keskiviikko 1. elokuuta 2012

Mt Ventouxin valtiaat

Ollaan Erkan kanssa jo pitkään vitsillä  heitetty, että seuraavalla Ranskan reissulla liitytään Mt Ventoux clubiin eli The Club des Cinglés du Mont-Ventoux:uhun (http://www.pezcyclingnews.com/?pg=fullstory&id=6197) a.k.a hullujen clubiin. Idea on helppo. Kiivetä Mt Ventouxin huipulle kolme kertaa yhden päivän aikana. Mt Ventouxille on kolme eri nousua. Reitit ja profiilit ohessa (http://www.grenoblecycling.com/MontVentoux.htm). Lisähaasteen yritykselle toisi iltapäivisin 35 asteeseen nouseva polttava helle. Kaippa meissä molemmissä asuu jonkinasteinen masokisti sekä yllytyshullu, koska tiistaiaamuna kello soi 5.15. Hetken aikaa tuli käytyä itsensä kanssa keskustelua aamupalapöydässä, kun yritti puoliväkisin tunkea patonkia suuhun.

Noin 6.30 lähdimme matkaan. Ilma oli vielä aika viileä, kun poljimme lämmittelyksi Bedoiniin kylään, josta ensimmäinen nousu lähti. Edellisen kerran olen noussut Bedoinin nousun pari vuotta sitten, joten tiesin mitä odottaa - tuskaa! Rauhallisesti lähdimme liikkeelle, vaikka pari ekaa kilsaa noususta on "helppoa" 2-4 % nousua. Helppous loppui kuitenkin aika lyhyeen. Nousu on todella raastava, koska siinä ei oikeastaan ole yhtään kohtaa missä hengähtää ja lepuuttaa jalkojaan. On vaan pyrittävä löytämään tasainen pyöritysvauhti, jossa sykkeet pysyisi kurissa. Tiesimme tämän olevan vasta päivän ensimmäinen nousu, joten jalkoja oli säästeltävä. Nousuprosentin noustessa yli 10 % laitoimme suosiolla pienintä vaihdetta silmään. Täällä vuokrattavissa pyörissä on usein kolme eturatasta, jotta vuorien kiipeäminen olisi amatööreille edes mahdollista. Kivaa tai miellyttävää tuo vuorikiipeäminen ei ole. Todella raastavaa ja sykkeet nousee pakostakin 150-160 tienoille, vaikka pienin vaihde on silmässä.


Ensimmäiseen nousuun meni aikaa n. 2h 10min. Maisemat huipulla olivat jälleen huikaisevat ja aamulla laaksoissa oleva usva loi maisemasta taianomaisen. Ylhäällä söimme urheilupatukat ja lisäsin irtohihat laskua varten. Vaikka yleensä rakastan alamäkiajoa, täällä Mt Ventouxin laskeminen ei mitään herkkua ole. Lasku vaan kestää niin jumalattamoman kauan, että siinä niskat ja hartiat betää aivan jumiin sekä kylmässä ilmassa sormet jäätyvät paikalleen. Tällä kertaa ilma oli kuitenkin suhteellisen lämmintä ja pystyn parhaimmillaan tykittämään parhaimmillaan 70 km/h vauhtia vuoren rinnettä alas. Kovempaakin pääsisi, jos uskaltaisi.

Nousu nro. 1

Päästyämme Malaucenen kylään tankkasimme yhdet banaanit ja juotavaa jugurttia. Pienen henkisen tsemppauksen jälkeen lähdimme vuoren valloitukseen numero kaksi. Nousimme Malaucenen nousun viime keväänä ja jotenkin meillä oli ihan liian kultaiset muistot siitä. Valmiiksi väsyneillä jaloilla 12 % nousukulma ei todellakaan tuntunut enää kivalta. Ensimmäiset epätoivoiset ajatukset alkoivat nousta mieleen. Lämpötila alkoi myös nousta suomalaiselle epäluonnollisiin asteisiin. Hikoilun määrä oli jotain järjetöntä. Vaikka kuinka joimme, emme varmasti pystyneet korvaamaan menetettyä nestettä. Varsinkin kilometrit 10-14km olivat jotain epätodellista. Vaikka iho oli vuorattu SPF 50 aurinkorasvalla, voin vannoa että tunsin että ihoni tirisi auringossa.


6 km ennen huippua matkalla on onneksi yksi laskettelumaja, johon pysähdyimme tankkaamaan ja syömään yhdet suklaapatukat. Tuon tauon voimalla iskimme viimeisille kilsoille. Uskomattomien pitkältä tuntuneiden viimeisten kilometrien jälkeen pääsimme huipulle noin kl0 12.30 aikaa. Malaucenen nousuun meillä meni aikaa noin. 2h. Tarkkoja aikoja en osaa sanoa, koska kellotimme vain kokonaisaikaa.

Nousu nro. 2
Ylhäällä mietimme tosissamme, että laskemmeko vain Bedoiniin ja poljemme häntä koipien välissä kotiin. Niin puhki olimme! Joimme parit kokikset ja istuimme järkyttävässä helteessä. Olo oli aika surkea, mutta jokin ääni se takaraivossa pakotti jatkamaan. Tiesimme, että kuinka paljon meitä harmittaisi, jos emme ainakin yrittäisi kolmatta nousua! Ei muuta kun pyörien selkään ja laskemaan kohti Saultin kylää. Lasku oli aivan helv.....pitkä. Koko ajan vain mietin, että jokaikinen metri on kohta noustava takaisin ylös. Jotenkin kummasti se vei ilon alamäkiajosta kokonaan..

Saultiin päästyämme söimme isot täytetyt patongit ja jälkkäriksi jätskit. Täydensimme vesipullot ja keräsimme hetken voimia varjossa. Persus alkoi tuossa kohtaa olla jo niin kipeä, että istuminenkin sattui. Vanhempani olivat luvanneet lähteä auton kanssa huoltajiksi viimeiseen nousuun, jos me hullut oikeasti aioimme tehdä sen mitä uhottiin. Viimeisenä vielä puhelua huoltojoukoille ja tilaukseen vettä, vissyä ja kokista matkan varrelle. Ja ei muuta kuin matkaan!


Tiesimme, että Saultin nousu on kolmesta noususta ehdottomasti helpoin. Mutta polttava kuumuus, väsyneet jalat sekä totaaliväsymys tekivät helposta 3-6 % nousuta aika haastavaa. Huoltoauton olemassaolo kyllä helpotti ajoa huomattavasti. vettä pystyi lutraamaan surutta. Pään viilentäminen vedellä oli ihan ehdotonta. Sen verran nimittäin alkoi pääkopassa heittää! Saultin nousu saattaa olla helppo, mutta se on pitkä!! Tai ainakin sen tuntui loputtoman pitkältä! Viimeiset 6 km on samaa kuin Bedoinin nousussa, mutta tiesin että nuo kilometrit vaikka kävelen jos on pakko! Pienellä vaihteella ja rauhassa taivalsimme nousua. Jossain vaiheessa aloin jo uskoa, että oikeasti me selviämme tästä! Viimeiset kilometrit meni aivan sumussa. Muistan, että isäni kaatoi vesipullollisen päälleni vettä ja että raivolla ohitin BMC-tiimivaatteilla ajavan miehen  vikoilla kilsoilla. Vikat polkasut huipulle tuntui mahtavalle. Jalat täsristen pyörän päältä pois ja kylmää kokista naamariin sen minkä kerkesin. 

Nousu nro.3
Huipulla oli helppu hymyillä! Kokonaisuudessaan suoritus kesti n. 8 h nousuineen laskuineen. Nousuihin aikaa meni n. 7 h. Nousuissa keskisyke huiteli 150-155 välillä. Kokemus oli kyllä mahtava!! Voin suositella Mt Ventouxin nousua kaikille pyöräilyn ystäville. Yksikin kerta kyllä varmasti riittää..:) En tiedä kuinka järkevää kyseisen urakan suorittaminen oli sunnuntain tri-kisaa silmällä pitäen. Seuraavat pari päivää ajoin viettää aika tiiviisti uima-altaalla palautellen ja jätskiä syöden. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti