä matkoilla tuppaa tapahtua. Mulla oli myös Unkarin tuliaisina pientä vatsavaivaa, joten jouduimme pitämään muutaman pakollisen pitstopin. Ei kovin nopsaa touhua toi märkkärin kanssa äheltäminen. Olin alkuun varotellut broidia, että alan luultavasti väsyneenä kitisemään, mutta näköjään uskallan kitistä vaan Erkalle ja broidin kanssa taivallettiin hyvässä hengessä toisia tsempatan maaliin asti. Hieno kokemus, ja kuten sanoin, varmasti täytyy ottaa hommasta vielä revanssi toisen kerran.

Budapestin päässä olen löytänyt hyviä treeniporukoita. Varsinkin Budapest expat ride -ryhmän viikonlopun pyörälenkit ovat kyllä olleet aika eeppisiä. Ensimmäisen kerran lähdin sinne odottaen rentoa sunnuntuipyöräilyä muutaman kahvitauon kera. Mitä vielä, alusta lähtien tykitettiin 35-40km/h keskarin vauhtia ja loppuun vielä luulot pois tyylinen 7km nousu, jyrkkyydellä 5-10 %. Olin kuulemma toinen nainen ikinä, joka on osallistunut noihin lenkkeihin. Kotiin päästessä vannoin, että oli ensimmäinen ja viimeinen lenkki heidän kanssaan, mutta enköhän ollut mukana jo seuraavalla lenkillä. Nyt homma oli huomattavasti inhimillisempää ja mukaan oli uskaltautunut lisäkseni kolme muutakin naista. Nyt pidettiin kunnon tauko ja unkarilaiseen tapaan tauolla maisteltiin viiniä tai olutta. Kaippa sitä yhden pienen lasillisen voin maistaa, aattelin. Repesin täysin, kun viinit tuotiin. Valehtelematta lasit olivat isoimmat, jotka olin nähnyt ja viiniä oli varmaan lasissa puolisen litraa. Muut vetivät pokkana viinit huiviin ja matka jatkui. Itse en vielä ole ihan paikallisten tasolle päässyt, vaikka kuinka minulle yritettiin kertoa, että on kamala loukkaus jättää viiniä lasiin.



Yksin suurkaupungista ulos navigointi ja pyöräreittien löytäminen olisi todella haastavaa, joten ryhmän mukana on päässyt upeisiin paikkoihin ja näitä reittejä tulee varmasti ensi keväänä hyödynnettyä. Viime viikonloppuna ajettiin vielä 25c lämmössä, mutta nyt näyttää, että täälläkin alkaa pikkuhiljaa syksy hiipiä esiin. Ilmasto on siinä mielessä kuitenkin kummallinen, että lämpötilaerot ovat valtavia. Edellisviikolla + 5 c ja kaatosadetta ja sitten viikonloppuna + 25c ja aurinkoa.

Treeniporukoihin tutustuminen jatkui sunnuntaina Budapest 70.3 triathlon klubin yhteistreeneissä. Jälleen paikalliset pistivät luun kurkkuun, kun "kevyeksi sunnuntailenkiksi" mainostettu trailrun höystettiin mäkijuoksukisalla ja kellotuksella. Ei ihan yläkoneisto ole iskussa, mutta pokkasinpahan 5.nopeimman ajan kaikista. Hauskaa oli ja talvikaudella aloitankin treenauksen heidän kanssaan.


Seuraavana viikonloppuna juostaan Budapestin maraton, jossa pääsen kannustushommiin, kun Erkka, Hanna ja Lasse pääsevät kipittämään kaupungin katuja. Ensi viikonloppuna käydään myös Havaijin kisa. Uskomatonta, että vuosi sitten tein viimeistelytreenejä Konan paahtavassa auringossa. Vuodessa ehtii sattua ja tapahtua. Seuraavasssa kirjoituksessa fiilistelyä ja vinkkejä Havaijin kisaajille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti