Thank God it's Friday! Sellainen viikko taas työrintamalla takana, että ihana päästä kotiin ja rojahtaa sohvalle. Työkiireiden vuoksi monet suunnitellut treenit on jääny tekemättä ja sehän ottaa aivoon. Itseltä ei ainakaan puhtia ja motivaatiota riitä 12 tuntisten työpäivien jälkeen lähteä kolkuttelemaan uimahallin ovia, kun kun ne kuitenkin menisivät kiinni ennekuin pääsisin edes altaaseen. Täytyy toivoa, että työrumba helpottaisi pikkuhiljaa, kun ei pelkillä viikonlopputreeneillä pitkälle potkita.
Ajankäytön optimoimiseksi olenkin pyrkinyt työmatkapyöräillä kaikki ne päivät, kun ei ole talon ulkopuolisia asiakastapaamisia. Olenkin ollut aivan into piukeena työmatkapyöräilystä. On omalla tavallaan aika siistiä lähteä 7 aikaan aamusta polkemaan pilkkopimeään, marraskuiseen vesisateeseen. En ole tajunnutkaan mistä oon jäänyt paitsi, kun en oo ennen omistanu cyclocrossaria. Mulle on avautunut ihan uusi maailma! Nyt voin polkea puolet työmatkastani pitkin keskuspuistoa. Oon asunnut Helsinki/Espoo -akselilla jo pari vuotta ja nyt vasta oon tajunnu kuinka mahtavia reittejä keskuspuistossa on. Ostin cycloni käytettynä ja vaikka kyseessä on Blue:en 2007 malli, kulkee pyörä kuin rasvattu. Katsotaan miten hymy hyytyy, kun pakkaset iskee, mutta aikomuksena on polkea työmatkaa läpi talven. Matkaa on aika sopivasti, 15km suuntaansa.
Polven kanssa ollaan myös edetty. Hassuinta on huomata, että pahinta myrkkyä polvelle on istuminen. Eilen istuin käytännössä ihan koko päivän - töissä, palaverissa, autossa, palaverissa ja autossa. Illalla, kun pääsin kotiin polvi oli todella turvonnut ja jotenkin ihan tunniton. Noin pahaan kuntoon en ole saanut sitä pyöräilemällä tai salillakaan. Toimistolla yleensä pyrin jalottelemaan ja tekemään kuminauhajumppaa jalalla parin tunnin välein ja se on auttanutkin. Normaalin työpäivän jälkeen polvi tuntuu aika normaalille. Fyssarin kanssa olen polvea jumpannut ja tämän hetken tavoitteena on kuroa kiinni menetettyä lihasvoimaa. Saliohjelma koostuukin lähinnä yhen jalan kyykyistä, prässistä, tasapainoilusta ja takareisiliikkeistä. Uinti ja pyöräily onnistuu myös jo aika kivuttomasti. Tietysti tehot ovat aika alhaisia, mutta pohjamudista on hyvä ponnistaa. Lääkäri antoi myös luvan pertsan hiihdolle, joten täytynee mennä testaamaan hallihiihtoa viikonloppuna.
Juoksu kutkuttaisi jo aika paljon, mutta täytyy muistaa, että leikatun ruston luutuminen ja kovettuminen kestää sen kolmisen kuukautta. Muistutuksen sain viime viikonloppuna, kun tuli "hivenen" tanssahdeltua Helsingin yössä. Lopulta piti vaan luovuttaa ja todeta, että ei polvi vielä kestä moonwalkia tai muita "perus" tanssiliikkeitäni..:)
Luottavaisin mielin kuitenkin olen. Itse asiassa olen jo ilmottautunut pariin kisaan ulkomailla. Lennot on myös varattu perinteiselle kevään pyöräleirille ja jouluksi mennään Lappiin hiihtämään. Näistä lisää ensi kerralla. Nyt täytyy kiirehtiä kokeilemaan Heltrin kuntopiiriä ja josko jalka jo kestäisi kyseisen rääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti