Univammainen

Kuulun valitettavasti niiden miljoonan suomalaisen joukkoon, jotka kärsivät ajottaisesta unettomuudesta. Aina, kun töissä alkaa painaa kovempi stressi päälle alkaa oma öinen pyöriminen. Tähän kun yhdistetään vielä harjoitussuunnitelma, jota haluaisi orjallisesti noudattaa, on soppa valmis. Faktahan on, väsyneenä tehdyt harjoitukset rasittavat vaan kroppaa ja loukkaantumisriski kasvaa. Myös palautuminen ilman kunnollista unta on aika olematonta.

Onneksi oma unettomuuteni on ajoittaista ja olen oppinut lukemaan omaa kehoani sen verran, että kun töissä menee lujaa, on silloin syytä höllätä muilla elämän osa-alueilla. Harjoittelusta luistaminen on välillä pakollinen paha. Olen nimittäin oppinut kantapään kautta mitä tapahtuu kun yrittää työstressin ohella hullun lailla treenata. Ylirasitustila, ylirasittuneet lihakset ja hidas palautuminen ovat valitettavan tuttuja ilmiöitä itselle. Pahin kierre itsellä oli kesällä 2010, jolloin olin päättänyt osallistua Joroisten puolikkaalle ensi kerran. Kevät meni todella juoksupainotteisesti Tukholman maraan treenaten ja maratonilla juoksinkin silloisen oman enkan. Maratonin jälkeen en tajunnut pitää kunnon taukoa, vaan paniikissa aloin treenata pyöräilyä ja uintia, jotta selviäisin Joroisten koitoksesta. Tähän kun vielä yhdistettiin lisävastuut työpaikalla ja alkaneet univaikeudet kroppa yksinkertaisesti paloi loppuun. Kun rappujen nouseminenkin sai sykkeet tappiin ja reisilihaksissa oli nyrkin kokoiset "lihasklimpit", oli pakko viheltää peli seis. Joroisten kisa meni kisaturistin roolissa. Noh, jäipä vuosi lisää aikaa harjoitella. En varmaann olisi edes selvinnyt silloisella uintitaidollani 1,9km:n matkasta.

Oma unettomuuteni ilmenee aina samalla tavalla - vaikeutena nukahtaa. Kunhan vaan nukahdan voisin vetää sikeitä vaikka kuinka pitkään. Nukahtaminen on stressitilassa vaan niin hankalaa. Työjutut ja seuraavan päivän aikataulut pyörii vaan päässä. Vaikka kuinka yrittää hengitellä, rentoutua ja ajatella muuta, ei uni tule. Kroppa käy vaan ylikierroksilla. Pahimmat unettomuusjaksot saattaa kestää viikonkin verran, mutta onneksi viimeaikoina unettomia öitä on ollut vain pari kappaletta peräjälkeen. Enkä onneksi koko yötä valvo, vaan nukutuksi tulee n. 4-5h yössä. Se on vaan aivan liian vähän, jos seuraavana päivänä haluaisi olla skarppina töissä ja vetää kovia harjoituksia.

Tämä aihe tuli mieleen, kun alkuviikosta pari yötä tuli pyörittyä. Viime yönä uni palautui onneksi omaan rytmiin ja tänään kokeilin taas vapaan hiihtoa. Polvi tuntuu suhteellisen kivuttomalle ekan 5km, mutta sen jälkeen se selkeästi turpoaa ja jäykistyy. Olin kuitenkin päättänyt tunnin hiihtää, tiedä sitten kuinka järkevää se oli. Hiihdin kuin hiihdinkin tunnin ja 13 km Olarin kivoissa maastoissa. Kaippa tuosta joskus polvi tulee ja kaippa joskus opin olla stressaamatta töistä...näitä ihmeitä odotellessa..