Leikkauksesta on nyt viikkoa ja toipuminen on tähän asti sujunut hyvin. Turvotus laski parissa päivässä, jonka jälkeen olen aika hyvin päässyt tekemään kuntoutusjumppaa. Jumppasettihän on aivan älytöntä tykitystä: 20 toistoa jalan nostoa, koukistuksia ja jännityksiä. Kyllähän tossa jo hiki tulee..;) Pieniä ilon hetkiä koettiin pari päivää sitten, kun sain jalan jo "täysojennukseen" eli lattialla istuessa jalkaa ojennettaessa sain kantapään irtoamaan maasta. Huikeeta!
Nopeasti lihakset kyllä katoavat. Viikossa oikea reisi on jo silmämääräisesti kaposempi. Vesijuoksuun olen saanut luvan heti tikkien poiston jälkeen, joten loppuviikosta ajattelin mennä kokeilemaan. Oon siinäkin varmasti näky, kun uikkari päällä köpöttelen keppien kanssa altaan reunalle, josta varmaan jotenkin vaan kierähdän veteen, ylöstulosta puhumattakaan. Täytyy selvittää missä uimahalleissa on vammaistuolihissi ja pyytää kyytiä sillä..Voi jösses!
Miten sitä oli unohtanutkaan kuinka tuskaista elämä voi keppien kanssa olla. Elämä hankaloituu aika lailla, kun ei voi kantaa mitään. Olen kuitenkin ollut aika luova - kokeiltu on esim. yhden jalan imurointia, yhden jalan ikkunan pesua ja yhden jalan pyykkäämistä. Voipi olla, että tästä yhden jalan hyppelystä ja kyykkäämisestä johtuen terveen jalan ITB-jänne on päässyt rasittumaan. Pari päivää olen nyt pitänyt jääpussia kummassakin polvessa. Hyvä minä! Jos nyt vaan uskoisin, että olen sairaslomalla ja yrittäisin pysyä omalla paikallani tässä sohvalla.
Tänään edessä on muuten aikamoinen seikkailu, kun mun täytyis keppien kanssa könytä yli 1 km:n matka Tapiolan terveysasemalle tikkien poistoon. Täytyy varmaan ottaa eväät mukaan tai ainakin juomareppu..sen verran kauan tulee nimittäin tuo suoritus kestämään.
Tsemppiä! :)
VastaaPoista