Lappua rintaan

Kisakausi 2015 on nyt virallisesti potkaistu käyntiin. Pari viikkoa sitten juoksujalkoja testattiin Länsiväyläjuoksussa. Itse juoksin kyseisen kisan ensi kertaa, vaikka tapahtumapaikka on ihan kotikulmilla. Logistiikka kisaan oli helppoa, kun hyppäs vaan Jopon selkään ja saapui paikalle puolisen tuntia ennen starttia. Pienet lämmöt keväisessä +5 asteen vesisateessa ja eikun menoks. Olin ehtinyt tehdä pari kovaa vetotreeniä alle, mutta en oikeastaan yhtään yhtäjaksoista kovaa, joten tavoitevauhti oli hakusessa. Päätin lähteä matkaan sykkeitä seuraillen, jotta välttyisin viime vuoden HCR:n kaltaiselta täydeltä katkeamiselta. Tavoitteena oli pitää sykkeet anakynnyksen tuntumassa ja vauhti tulee sitten päivän kunnon mukaan. Vauhti olikin sitten mukava yllätys, matka meni 4.25min/km vauhtia ja maalissa 1.17h aikaan. Lopussa saimme seurakaverin Suvin kanssa hyvän vedon päälle ja loppu tultiin aika haipakkaa. Naisten 10. sija, joten tyytyväinen olen alkukauden juoksukuntoon.

Vappuaattona lähdimme Ranskaan treeni/kisa/lomareissulle...kyseisessä järjestyksessä. Mallorcan sairastumisen takia minulta jäi paljon tehoja tekemättä, joten tarkoitus oli vetää laadukkaita triathlontreenejä, käydä kellottomassa Mt Ventouxia ja loman päätteksi käydä kiskasemassa Ranskan paikallisliigan sprinttikisa. Mukaan lähti kaveripariskunta, jota pyöräilytettiin ympäri vuorta ja vuorellekkin pariin otteeseen, TriathlonSuomen Minna ja Tatu, jotka aloittivat kisakauden Pay's de Aixin 70.3 kisassa sekä loppuviikosta omat vanhemmat. Talolla riitti kuhinaa ja patonkia sai kantaa lähileipomosta oikeen urakalla hiilarinälkäisille urheilijoille.

Matkanjohtaja ja vetojuhta

PitStop ennen Saultia

Lähdimme porukalla katsomaan Minnan ja Tatun kisaa Aixiin. Kannustushommissaolo oli myös mahtavaa puuhaa! Harvoin pääsee seuraamaan kisoja katsomon puolelta, mutta kyllä sitä niin eläytyy toisen saappaisiin ja tietää kuinka pahalta kisan vikat kierrokset tuntuu. Minna ja Tatu veti aivan mahtavat kaudenavaukset, joten tiukkaa tykistystä heiltä luvassa jatkossa.

Omaan treeniviikkon mahtui pyörän osalta muutama pitkä, yli 100km lenkki vuoristoisissa maastoissa, jossa vedin mäkivetoja, yksi kellotettu Mt Ventouxin n. 2h tunnin nousu ja tasamaapyörityksiä. Juosten tein yhden kovan vetotreenin, pari tasavauhtista ja yhden pitkän 1,5h trailjuoksun. Uimassa kävin avovedessä kahteen otteeseen tehden molemmilla kerroilla vetoja.

Mt Ventoux, Bedoinin nousu 1.50h

Vuoren vallotus nro.2

Jalat alkoivat olla jo aika syödyt viikon treenauksen jälkeen, mutta tarkoituskaan ei ollut liiemmin kevennellä pe sprinttiä varten. Pe aamusta ajoimme Erkan kanssa Marignaneen Marseillen viereen, jossa käytävä Triathlon de la Cote Bleue oli osa Ranskan paikallisliigaa. Ranska ei oikeen itsellä taivu, joten kisan suuruus, reitti jne, tuli taas aivan otettuna. Toisaalta tämä takkiauki kisaaminen Ranskassa on aivan mahtavaa! Mitään ei pysty stressata etukäteen, koska ei yksinkertaisesti tiedä. Kaikki kisat olleet loistavasti järkättyjä ja kuten kuvitella saattaa, taso on kova! 

Paikalla selvisi, että kyseessä olikin aika isot karkelot, kun olin odottanut jotain kyläkisaa. Osallistujaluettelon mukaan yli 700 kilpailijaa sprintillä. Lähdöt oli jaettu kolmeen aaltoon: joukkueet, miehet ja naiset. Startti oli merestä, johon uitiin valmiiksi. Jo paikalle tultaessa aallokko Välimerellä oli rajua. Jopa niin rajua, että minuakin oikeasti pelotti uinti! Ennen starttia kävin kuitenkin uimassa, joka auttoi jännitykseen. Aallot kyllä hakkasivat ja heittelivät, mutta tiesin, että kovemmalla duunilla niistä pääsee läpi. Startissa oli mahtava tunnelma, ai että ranskikset osaa nauttia kisaamisesta. Vedessä taputettiin ja odotettiin lähtölaukausta. Pam! Ja sinne mentiin. Peesistä tossa aallokossa ei ollut tietoakaan, vaan taktiikkana oli vaan puskea aaltojen läpi kohti poijua. Eka 300m oli täyttä vasta-aallokkoa ja keskipätkä sivuaallokkoa ja loppu pelkkää surffailua. Edellä alkoi tulla pari minuttia aiemmin tulleita miehiä vastaan, joten poijuilla oli kunnon kähinää päällä. Siistiä! Uinti tuntui helpolle ja rennolle ja olin ihmeissäni kun nousin maihin 10.20min uinnin jälkeen. En oikeasti ihan noin kovaa tossa aallokossa uinnut, vaan oma Garmin ainakin näytti matkan 100m alimittaiseksi. Jos jotain positiivista kuitenkin, niin minä, umpisurkea uimari olin toinen nainen vedestä ulos. :)

No sen minkä voitin uinnissa, hävisin vaihdossa. En tajua miten muut on niin nopeita ja minä hidas. Tulosten mukaan hävisin ainakin 1min ekassa vaihdossa ja puoli minuuttia tokassa vaihdossa. Taisi olla itsellä vähän Ironman vaihdot päällä, eikä tosiaan mitään sähäkkää sprinttivaihtoa. Selkeä kehityskohde itselle. Pyörä oli peesivapaa ja itse olin liikenteessä perusmaantiepyörällä ilman mitään kisakiekkoja jne. Pyörä lähti heti alkuun vahvasti liikkeelle ja oikeastaan vaan ohittelin koko matkan. Alamäissä pyrin löytämään hyvän miespeesin ja ylämäissä vedin ohi. Reitillä oli pari kovempaa reilun 100m nousua, mutta kaikki oli ajettavissa isolla limpulla. Juoksuun halusin jättää vähän voimia, joten pyörään jäi vielä kiristämisvaraa. 

Juoksuun lähdin kovaa, mutta pirun ranskikset kyllä rakastaa maastojuoksua mitä eksoottisimmissa ympäristöissä. 5km reittiin mahtui ylämakeä, alamäkeä, kivikkojuoksua, juoksua hiekkarannalla...??? ja loppuun tasaista. Erinäisistä olosuhteista huolimatta tykitin ajan 20.10min, joskin tässäkin oma Garmin näytti pientä alimittaisuutta, vauhti oli kuitenkin hyvää n. 4.15min/km vauhtia. 

Maalissa aikaa 1.07h ja sillä oma sprintin enkka uusiks. Kisasta jäi tosi positiivinen fiilis. Talven olen päässyt terveenä treenamaan ja kuntokäyrä alkaa olla nouseva. Positiivinen yllätys oli oma 3.sija ja ranskisten tyyliin palkinnoksi pokaalin lisäksi kolme putelia viiniä. Eipä tarvinnut tuliaisia murehtia. :) Tästä homma jatkuu kohti ensi viikonlopun HCR:ää, jossa tavoitteena pistää puolimara enkka uusiksi.