Arvon lukijat - jos teitä on yhtään edes enää jäljellä. Pahoittelut äärimmäisen pitkästä blogihiljaisuudesta. Huomasin, että edellinen kirjoitus oli lähes tasan vuosi sitten. Lienee siis aika myöntää, että tämä blogi on tullut tiensä päähän. Aikoinaan aloitin blogin perin itsekkäistä syistä. Halusin foorumin, johon aloittelevana ja kunnianhimoisena triathlonistina voisin kirjoittaa ylös treeneistä ja kisakokemuksista. Tämä toimikin hyvin ja vanhoja kisastooreja lukiessa muistui mieleen taas mitä kaikkea upeaa on lajin parissa saanut kokea. Vaikka on ollut hiljaista, ei se tarkoita, että olin lopettamassa, ei missään nimessä. Mutta nyt vähän viime vuoteen ja tähän päivään..
Viime vuosi oli rankka. Turha sitä kaunistelemaan. Budapestin toi mukanaan upeita kokemuksia, mutta valitettavasti myös paljon surua sekä fyysisesti että henkisesti rankkoja aikoja. En mene näihin sen enempää, mutta sattuneiden asioiden vuoksi oma treenaaminen ja kisaaminen tuntuivat aika mitättömiltä asioilta. Liikunta on kuitenkin itselle se voimavara, jonka avulla voi nousta syvästäkin suosta. Vaikka kovat kisatavoitteet ja Ironmanit jäivät nyt ainakin hetkeksi, niin liikkunut olen sen mitä kroppa on antanut myöden.
Paikallinen triathlonseura otti minut alusta lähtien avosylin vastaan ja oma uintitaso nousi hetkessä uudelle levelille unkarilaisten metodien avulla (lue. aina kovaa ja pitkään!). Muistan kuinka pari ensimmäistä viikkoa uintitreenit olivat sellaista hapotusta, että viimeisillä voimilla, tärisevin käsin raahauduin treenien jälkeen läheiseen Starbucksiin kahville ja muffinille. Omien treenien lisäksi aloin vetää englanninkielistä triathlonryhmää yhdessä seuran pääkoutsin, legendaarisen Peter Kropkon kanssa. Paljon jäi häneltä oppeja omaankin treeniin ja valmennukseen.
|
Yhteistreenien vetoa |
Ne kerrat, kun sain itseni sängystä ylös toimii Budapestissa mahtava, ilmainen pyöräjengi Coffee Ride, jotka kokoontuvat joka keskiviikko aamulla klo 5.50 yhteislenkille. Porukka jaetaan kolmeen eri tasoon ja täytyy sanoa, että oli Vahteran likalla tekemistä keskitason porukan kanssa. 100km lenkit vedettiin riippuen maastosta siihen 36-38km/h. Varsinainen shokkiherätys. Vastoin kaikkia omia käsityksiä, Budapestin seutu on todella mäkinen ja täältä löytyy useita kunnon 5-7km nousuja. Mahtavat pyöräolosuhteet siis.
Keväällä olin vetämässä myös meidän TriathlonSuomen leirejä. Puolikuntoisena maaliskuussa Furteventuralla ja toukokuussa Malliksella. Noilla leireillä ihanat asiakkaat ja leirien mahtava henki teki kyllä niin hyvää talven koitoston jälkeen. Vaikka talvi oli treenin osalta mennyt siinä 3-5h/vkossa, niin upesti varsinkin Malliksella hyvässä porukassa alkoi taas löytyä treenifiilistä ja kunto nousta. Teimme pienellä porukalla esim. vuorijonon kierroksen n.220km lenkin, joka talven pohjiin nähden kulki suht kivuttomasti.
|
Fuerte 2016 |
|
Mallis 2016 |
Malliksen innoittamana päätin, että osallistun Unkarin puolimatkan mestaruuskisoihin pari viikkoa myöhemmin. Uinti kulki, pyörässä watit olivat n. 20 pykälää alemmat kuin edellisvuonna (n. 180w), ja juoksussa juoksemattomuus kostautui aika pahasti vikalla 7km:llä. Uskomatonta kuitenkin, että puolimatka kulki aikaa 4.43 h suht mäkisellä reitillä ja taisin olla kovassa seurassa 5. nainen. Ei ne pohjat niin vain katoa ja todella lyhyelläkin kovalla valmistavalla jaksolla voi kunnon viilata aika kovaan iskuun. On muuten mahtava kisa, upea reitti ja moitteettomat järjestelyt. Suosittelen lämpimästi. Lennot Budaan ja autolla Balatonin rannalle 2h. Käy tsekkaamassa. Itselle tulevien vuosien must-kisa!
http://keszthelytriathlon.hu/
|
Seurakavereita Kezthelyn puolimatkan maalissa. |
Loput kesästä päätin olla kisaamatta ja nauttia kesästä keski-Euroopassa. Muutaman vuoden aika tiiviin kisaamisen jälkeen teki niin hyvää viettää oikeasti kesälomaa ja reissata mielen mukaan. Eikä suunnitella jokaista lomaa kisareissujen tai leirien perusteella. Tuli maastopyöräiltyä Maltalla, vallotettua Mt Ventoux x3 taas päivän aikana ja vaellettua Sloveniassa. Ei sitä tajuakkaan kuinka lähellä keski-Euroopassa kaikki on. Autolla pari tuntia, niin olet Alpeilla tai Italian rannikolla. Tämä oli mahtava kokea!
|
Laventelipellot Provencessa |
|
3x Mt Ventoux in a one day |
|
Slovenian trekkausta |
Vuosi oli ikimuistoinen ja opettavainen. Ei todellakaan ruusuilla tanssimista, jollaisen kuvan ehkä valokuvista aina saa. Nyt Vahteran poppoo on pakannut tavarat taas yhteen pakettiautoon ja paluu Suomeen on edessä. Budapest oli mahtava kokemus, mutta kyllä on myös mahtava palata omaan kotiin Espooseen. Suomessa odottaa uusi vakuutusalan työ, josta olen superinnoissani sekä valmennushommat TriathlonSuomen leivissä. Opintovapaan loppumisen myötä omat liikuntafysiologian opinnot jäävät hetkeksi sivummalle. Paljon ei ole jäljellä, joten eiköhän tuo tule loppuun rutistettua jossain vaiheessa. Omaan treeniin palailen pikkuhiljaa, katsotaan missä vaiheessa kisa-hirmu Mirka nostaa päätään. :)
Ps. Jossain vaiheessa avaamme opiskelija kollegani kanssa liikuntafysiologiaan perehtyvän blogin, jossa kirjoitellaan uusimpaan tutkimustietoon perustavia juttuja mm. ravinnosta ja harjoitteluista. Tulen sen linkkaamaan sitten vielä tänne.
Kiitokset menneistä vuosista ja hymyillään kun törmäillään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti