Kisoja pukkaa

Kun muut tuntuvat pistävän tätä kautta pakettiin ja siirtyvän lepokauden puolelle, niin oma kisakausi sen kun kiihtyy. Saa nähdä miten jaksan puristaa kautta 22.9 käytävään Pais de Aixin puolimatkaan asti. Intoa on vielä ainakin kun pienellä hevosella, joten kiva nyt tykittää kisoja, kun vielä ilmat sallii ja kunto alkaa olla kohoamassa.

Kisaputki potkaistiin käyntiin viime viikonloppuna Uusikaarlepyyssä SFI-mestaruuskisoissa. Ohjelmassa oli lauantaina 21 km:n tempo ja sunnuntaina 65km:n maantiekisa. Keli oli lauantaina karsea. Vettä tuli kaatamalla ja puuskittaista tuulta 14m/s. Ei todellakaan tehnyt mieli ulos lähetä tempoamaan. Ei auttanu valitukset, vaan ulos lämppäämään kaatosateeseen, kun en vieläkään pyöränoviisina ollut tajunnut ottaa traineria reissuun mukaan. Tempossa en saanut rähinäfiilistä päälle, välillä huomasin polkevani ihan mukavuusalueella - ei hyvä. Loppuaika painu 34minuuttiin, mutta kotiintuomisena kuitenkin kakkossija. Kulta meni onneksi oman seuran Riikalle. Loppuilta meni seurakamujen loistoseurassa ja Uusikaarlepyytä kierrellessä..tai no, ei siellä sitä kierreltevää juuri ollut. :) Sunnuntaiaamusta maantiestartti ja ilma oli huomattavasti parempi. Edelleen vauhtia verotti kova tuuli. Alustavasti oltiin sovittu, että teen ekan irtioton ja kun se on ajettu kiinni Riikka iskee. Näinhen me tehtiin ja taktiikka toimi. Riikka piti irtioton maaliin asti ja itte hävisin kakkossijan ihan kalkkiviivoilla. On tossa kirissä vielä paljon harjoiteltavaa!

SFI 2013 naisten elite tempo

Tämän viikonlopun urakkana oli edessä Nastolan perusmatka. Pitkään mietin lähdönkö kisaan, mutta ajattelin, että on hyvä saada alle yks kunnon tri-startti vielä ennen Ranskan kisaa. Kisapaikalle saapuessa aloin pumppamaan tempopyörän renkaita, kun jostain syystä takarenkaaseen ei vaan mennyt ilmaa. Vierestä löysin Lemmettylät, joilta kysyin neuvoa. Siinä yritettiin parilla pumpulla ja jatkopalalla, mutta jotenkin venttiili oli rikki. Onneksi Teemulla oli varakiekko mukana, joten ei muuta kun harkkamaantiekiekko taakse. Koko kisaan lähtö tuli niin puskista, että jotenkin kummallisesti en jännittänyt yhtään. Se ehkä näkyi vähän uinnissa, joka oli aika löysän tuntuista. Lopussa alkoi selvästi myös kädet väsyä, joten nopeasti tuo uintikunto laskee, kun ei ole paljon tullut uintia treenailtua. Uintiaika kohtuullinen 29min, mutta pahasti takkiin kärkinaisia. Pyörän selkään päästessä hoin vain rentoa pyörittämistä, mutta väkisin meni alkumatka runttaamisen puolelle, koska reitin mäkisyys tuli vähän puskista. En ollut reittiin ollenkaan tutustunut, joten luulin edessä olevan tasamaata. Ekan 10km:n jälkeen reitti vähän tasaantui ja sain päälle hyvän rytmin. Klassista on, että kun mulla menee tri-kisassa hyvin, niin jotain sattuu. Tällä kertaa varakiekon välitykset vissiin oli vähän erilaiset, kun omassa, joten pudotin ketjut. Siinä suhasin tienlaidassa ja kaikki juuri ohittamani naiset suhahti ohi. Ketjut paikalleen ja kiri päälle. Taas hyvä draivi päälle ja vauhti kohdilleen, niin eikös muuta kun ketjut tippuu. Ja vielä tasaisella! Tällä kertaa ne meni kunnolla solmuun ja sain kykkiä tien laidassa vielä vähän kauemmin. Ei mitään, kun uus kiri päälle ja hapottaen T2:seen. Kahesta ketjuepisodista huolimatta pyöräaika vaativalla reitillä hyvä 1:14:45h.

Juoksun alku kauheaa niinkuin aina. Pääsin juoksuun toisena naisena Koivulan Venlan perässä, mutta jo varmaan toisen kilometrin kohalla Heidi Hurttanainen tuli takaa ohi ja kovaa. Juoksu alkoi pelittämään kolmen kilsan kohdalla ja askel tuntui lennokkaalta. Juoksureitti oli myös aika haastava - paljon pientä nyppylää ja sora- sekä pururatapätkiä. Yritin pitää vauhdin tasasena loppuun asti ja juoksuaika minuulle uusi 10km:n enkka 43:48min! Maalissa siis kolmas nainen ja hyvä fiilis! :) Tuloksia voi tutkailla täältä.

Ens viikolla jatketaan kisailua SM-paritempossa Säkylässä. Sitä seuraavana viikonloppuna kipitetään puolimara Tallinnassa. Sen jälkeen alkaa virittäytyminen Ranskan kisaa varten. Niin ja btw. broidin kanssa lyötiin kättä päälle ens kesän Ironman haasteesta. Joten jos vaan paikat saadaan huomenna lunastettua IM Köpikseen, olisi tästä rouvasta tarkoitus leipoa Ironman vuosimallia 2014!

Montenegron tunnelmia

Viimeiset pari viikkoa olen nauttinut täysin rinnoin lomailusta ja juhlahumusta. Hääpäivä oli mahtava, ei turhaan sanota, että se on yksi elämän ikimuisoisimpia päiviä. Joka kerta, kun ajattelen tuota päivää, nousee kasvoille leveä hymy. Kiitos vielä kaikille ystäville ja sukulaisille, jotka olitte mukana ja teitte päivästämme meidännäköisen eli rennon ja riehakkaan päivän! :)

Häätanssi

Heti häiden jälkeen suuntasimme reissuun helteiseen Montenegroon. Lomailuun oli suunniteltu mukaan myös sporttailua, koska tosiasia on se, että emme ole mitään aurongonpalvojia. Ensimmäiset päivät olimme Kotorin lahdella, joka on aivan mahtava paikka!

Parin päivän täysnollauksen jälkeen lähdimme ajamaan pohjoiseen, Durmitorin luonnonpuistoa kohti. Maisemat muuttuivat dramaattisen upeiksi. Paikan päällä nappasimme heti maastopyörät alle ja lähdimme pikkutestilenkille lähijärven ympäri. En ole ennen maastopyöräillyt, joten alkuun pientä hakemista. Kalustona liian iso Biltema henkinen maastopyörä ilman lukkopolkimia ei varmasti auttanut asiaan. Niin siistiä se kuitenkin oli, että seuraavana päivänä päätimme lähteä ajamaan kansallispuiston kiertävän "Durmitor

Ringin" eli n. 90km maastopyöräreitin, jossa korkeuskäppyrää syntyy ihan mukavasti. Pyöränä sama Biltema pyörä ja kypäriä ei myöskään vuokraamosta löytynyt..Matkassa ei myöskään varakumeja jne. Ensiapulaukku ja kartta sentään löytyivät.

Aamusta lähdettiin liikenteeseen ja reitti alkoi mukavalla nousulla. Alkuun reitti meni lähinnä asfalttipintoja. Isolla, painavalla maastopyörällä kipuaminen oli niin hidasta. Välillä fiilistelin ajatuksella, että alla olisi maantiepyörä ja kuinka siistiä olisikaan ajella Montenegron vuoristossa oma Fuji alla. Ensimmäinen vuori kivuttiin ihan huomaamatta. Alkuinnostuksen voimalla taisin jopa tykittää vähän liiankin kovaa..Ensimmäiseltä vuorelta tähystettiin Tara Canyoniin, joka on muuten Grand Canyonin jälkeen maailman toiseksi korkein kanjoni. Tuolla käytiin myös seuraavana päivänä laskemassa koskea. Aivan mahtava paikka!

Vuorilta laskeutuminen ilman kypärää ei ollut herkkua. Aika varovaisesti siis mentiin lasku Susica järvelle asti. Tässä vaiheessa tie muuttui sora/lohkaretieksi ja meno hidastui senkin puolesta. Vuoristojärvellä pidimme ensimmäisen tankkaushetken. Matkaa oli tainnut tässä vaiheessa mennä n. 3h ja lämpö oli noussut lähemmäs 30 c. Nestettä meni siis ihan kiitettävästi, mutta vähän jouduimme säännöstelemään, sillä pyörissä ei ollut juomatelineitä ja kaikki juoma tuli kantaa repuissa. Tähän asti reissu oli mennyt aika naureskellen. Hymy kyllä hyytyi aika nopeasti, kun lähdimme nousemaan Susican kanjonin rinnettä. Ilman aivan seisova pätsi, alla helv..iso maastopyörä ja maasto kivikkoista yli 10% nousua! Välillä vaan renkaat suti ja oli pakko vaihtaa taluttamiseen. Melkeen joka serpentiinissä oli pakko pysähtyä juomaan. Onneksi tuo kärsimys kesti vaan ehkä tunnin verran, jonka jälkeen savuimme ensimmäiseen "kylään" Nedaljanoon. Tässä vaiheessa olimme jo oman karttamme ulkopuolella ja täysin opasteiden varassa. Pikkasen kuumotti, kun kylttejä ei juuri ollut ja suuntavalinnat otettiin ihan perstuntumalla. 

Suuntavalinnat osus kuitenkin oikein ja saavuimme seuraavaksi Trsan kylään, josta löytyi jopa pieni paikallisravintola. Söimme törkeen hyvät sämpylät. Täytteenä varmaan kilo juustoa ja kinkkua - kyllä teki tohon väliin. Jaloissa alkoi jo tossa vaiheessa painaa, mutta ei auttanut, kun jatkaa matkaa. Piscen kylän jälkeen alkoi jälleen kuumottava nousu. Noissa lovissa nousuissa olisi kyllä lukkopolkimet olleet poikaa. Pyörityksestä ei kyllä ollut tietoakaan, kun etureisillä vaan runtattiin. Loppumatkasta alkoivat reitin huikemmat maisemat. Ei vaan kuvilla saa todistettua sitä fiilistä mikä vuorilla oli. Vastaan tuli niin lehmiä, vuohia ja lampaita. Nousimme 2km tuntumaan ja reitti kumpuili pitään aikaa korkealla vuoristossa.

Viimeisessä nousussa alkoivat omat energiat olla aika nollissa ja fiilistely muttui aika lailla hampaiden puremiseksi. Hyvä testi avioliitolle lähteä 8h pyörälenkille..:) Pääsimme lopulta Sedlon huipulle ja loppu olikin sitten ihan laskettelua. Vuoristossa ilma vaihtui nopeasti 30 c helteestä sateeseen. Onneksi olimme jo loppusuoralla, joten sade ei juuri haitannut. 

Aivan mahtava reitti ja paikka! Seuraavan päivän kosken lasku Tara Riverissä sai meidät vakuuttuneeksi, että tuonne pitää vielä joskus palata. Mahtavat vaellus- ja pyöräreitit sekä halpa ruoka ja majoitus. Jokaisen sporttailijan paratiisikohde! 

Eilen paluu Suomeen ja loppuviikko lomalla. Nyt on aika palata takaisin ruotoon ja suunnitella loppukausi. Takana on lähes 1kk tauko kisaamisesta ja täytyy sanoa, että kiireisen alkukesän jälkeen tauko teki tosi hyvää. Nyt mieli tekee taas kisamaan ja jos kaikki menee nappiin loppukesä/syksy näyttäisi seuraavalta:

6.8 Rykäsy

17.8-18.8 SFI tempo ja maantie

24.8 Nastola perusmatka

7.9 Tallinna puolmara

22.9 Aix de Provence 70.3 puolmatka

6.10 Kolin 15km (jos saa peruutuspaikan)

Häähumua

Blogihiljaisuuteen on tällä kertaa hyvä selitys. SM-maantieajon jälkeen olen keskittynyt palautumiseen sekä häähumuun. Lauantaina koittaa varmasti elämäni jännin päivä, sillä klo 14 aikaa alkaa meidän vihkiminen. Tavoitteena on nauttia joka hetkestä ja kaikista ihmisistä, jotka saadaan paikalle juhlimaan kanssamme. Yhdeksän vuoden yhteiselo saa viimeisen sinetin. En malta odottaa! Mitä kaikkea sitä onkaan yhdessä tullut koettua. Esim. viime kesän aivoitus pyöräillä kolme kertaa Mt Ventouxin nousu yhden päivän aikana. Aikaa meni n. 8h ja lämpöä oli mittarissa +30c.

Mt Ventoux x 3 yhden päivän aikana

Muut hikoilevat Joroisilla, minä tanssilattialla. Toivotan kaikille seurakavereille, kilpakumppaneille ja tuntemattomille upeaa kisaa Joroisilla. Tehkää kauden parhaat vedot! :)

Challenge Århus 2013

Tanskan reissulta kotiuduttu helteiseen Suomeen. Rankka ja vaihderikas reissu, joka varmasti jää muistiin niin hyvässä ja pahassa. Pari päivää kisasta ja jalat tuntuvat vielä aika hakatuilta, varsinkin pohkeet, jotka olivat varmasti ihmeissään pisimmästä "lenkistä" sitten viime lokakuun. Muutama päivä on vielä palautumisaikaa ennenkuin pitäisi olla starttiviivalla SM-maantieajoissa Noormarkussa. Ensin on kuitenkin spekuloitava omaa surkuhupaisaa suoritusta Århusissa.

Matkustettiin Tanskaan autolla, joka tarkoitti pitkää laivamatkaa ja sitäkin pidempää autossa istumista. Torstaina startattiin ja perjantai-illalla saavuttiin kaverini luokse Århusiin. Hyvä ystäväni Australian ajoilta asuu Århusissa ja saimme asustella hänen kämpillään koko viikonlopun. Kisavire alkoi nousta viimeistään lauantaina, kun kävin ilmottautumassa ja tekemässä viime hetken hätäostoksia kisaexpossa(geelit, varustebagi pyörään, hiilidioksidipatruunoita jne.). Pyörä säädettiin kuntoon ja ajoin pienen testilenkin. Pyörän jarrusäätöjen kanssa oli ollut pientä ongelmaa aiemmin, mutta nekin säädätin ennen reissuun lähtöä. Pyörä oli valmiina iskuun. Oma kunto tuntui myös hyvälle - olin palautunut mielestäni hyvin edellisistä kisoista ja saanut pari hyvää treeniä kisaviikolle. Tankkaus jäi oikeastaan perjantaille ja sen suoritin ei niin oppikirjamaisesti hirveellä karkkiöverillä. Kai se on sama mistä ne hiilarit tulee...?

Vielä naurattaa - 10min ennen starttia

Kisa-aamuna herätys viideltä ja kohti Hörhavenia, jossa uintistartti tapahtui. Olin toisessa starttiaallossa heti pro-lähdön jälkeen 8.05. Kävin lämppäämässä hyvin ennen starttia. Tiesin, että edessä on haastava uinti - vesi oli kylmää ja meressä kovat aallot ja virtaukset. Tälläiselle Kuusijärvellä tottuneelle läpsyttelijälle uinti kunnon aallokossa tuo kivan lisämausteen suunnistamiseen sekä vauhdin hiipumisen suhteen. Hannan kanssa viimeiset tsempit ennen lähtölaukausta ja sitten mentiin. Pahimmalta iskutukselta vältyin ja jo ekan poijun jälkeen pääsin omaan rytmiin. Uintireitti oli suorakulmion muotoinen ja pitkä suora uitiin myötäallokkoon. Uinti lähti sujumaan hyvin ja yhtäkkiä olin aivan yksin. Aikojen perusteella jäin naisten kärkiuimareiden peesistä, mutta taakse jäi suurin pääjoukko. Tämä soolouinti vaikeutti sitten suunnistamista aikalailla. Kisajärjestäjille myös pitkä miinus siitä, että pitkälle suoralle ei oltu laitettu yhtään kunnon poijua. Varmaan 1km verran piti suunnistaa aallokossa vain horisonttiin tihrustaen. Suoralla oli yksi matala, pitkulapoiju, joka käsittääkseni piti jäädä uimarin vasemmalle. Olin uimassa reilusti sen ohi, mutta kuuliaisena tein melkein 90 asteen mutkan ja kiersin poijun. Tästä tuli uintiaikaan sakkoa varmaan 1-2min. Jälkeäpäin Erkka kertoi, ettei sitä poijua juuri kukaan muu ollut kiertänyt. Great!

Porukkaa ku pipoo

Vesi oli yllättävän kirkasta ja vedestä pystyi bongaamaan jatkuvasti meduusoita. Pienen paniikkikohtauksen meinasin saada, kun yhdellä käsivedolla kaappasin sitten yhden kouraani. Tuli yhtäkkiä muuten uintiin vauhtia lisää. Uinti oli tosiaan ihan kivaa siihen asti kunnes käännyttiin vasta-aallokkoon. Huh huh, tuntui ettei edennyt ollenkaan. Tuskainen oli viimeinen pätkä, mutta lopulta maali alkoi häämöttää. Uintiaika painui 41min, mutta olen aikaan tyytyväinen, koska olosuhteet toivat sen 5-7 min lisää "normaaliin". Maalista noustiin vielä bonuksena muistaakseni 88 jyrkän rappusen "stairway to heaven" - nimiset portaat. Pohkeet oli tässä vaiheessa jo ihan tulessa. Vaihto meni ilmeisen hyvin, sillä olin ryhmäni nopein uinti-pyörävaihdossa.

Pikku etukeno..

Pyöräosuutta olin odottanu innolla. Tekninen ja vaativa reitti 880m kokonaisnousulla höystettynä kuulosti siltä , että voisin olla vahvoilla. Alkupätkä meni säätäessä Garminia päälle. Ekat 3km en edes tajunnut ajaneeni, kun keskittyminen oli siinä pirun vempaissa. Vihdoin Garmin päälle ja hyvä rytmi ja pyöritys käyntiin. Niin surullista kuin tämä onkin oma normaali pyöräosuuteni kesti n. 5km ja tämän jälkeen alkoi elämäni tuskaisin pyörälenkki.En tiedä mitkä taivaankappaleet olivat taas minua vastassa tai mikä helvetin paha karma mua seuraa kaikkien pyörien kanssa, mutta PAM yhtäkkiä takavaihtaja ei enää toimi. Edessä mäki ja vaikka kuinka yritän rämplätä vaihteita, niin mitään ei tapahdu! Ja tietysti, sanomattakin selvää, että vaihde oli alamäen jäljiltä jäänyt isoimmalle vaihteelle takana. Rimpuilin mäen ylös ja ensimmäinen Pit Stop. Yritin käsin saada vaihdettua pienemmälle rattaalle siinä onnistumatta. Parit (lue ainakin sata) ärräpäätä sekä pakolliset raivokyyneleet. Ei hemmetti, ei auta, kun lähteä painamaan 85km mäkitempoa kahdella vaihteella: pyörän isoin vaihde taikka sitten klassisen kova vaihdeyhdistelmä pieni ratas edessä ja isoin takana.

Voin kertoa, että kivaa ei ollut. Pyöräilyä tuo oma rimpuilu ei muistuttanut pätkääkään. Aivan hirveetä runttaamista ja jalat aivan hapoilla. Koskaan ei ollut oikea vaihde. Mäkiä en meinannut oikeasto päästä ylös. Kaikki lappas mäissä ohi ja muutamat huuteli, että vaihda nyt hullu pienempää vaihdetta. No Shit! Noin. 60km kohdalla seuraava Pit Stop ja yhden miehen kanssa yritettiin manuaalisesti siirtää ketjua pienemmälle rattaalle. Onnistuttiin ja seuraavat 10km ajoin toiseksi pienimmällä vaihteella, kunnes yhtäkkiä vaihde taas pomppas isoimmaille. Se siitä ilosta. Koko ajan vain toivoin, että pyöräosuus loppuisi. Oma vahva osuus muuttuikin täydeksi selviämistaisteluksi. Reitistä ei juuri ole muistikuvia, tai ehkä se että tuuli niin pirusti ja välillä tuoksui mukavat maatalouden tuoksut..

Tässä vaiheessa valmis heittämään pyörän jorpakkoon!

Vihdoin kärsimysnäytelmä oli ohi ja pyöräaika kaiken tämän säädön jälkeen kohtuullinen 2.52h.Pyörä jorpakkoon ja lenkkarit alle. Olin hapottanut jalat aika muusiksi, mutta tuskaisen alun jälkeen juoksu lähtikin yllättävästi rullamaan. 5-15km meni oikeastaan kuin siivillä kisafiiliksestä nauttien. Nyt keskityin myös siihen, että vielä juoksun aikana otan energiaa: geelin ja urkkajuomaa joka kierroksella. Polvi kesti ja kun loppuvaiheessa alkoi kangistuminen ja väsy tulla, hoin vaan mielessäni, että nauti nyt kun saat ja pystyt juoksemaan. Tuskaisen kuntoutuksen ja ongelmien myötä oli vaan niin siisti huomata, että juoksukuntoa löytyy edelleen ja polvi kestää. Ihan vikoilla kilsoilla tuli pientä kipuilua, mutta pidin väkisin vauhtia yllä. Maalissa juoksusplitti oli 1.42h. Olen enemmän kuin tyytyväinen!

Maalissa kokonaisaika 5.24h ja oman sarjan 3. sija! Tuloksia voi katsella täältä. Vaikka oli niin hienoa päästä maaliin, niin aika paljon jäi hampaankoloon. Olisi vaan niin kiva joskus saada kisa, joka menisi edes jollain tasolla käsikirjoituksen mukaan. Käteen jäi paljon hyvääkin. Oli ihana nähdä ystävääni, reissu oli mahtava ja iloisimpana uutisena se, että polvi kestää!

SM Sprintti ja Porvoon ajot

Kyllä oli viikonloppu! Lähtökohdat huomioon ottaen, oon niin tyytyväinen, että selvisin molempiin lähtöihin ja suoriuduin oman mittapuun mukaan vielä oikeen mallikkaasti.

SM Sprintti 8.6.2013

Kuten jo avauduinkin edellisessä postauksessa, meni  perjantai väsymyksen ja pääsärkyisen työpäivän merkeissä. Väsytti ihan julmetusti, joten taisin mennä nukkumaan jo yhdeksän jälkeen. Herätyskello oli pistetty soimaan viideksi, joten unta oli saatava palloon. Mutta, kuinkas kävikään. Kisajännitys yhdistettynä torsati-illasta palautumiseen ei taannutkaan parhaita unia. Pyörin vaan sängyssä ja paniikinomaisesti jo mietin, että jos en oikeasti nuku yhtään, niin hautaan koko Sääksin reissun. Jossain vaiheessa onneksi nukahdin ja aamulla olo tuntui paremmalta - tai ainakin kohtalaiselta, että päätin lähteä ajelemaan kisapaikalle.

Vähän meinas tulla kamojen järjestelyiden kanssa kiirus, joten alkuverra jäi vähän heikoksi. Ehdin jonkin verran uida, mutta en oikeastaan vetänyt yhtään kovempia vetoja. Tiedän, että oon todella hitaasti lämpeävää sorttia, joten olisin tarvinnut alle kyllä kunnon uintiverrat. Naisten eliten ja nuorempien sarjojen startti oli 8.45. Hyvin pääsin heti alkuun uimaa suht rauhassa, mutta missasin kyllä kaikki kovat peesit. En todellakaan ole sprinttimatkan uimari. Vaikka tänä talvena on tullut uitua enemmän kuin ikinä, uinti ei tunnu kovin kehittyneen, taikka sitten olen kadottanut vauhdin totaalisesti. Omaan tasoon nähden ok uinti, mutta tiesin jo vedessä noustessa, että kovat pyöräilypeesit on kadotettu.

Pyöräilyssä sain heti naisia kiinni, mutta jouduin auttamatta vetojuhdan rooliin. Muutama nuorten sarjalainen jäi peesiin, mutta eivät jaksaneet vetää. Pyörä kulki aikalailla 34km/h keskarilla. Ihan ok, yksin pyöräiltynä. Reitti oli 22,5km ja loppua kohti yllättävän mäkinen. Alussa olisi pitänyt painaa tasaiset kovempaa, jos olisi halunnut pyöräajasta vielä nipistää.

Juoksu tuntui alkuun raskaalta, mutta n.1km:n kohdalla liimauduin N19 sarjan voittajan peesiin ja sain juoksuun hyvää rytmiä. Loppuun asti jaksoin tasaista vauhtia ja maalissa fiilistelin hyvää juoksua! Tuloksena naisten SM 8. sija. Todella tyytyväinen olen.

Porvoon ajot 9.6.2013

Herätys taas julmetun aikasin ja auto kohti Porvoota. Edessä oli ensimmäinen "oikea" maantiepyöräkisa, jos kuntoajoja ei lasketa. Meillä oli Focus Ladiesilta kasattu kisaan 10 hengen kisatiimi, joten mahtavaa oli lähteä polkemaan naisten kanssa. Ennen starttia jännitti julmetusti, koska en en tiennyt yhtään miten oma kunto kestäisi Suomen parhaiden naispyöräilijöiden kanssa. Kovatasoinen, 60km:n kisa oli tiedossa. Reitti kierrettiin kolmena kierroksena, aina välillä kurvaten Porvoon keskustan kautta.

Samassa lähdössä Naisten Eliten kanssa lähti miehet 16 ja miehet 60, joten porukkaa riitti. Lähtö oli mukavasti myös pitkään ylämäkeen mukulakivineen, johon lähdettiin startin jälkeen painamaan putkelta niin saamarin kovaa. Pysyin ensimmäisessä rykäsyssä mukana ja meno tasoittui maantielle päästessä. Jalat tuntuivat yllättävän freeseiltä ja pysyin helpoin tuntuisesti pääryhmässä mukana.

Oltiin tultu n. 8km, kun tiukassa peesissä en ehtinyt väistää pientä, mutta todella syvää routavauriota. Ajoin suoraan siihen, vauhtia lähemmäs 40km/h ja eturengas puhkesi!! Käsi ylös tien sivuun ja huoltoautoa odottelemaan. Tiimin huoltoauto tuli nopeaan ja ripeässä tahdissa etukiekko oli vaihdettu. Tilanne tuntui niin toivottomalta, että keskeytyskin kävi mielessä. Tiimin koutsi kuitenkin antoi tiukat ohjeet seurata huoltoautoa ja tavoitteena oli lähteä ajamaan pääjoukkoa kiinni. En tiedä paljon rakoa ehti tulla, mutta arvioisin n.3min. Ajoin aivan punasella, sykkeet 170-180 välillä seuraavan 10km. Tehtävä tuntui kyllä niin toivottomalta, mutta n 20km jälkeen sain ensimmäisen kerran näköyhteyden ryhmään. Tuosta sain sen verran itseluottamusta, että uskoin saavuttavani ryhmän vielä. Moni selkä tuli myös matkalla vastaan. Monta naista oli jo tossa vaiheessa tippunut pääjoukosta. Jatkoin hirveetä jyystämistä ja noin 25 km kohdalla sain pääjoukon kiinni! Pikkasenko tuntu meno letkeeltä siihen päästessä.

Meno senkun koveni toisen kierroksen lopussa ja viimeisellä kierroksella. Iskuja yritettiin lähes jokaiseen mäkeen ja jalat hapotti ihan pirusti. Vaikka mäissä aina pikkasen jäin, sain välit nopeasti kurottua kiinni tasasella. Vauhti alkoi viimeisen kierroksen lopulla nousta, kun alettiin hakemaan parhaita asemia loppukiriin. Omat jalat alkoivat tossa vaiheessa olla niin syödyt, että loppukiriin ei olisi enää paukkuja. Maali oli mukavasti vielä pirullisen mäen päällä. Vika 1-2 mentiin niin täpöä, että siinä jouduin antaa kärkinaisille vähän periksi. Maaliin tulin kuitenkin joukon perillä Lepistölle 18s hävinneenä.

Maalissa jalat tärisi ja oli kyllä kaikkensa antanut olo. Paljoin jäi hampaankoloon tosta rengasrikosta, mutta turha sitä on jossitella - kuuluu lajiin. Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus ekaksi maantiekisaksi. Mentiin kyllä hurjaa vauhtia, keskari oli n.38,3km/h. Vauhtia todella riitti. Maantiepyöräily on kyllä hieno laji!

Epäurheilija

Suorastaan hävettää kirjoittaa tätä postausta, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin. Valmistautuminen viikonlopun koitoksiin ei tosiaan ole mennyt oppikirjan mukaan...

Hommahan meni niin, että olin luvannut lähteä käymään yhden yhteistyökumppanin iltatilaisuudessa. Vakaa aikomus oli mennä nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta. Alkuun lasi kuohuvaa ja ruuan kanssa hyvää viiniä. Noh, ilta vaan venyi ja venyi aivan huomaamatta. Yhtäkkiä tajuan jo vastaavani myönteisesti, kun keskusteltiin jatkopaikkaoptioista. Siellä sitten tämä TÖRPPÖ pistää jalalla koreasti ja nauttii yhden sun toisenkin mojiton suun kostukkeeksi. Oikeesti oli niin hauskaa, etten tajunnut ajan kulkua. Yhdessä vaiheessa katson kelloa ja tajuan, että peli on täysin menetetty. Taksi himaan ja unta palloon hurjat kolme tuntia..ja tänään duunissa aivan voittajafiilis..

Sen verran harvoin tulee ulkoilua harjoiteltua, varsinkin jos opiskeluaikoihin vertaa, että aikamoiset olot on tänään ollut päällä. Huominen kunto tulee olemaan täysi arvoitus, mutta jos tuntuu pahalle, niin täysin saan itseä syyttää. Jos sitä nyt sunnuntaille edes palautuisi..

Ei sen enempää. Huomenna nöyränä tyttönä "oikeiden" urheilijoiden kanssa lähtöviivalle.

Norjan maisemissa

Viikonloppu on mennyt upeissa maisemissa Norjan Stavangerissa. Erkan sisko muutti tänne vuodenvaihteessa, joten täällä tullee jatkossa vierailtua useamminkin. Ja ei siinä mitään, sen verran upeet maisemat ja liikuntamahdollisuudet täällä on. Suomessa hiotaan ennätyshelteissä ja täällä päästiin perjantaina kesän helle-ennätykseen, +20 c. Stavangerin ilmasto on vuoden ympäri lauha, tuulinen ja sateinen. Tänään ilma ei todellakaan ollut kesäinen, kun teimme vaelluksen Lysefjrodin reunalle. Vettä sato kaatamalla ja asteita taisi huipulla olla + 5! Maisemat ovat kyllä ovat upeat! Vuonoja, kunnon vuoria ja merenrantaa. Ei ihme, että norjalaiset ovat sporttista kansaa, kun puitteet ovat niin hienot. Viikonloppu on otettu rauhassa lomailun merkeissä ja uuteen perheenjäseneen tutustuessa. Kevyttä sporttailua on mahtunut mukaan jonkin verran. La kokeilin pisintä lenkkiä leikkauksen jälkeen. Juoksimme Erkan kanssa 11km lenkin ja selvisin siitä ilman pahaa jalan jäykistymistä ja kipuilua. Kevään epätoivon jälkeen 10km lenkki tuntuu niin hienolle! Alan pikkuhiljaa kallistua sille kantille, että lähtisin Århusin puolikkaalle.

Pari vaellusta vuonomaisemissa on myös tullut tehtyä. Perjantaina upeassa auringonpaisteessa ja la jäätävässä kaatosateessa.  Lyhyt breikki teki hyvää ja oli ihana palata lämpimään Suomeen. Tänään ja huomenna vielä vähän kovempaa treeniä, mutta loppuviikko menee palautellen viikonlopun koitoksia varten. Edessä varsinainen superviikonloppu: la Rajamäen SM sprintti ja su Porvoon ajot.

Upeita maastoja

 

Dalsutenin laella Stavangerin edustalla

Lysefjordin reunalla. Alas pudotusta 600m. Autuaan tietämätön turisti..