Final Countdown

Varustekassit on pakattu ja geelit aseteltu pyörään. Yksi päivä enää jokaisen triathlonistin unelmakisaan - Konan Ironmaniin. Kisaviikko on hurahtanut ohi hetkessä ja olen ollut paljon rennompi kuin ennen Köpiksen kisaa. Harjoitus tekee mestarin. Onhan kyseessä jo toinen Ironmanini..;) Luulen, että tietty rentous on tullut siitä, että lähden kisaan paineettomana nauttimaan joka hetkestä. Toki aina kun kisaan, teen sitä tosissani, mutta täällä haluan myös imeä mukaani jokaisen muiston kisan varrelta. Helppoa kisaa en missään nimessä odota, sillä luvassa on 9m/s tuulta ja 30 asteen lämpöä sekä tajuton ilmankosteus. 

Lentoon lähdössä

Lähden toteuttamaan valmentajani, Merjan ravintosuunnitelmaa:pyörällä 1l urheilujuomaa tunnissa sekä 1 geeli. Geeliä lisää tarpeen mukaan. Juoksussa muki urheilujuomaa jokaiselta asemalta ja yksi geeli/h. Tämän lisäksi vettä tarpeen mukaan ja yksi suolatabletti per tunti. Tällä sapluunalla lähdetään ja toivotaan, että hyvävoimaisena päästään mahdollisimman pitkälle. Köpiksessä maha kenkkuili ehkä patukoiden vuoksi, joten yritän kisata pelkillä geeleillä tällä kertaa. 

Chilling

Vauhtia on mahdoton ennustaa, koska kaikki riippuu päivän olosuhteista. Uinti tulee olemaan hidas, joten siinä en lähde riuhtomaan. Sopivaa, energioita säästävää matkavauhtia. Katsotaan mihin aikaan sillä päästään. Pyöräosuudelle lähden rauhassa sykkeitä seuraillen. Mikäli tuulet ovat kohdillaan Queen K Hwy:tä päästellään menemään kovaakin, mutta vastatuuleen en runttaa, vaan pyörittelen sykkeiden mukaan. Sykkeet olisi tarkoitus pitää siinä aerobisen kynnyksen alapuolella 153-158 tuntumassa. 

Queen K Hwy

Juoksu pelottaa eniten. Pari puolen tunnin lenkkiä olen tehnyt ja kuumuus on kyllä tajutonta. Juoksussa tavoitteena nesteyttää ja viilentää kroppaa jokaisella juottopisteellä parhaani mukaan. Köpiksessä juoksin koko matkan, mutta luulen, että nyt strategiana on kävellä juottopisteillä ja keskittyä nesteytykseen ja viilennykseen. Vauhdit toivottavasti olisi Köpiksen luokkaa, mutta jos pääsen maralla 4h pintaan, olen jo todella tyytyväinen. Sykkeet voivat maralla heitellä pahasti kuumudesta johtuen, joten varsinkin loppupuolella luotan omaan fiilikseen enemmän kuin kelloon. Alkuun toki tarkkana, ettei lähde liian lujaa. Tavoitevauhti luultavasti asettuu sinne 5.30 min/km alueelle.

Graaterin vierellä

Fiilis on odottava ja innostunut. Pelkästään tänne pääsy on ollut mahtava matka. Kaikki, jotka tosissaan treenaa triathlonia tietävät minkälaisia treenitunteja ja uhrauksia homma vaatii. Huomenna lunastetaan niiden niiden lukuisten tuntien ja hikipisaroiden antia. Voi olla, että täällä ollaan vain kerran. Vaikka kropan jokaiseen soluun sattuu, en ole tullut tänne asti keskeyttämään. Maaliin koitetaan tulla vaikka ryömien. Tiedän, että ystävät ja perhe seuraa yötämyöten menoani ja olette matkan varrella ajatuksissani. Mieheni 30-vuotis synttärit ovat myös huomenna ja olen luvannut laulaa hänelle Paljon Onnea laulun, kun juoksen ohitse. :) Sen verran ainakin pitää olla energiaa jäljellä.

Waipio Valley

Volcano National Park