Mennyttä ja tulevaa

Viimeisestä kisasta on nyt kulunut kuukauden verran ja vihdoin alkaa tuntua siltä, että alkaa olla henkisesti ja fyysisti palautunut viime kesän tohinasta. Kunnon off-season on todellakin tehnyt hyvää. En ole kuukauteen miettinyt treeniohjelmia, potenut huonoa omaatuntoa väliijääneistä treeneistä tai ylimääräisistä herkuista. Kuukauteen on mahtunut vaellusreissuja niin Nuuksiossa kuin Kolilla, sukulointia ympäri Suomea ja sekä opiskeluporukan kemutuksia Tampereella. Kävin myös nappaamassa Larun pyörästä uuden tiimipyörämme ensi kesälle. Kroppa ja mieli alkaa olla latautunut ja motivoitunut ensi kautta varten. Motivaatiota tähän hommaan todella tarvitaan, koska puolivaloilla enkä puolikuntoisena halua Ironmanille lähteä.

Ensi kesän menopeli Focus Cayo Evo

Mennyttä:
Päällisin puolin viime kaudesta jäi itselle todella positiiviset fiilikset. Yhtäkään täyskymppikisasuoritusta ei tullut, mutta sehän onkin triathlonin hienous, että aina jää jollain osa-alueella jotain parannettavaa. Jos miettii, että tasan vuosi sitten olin kirjoittamassa "muumiojalastani" oikean polven rustoleikkauksen jälkeen, niin pitkälle on päästy. Lääkärin 3 kk ja takaisin radalle- ennuste ei toteutunut lähimainkaan, vaan talven treenailut olivat ajoittain itkun ja epätietoisuuden sekaista vääntämistä. Ensimmäiset kivuttomat juoksuaskeleet otin ehkä huhtikuun paikkeilla. Usein lähdin lenkille intoa täynnä, mutta jo ensimmäisten parin sadan metrin jälkeen oli käännyttävä takaisin ja heittää lenkkarit naulaan. Vastoinkäymisistä voi joskus syntyä jotain hyvääkin. Kun tilanne triathlonin suhteen vaikutti aika epätoivoiselta vielä huhtikuussa, niin otin yhteyttä Focus Ladien valmentajaan ja kyselin mahkuja päästä mukaan tiimiin. Kovia meriittejä ei itseltä pyöräilyn saralta löytynyt, mutta triathlonin saralla olin huomannut, että pyörä liikkuu keskimääräistä kovempaa. Lähdin siis rohkeasti mukaan maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan ja tätä en ole katunut yhtään. Laji on oikeasti joukkueurheilua ja tasapainottaa kivasti yksilökeskeistä tri-harrastusta. Viime kesänä tuli kokeiltua Suomen suurimmat yhteislähtökisat Porvoon Ajot ja SM-maantie sekä muutamia tempokisoja sekä SM-Paritempo. Vaikka ensi kesänä ykköstavoitteena on Ironman Köpis, kierrän varmasti myös pyöräkisoja ihan siitäkin syystä, että ne ovat kovimpia intervallitreenejä, joita pyörällä voi vaan tehdä.

Triathlonin osalta olin jo hautaamassa kisatoiveet, koska jalan tilanne näytti vielä huhti-toukokuussa niin toivottamalta. Kelkka alkoi kuitenkin toukukuun aikana kääntyä. En lopulta tiedä mikä oli tärkein tekijä polven vahvistumisessa, se että oikeastaan heivasin juoksun kokonaan vai se että pyöräilin todella paljon ja vahvistin siten lihaksia. Oli miten oli kesäkuussa pystyin juoksemaan sprinttimatkojen kisoja täysin ilman kipuja ja ihme kyllä nopeampaa, kun juoksin viime kesänä. Emmin pitkään Århusin puolikkaalle lähtöä, mutta koska kisa oli jo maksettu ja matkasuunnitelmat tehty, niin pakkohan oli lähteä yrittämään. Kisa meni pyörän varusterikon osalta alakanttiin, mutta juoksu kulki! Pisin lenkki tuota kisaa ennen oli ollut 10km, joten aika ihme oli, että nakutin puolmaran 1.43 aikaan. Joskus korvaava harjoittelu siis oikeasti toimii.

Heinäkuu meni aika lailla häähulinoissa ja aivan mahtava kuukausi olikin. Energiaa oli kuitenkin jäljellä mielettömästi, joten latasin kisakalenterin täyteen loppukesälle ja syksylle. Elokuussa taisi olla joka viikonloppu joku karkelo, joko pyöräilyssä tai triathlonissa. Juoksu kulki tuolloin edelleen, esim. Nastolan perusmatkan 10km aikaa 43min. Kisarupeama alkoi vähän painaa ennen Ranskan kisaa syyskuussa ja sairastelu ennen kisaa lienee vienyt parhaan iskun pois. Rankka reitti ja kuumuus oli myös itselle vähän liikaa, mutta siitä huolimatta ihan kelpo suoritus.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen viime kauteen. Kun keväällä kisaaminen oli vielä täysin epävarmaa ja lopputuloksena tein elämäni parhaimpia aikoja, niin ei voi olla kuin tyytyväinen. Vältyin pahimmilta ylirasitusoireilta, joista olen kärsinyt mennä vuosina. Luulen, että tähän on päällimmäisenä auttanut uniongelmieni tasaantuminen. Varsinkaan kesällä en kärsinyt niistä juuri lainkaan. Kunnon uni vaikuttaa uskomattomasti palautumiseen. Toinen tekijä, johon panostin oli lihashuolto. Minulla on todella helposti jumiutuvat lihakset, varsinkin etureidet ja niiden kalvot ovat joskus päässeet aivan järkyttävään kuntoon. Joskus jopa niin järkyttävään, että yksi hieroja kieltäytyi kunnolla hieromasta niitä..Kiltisti foamrollasin reisiäni auki lähes joka toinen ilta, varsinkin kisaviikolla rollasin varmaan joka ilta. Uskon, että tämä auttoi merkittävästi. Kolmas merkittävä tekijä kisamenestykseen ja jaksamiseen varsinkin pitkissä suorituksissa on kisan aikainen ravinnonsaanti. Vielä viime kesänä syyllistyin siihen, että saatoin vetää puolimatkan kisan parilla geelillä ja urheilupatukalla. Juoksussa oli jo niin kauhea olo, etten sitten juonut tai syönyt mitään...smart! Varsinkin Århusissa tunsin oikein miten energiatasot oli ihan erilaiset juoksussa, kun kiltisti melkeen joka 5km:n juomapisteellä vedin geelin naamariin. Uskon, myös että kisan aikainen ravinnon saanti auttaa huomattavasti kisan jälkeiseen palautumiseen.

Tulevaa:
Tarkoituksena on alottaa treeniohjelman mukainen treeni marraskuussa. Hyvän startin kauteen saan ensi viikonloppuna Heltrin syysleiriltä Vierumäellä. Meitä on loistava jengi kasassa ensi kesänä täysmatkalle tähtääviä, joten treeniseuraa varmasti on tarjolla. Tarkoituksena on maltillisesti lähteä lisäämään treenimääriä ja alkutalvesta oikeasti keskittyä pk-raastamiseen. Oma pk-alue vaatii vielä todella paljon kehitettävää, varsinkin kun aletaan tähtämään täysmatkalle. Tiedossa siis pitkää sauvakävelyä ja hiihtoa.

Jos vaan polvi kestää, niin juoksuun olisi tarjoitus myös löytää lisää vauhtia. Potentiaalia on, tiedän sen jalkapalloajoilta. Tuo nopeas tulisi vaan kaivaa esiin tekemällä vetotreenejä talven aikana. Treenejä, jotka viime vuonna jäivät oikeastaan kokonaan tekemättä. Juoksun tukemisessa lihashuolto pysyy ykkösprioriteettinä, joten tiedossa paljon tuskanirvistyksiä foam rollin kanssa.

Pyörään en niinkään talven aikana panosta, koska uskon, että se pysyy hyvällä tasolla, kunhan ahkerasti osallistun pyöräseuran ja Heltrin spinnuihin sekä näiden lisäksi viritän trainerin olkkariin.

Lihaskunnon osalta vannon kahvakuulan nimeen. Viikottaistreenit porukalla tehtynä kehittävät kestovoimaa varmasti. Tämän lisäksi teen muutamia voimaharjoituksia salilla sekä keskivartalojumppaa.

Sitten se murheenkryyni..uinti. Viime talvena mielestäni uin paljon ja panostin uintitekniikkaan paljon. Harmi kyllä, en saanut vauhtia siirrettyä avoveteen. Kaksi yhteistreenikertaa viikossa kovassa seurassa sekä omat treenit päälle toivottavasti kehittävät uintia. Täytyy talvella katsoa taas muutama täysin uintipainoitteinen viikko, jolloin saisi kilsamääriä nostettua normaalista. Sinänsä en uinnista nyt niin paljon stressaa, kun päätavoitteena on täysmatka. Ongelmana on ollut itsellä tuo kovan nopeuden puuttuminen esim. sprinteissä. Mitä pidempi matka sen parempi minulle.

Näillä eväillä ensi kauteen. Ensimmäisenä, lyhyen ajan tavoitteena on parantua jostain älyttömästä ruokamyrkytyksestä/oksennustaudista, jonka sain viikonloppuna. Eilisen päivän vietin pää vessanpöntössä ja illan sekä yön kuumehöyryissä. Nyt alkaa elämä voittaa taas pikkuhiljaan. Hurja tauti oli kyllä - viimeksi olen sairastanut oksennustautia joskus lapsena, enkä todellaan muistanut kuinka kamalaa tämä voi olla. Toivottavasti kaikki vuoden sairastelut on nyt tässä ja ensi kauden pääsisi vetämään läpi mahdollisimman terveenä.

 Tästä se lähtee, valmistautuminen Ironmanille vol. 2014!

Ironman 70.3 Pays D'Aix

Olipa mahtava tapa lopettaa kisakausi 2013 eilen! Puitteet todellakin oli kohdillaan ja haastava reitti sekä polttava helle ei varmasti päästäneet ketään eileen helpolla. Hommasta selvittiin maaliin ehjin nahoin, vaikka alkuviikosta oma starttaaminen oli vaakalaudalla. Tein ohjeen mukaiset alustavat treenit viikonloppuna ja kaikki vaikutti hyvälle.

Maanantai aamuyöstä heräsin kuitenkin jäätävään päänsärkyyn - siis sellaiseen, että ajatuksena oli, että tästä en selviä. Vedin lääkekaappimme tyhjäksi särkylääkkeitä ennen kun alkoi helpottaa. Maanantain makasin sängyssä päänsäryn jälkihöyryissä ja pöhnässä olossa. Tiistaina menin töihin, mutta koska olo edelleen todella huonovointinen menin työterveyteen, josta passitettiin Meilahden neuron päivystykseen. Tiistai menikin kaiken maailman testeissä. Päivä huipentui vielä selkäydinnestenäytteenottoon, joka oli kerrassaan kamala kokemus. Ymmärrän kyllä, että lääketieteen kandien täytyy näitäkin harjotella, mutta jotain armoa. Kolmannella kerralla saatiin neula oikeaan paikkaan ja näytteet otettua. Puhtaat paperit sain. Ainoa järkevä selitys mahdollinen paha migreenikohtaus. Moneen otteeseen kyselin, että onko mitään riskiä, että kisaan sunnuntaina. Lääkärin mukaan tokkurainen olo pahan migreenikohtauksen jälkeen voi kestää muutamia päiviä, mutta jos olo sunnuntaina on hyvä, mitään syytä ei ole olla kisaamatta. Huh, olisi ollut kallis kisa jättää välistä.

Valmistautuminen ei mennyt ihan oppikirjasta, mutta milloinkas ne mulla menisikään. Jostain syystä mua jännitti ihan sairaasti ennen kisaa. Ei tullut oikeen edes nukuttua pariin viimeseen yöhön. Luulen, että epävarmuus omasta terveydestä ja jaksamisesta alitajuntaisesti vaivasivat. Kisa-aamuna herätys neljältä ja autolla kohti Aixia. Kuskina ja huoltajana toimi iskä. Lähes 30 c asteen hellettä oli luvattu, mutta aamulla asteita oli vain 13 c. Kisapaikalla pyörän tsekkausja juomapullojen täyttö, vaseliini sekä aurinkorasvahölväys ja sitten vaan märkkäriä päälle.

 

Naiset starttasivat omassa ryhmässä pari minuuttia pro-sarjalaisten perään. Oma uintikunto on kesän aikana laskenut kun lehmän häntä, joten tavoitteena oli lähinnä selvitä uinnista kunnialla. Lähdin rohkeasti liikenteeseen ja alkuhässäkän jälkeen sain rytmistä kiinni. Koko ajan uinti tuntui löysälle - tuntui ettei saanut vedestä laisinkaan otetta. Rantauduin kuitenkin ajassa 34min, joka on oma puolimatkan uintienkka. Todella yllättävää! Ikäryhmäsn 13. uinnissa. Uinnista oli pitkä juoksumatka pyörävaihtoon, joten vaihtoaika painui yli 4min. Pyörään lähdössä oli myös pientä sähläystä, kun aeropulloni tippui heti ensimmäiseen töyssyyn. Onneksi superhuoltajani haki pullon ja ojensi mulle seuraavassa mutkassa.

Pyörään olin päättänyt lähteä asenteella kaikki tai ei mitään. Pyöräreitti oli mäkinen, joten kipuamista oli tiedossa. Olin lainapyörällä (Trekin hiilari Madonella ) liikenteessä. Kylän pyöräliikkeestä alle Dura-Acen hiilarikiekot ja lepotangot tankoon kiinni ja voilá - mulla oli alla jonkinasteinen kisakone. Pyörä kulki hyvin ensimmäiset nousut ja tasaisella. Viimeisessa mäessä polttava helle alkoi todella uuvuttaa ja kaippa rohkea aloitus oli syönyt jonkin verran jalkoja. Viimeissä laskussa tuli myös takkiin, koska en vaan uskaltanut päästellä mutkia suoriks. Pyöräaikaan 2:53h oon todella tyytyväinen. Ikäryhmän 6.sija. Pyörän aika join kolme 0,75 pulloa urkkajuomaa - kaksi vahvaa ja yks laimea. Söin geelikarkkeja, kaks geeliä ja urheilupatukan.

Pyöräparkista taas pitkä juoksumatka juoksuvaihtoon. Lippis päähän ja menoks. Jalat tuntu alkuun yllättävän kevyiltä ja painelin ekan 5km 4.30-4.45min/km vauhtia. Sitten alko meno hyytyä. Hellekisat on mulle yhtä helv.... Tuntuu, että nestehukka iskee heti, vaikka yrittää juoda. Toka ja kolmas kierros oli TUSKAA! Iho kananlihalla ja päälakea paleltaa. 2,5km välein juottopisteillä join kaks kuppia vettä, yhen urkkajuoman, vähän geeliä ja vielä vettä päälle. Silti olo oli todella nuutunut. Kilsavauhdit hyyty ja sarjalaisia lappas ohi. Vatsaan myös sattu ja nesteet hölsky, joten ilmeisesti pieniä imeytymisongelmia. Vikalla kiekalla löysin uuden vaihteen. Ehkä nesteet alko imeytyä tai sitten vaan tajusin selviäväni maaliin, niin voimat alkoivat taas palautua. Juoksureitin mäkisyys tuli myös aivan puskista. Juoksu meni Aixin keskustan puistoon, jossa hiekkatietä mentiin ylös alas.

Vika kierros meni hymyssä suin fiiliksestä nauttien! Kesän vika kisa ja mitkä puitteet! Eihän tässä voinut kun hymyillä, vaikka juoksutavoitteesta jäätiin. Maalissa aikaan 5.19h ja juoksuaika 1.45h. Oman sarjan 9. sija, johon saa olla tyytyväinen, koska sen verran oli jäätävä taso. Ensimmäiset kolme-neljä naista voisi suoraan mennä pro-starttiin ja pärjäisivät sielläkin hyvin. Tuloksia ja väliaikoja voi katsoa täältä.

Nyt alkaa kauan kaivattu off-season! Akkujen lataaminen tulee tarpeeseen ainakin henkisesti, sillä sellanen kisarupeama on nyt takana. Ensi kaudeksi on jo muutamia kisoja lyöty lukkoon. Ironman matkaa lähdetään kokeilemaan Köpikseen ensi elokuussa, joten kaikkea kivaa on talveksi tiedossa. Nyt kuitenkin altaalle, viinilasi ja croissant käteen. Palaillaan!

Tallinna puolimaraton

Viikonloppuna tehtiin pikavisiitti Tallinnaan ja käytiin veljeni kanssa juoksemassa Tallinnan puolikas. Alunperin velikultani oli ilmoittanut mut, Erkan ja itsensä maratonille, mutta kolmesta jalkavammaisesta kaksi siirsi osallistumisen puolikkaalle ja yksi fiilisteli tapahtumaa katsomon puolella. Oma juoksukuntoni oli vähän arvoitus, koska kaikki juoksuni olen oikeastaan suorittanut triathlonkisojen juoksuosuudella. Ennätystä piti toki lähteä yrittämään. Tavoitteeksi asetin 1.35h alituksen, joka tarkoittaisi alle 4.30min/km vauhtia.

Sunnuntaille iski Tallinnaan vielä kunnon helle, lähemmäs 24c astetta auringossa. Ei hyvä, en todellakaan ole mikään hellejuoksija. Lähtö tapahtui 11.30 Tallinnan vanhassa kaupungissa. Reitti oli tasainen ja jopa vähän tylsä. Merenrantaa pitkin toiseen suuntaan, käännös ja samaa reittiä takaisin. Alku oli aikamoista ohittelua ja kirimistä, jotta pääsi takarivistä samanvauhtisten juoksijoiden matkaan. Alkuun lähdin vähän liiankin lujaa, Garmin näytti alle 4min/km vauhteja..uups. Lopulta löysin hyvän selän, jota lähdin seuraamaan. Yritin koko ajan vilkuilla kelloa, jota vauhti pysyisi. Eka 10km meni aika kivuttomasti aikaan 46min. Aikataulussa oltiin siis jo vähän jäljessä. Juokseminen oli ihan siedettävän kivaa, mutta kyllähän tossa vauhdissa jo epämukavuusalueelle mennään. Kangistuminen ja pienehkö hyytyminen tuli n.18km:n kohdalla. Yritin vielä kiristää ja päästä tavoiteaikaan, mutta reitin loppupätkä olikin aika raastava. Nousua vanhaan kaupunkiin mukulakiviä pitkin. Siihen hyytyi nämä jalat ja 1.35h alitus lipui käsistä. Maaliin ajassa 1:36:37!

Uusi puolikkaan enkka tuli, joten ihan kiitettävä juoksu. Juoksemattomuus kyllä hyvin tuli esille lenkin loppuvaiheilla. Jalat ei yksinkertaisesti ole tottuneet asfaltti-iskutukseen. Juoksemattomuuden myös huomaa hyvin palautumisesta. Jalat ovat turkasen kipeät vielä tänäänkin. Toivottovasti tästä nyt ehtii vielä palautua Ranskan reissua varten. JAiks, siihen on nimittäin enää puolitoista viikkoa.

SM Paritempo 2013

SM Paritempo tuli kisakalenteriini vähän yllättäen pari viikkoa sitten. Meillä oli vähän vaikeuksia saada Focus Ladien kovimpia tempotykkejä radalle sairastapauksien jne. vuoksi. Täytyihän sitä edes yksi Focuksen pari radalle päästä, joten Jaanan kanssa lähdimme yrittämään. Keskiviikkona vedimme ensimmäisen paritempotreenin, jossa yritimme päästä jyvälle mitä kyseisessä lajissa kuuluisi tehdä. Ajatuksena paritempo kuulostaa kovin helpolle - siinä vain ajalleen toisen peesissä ja välillä vaihetaan vetäjää. Ei kuitenkaan ollut enää niin helppoa, kun vauhtia on 40km/h ja jalat hapottaa ja samalla pitäisi yrittää lukea tietä ja tehdä vaihdot aina tien profiilia mukaillen. Vedettiin kolmea vähän pidempää vetoa vaihtoineen ja pääsimme jotakuinkin jyvälle. Loppuun vielä vähän käännösharjotuksia ja olimme valmis paketti SM-kisoihin. :)

Lauantai aamusta lähdimme Noormarkkuun. Paikan päällä ajoimme reitin auton kanssa läpi ja yritin painaa mieleen maamerkkejä kilometrien arvioimiseksi. Huomasin keskiviikkona, että paritempoa ajaessa pyörän Garminin tuijottaminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta, jos ei halua ajaa toisen päälle tai ojaan. Jaloissa oli pientä väsymystä ja arkuutta viikon muista treeneistä, mutta olin aika luottavainen, että tarvittaessa saan itsestäni aina revittyä kaikki irti. Lähdössä vielä viimeiset tsempit ja ohjeet Jaanan kanssa. Klossit kiinni, kello päälle ja menoksi. Edessä 28,2km tuskaa.

Lähdimme vetämään n. 30s vetovuoroilla. Syke nousi nopeasti anakynnyksen tuntumiin ja hapot sen mukana. Sitten on vain kyse siitä, miten sitä oloa kestää loppuun asti. Ajatuksena oli lähteä sellaisella vauhdilla, että voisimme kiihdyttää loppua kohti. Vaihdot lähtivät sujuvasti käyntiin ja kääntöpaikalle asti vedimme tasaisesti vuorotellen yrittäen pitää suunniteltua 40km/h vauhtia yllä. Alkupuoli reitistä taisi olla vähän mäkisempi sekä tuulisempi, sillä emme saaneet oikein vauhtia hinattua tarpeeksi ylös. Käännös meni meiltä vähän pitkäksi ja jouduin vähän aikaa odottamaan, että Jaana pääsi peesiin. Puolimatkan jälkeen Jaana huusi, että alkaa väsyä, joten aloin vetää pidempää vetoa. Kamalallehan tuo tuntui, mutta pystyin vetämään noita pidempiä pätkiä. 5km ennen maalia saimme vielä viimeisen rähinävaihteen päälle ja jaloissa tunne oli samanlainen. Pidimme väkisin hyvän vauhdin päällä ja vika kilsa menikin täysin hampaat irvessä. Maalissa aikaan 43.22  ja olo oli kaikkensa antanut. Ajalla irtosi 4. sija. Tuloksia voi katsella täältä.

Hieno oppimiskokemus, eikä SM mitali jäänyt kuin 35s päähän. Hyvänä päivänä ja onnistuneella käännöksellä mitsku olis ollu meidän! Ja ehdottomasti kivoimpia pyöräkokemuksia tältä kesältä, kun pääsee parin kanssa kisaamaan. Kiitokset Jaanalle ja ei muuta, ku molemmille treeniä lisää, ni haetaan mitsku ensi vuonna. :)

Kisoja pukkaa

Kun muut tuntuvat pistävän tätä kautta pakettiin ja siirtyvän lepokauden puolelle, niin oma kisakausi sen kun kiihtyy. Saa nähdä miten jaksan puristaa kautta 22.9 käytävään Pais de Aixin puolimatkaan asti. Intoa on vielä ainakin kun pienellä hevosella, joten kiva nyt tykittää kisoja, kun vielä ilmat sallii ja kunto alkaa olla kohoamassa.

Kisaputki potkaistiin käyntiin viime viikonloppuna Uusikaarlepyyssä SFI-mestaruuskisoissa. Ohjelmassa oli lauantaina 21 km:n tempo ja sunnuntaina 65km:n maantiekisa. Keli oli lauantaina karsea. Vettä tuli kaatamalla ja puuskittaista tuulta 14m/s. Ei todellakaan tehnyt mieli ulos lähetä tempoamaan. Ei auttanu valitukset, vaan ulos lämppäämään kaatosateeseen, kun en vieläkään pyöränoviisina ollut tajunnut ottaa traineria reissuun mukaan. Tempossa en saanut rähinäfiilistä päälle, välillä huomasin polkevani ihan mukavuusalueella - ei hyvä. Loppuaika painu 34minuuttiin, mutta kotiintuomisena kuitenkin kakkossija. Kulta meni onneksi oman seuran Riikalle. Loppuilta meni seurakamujen loistoseurassa ja Uusikaarlepyytä kierrellessä..tai no, ei siellä sitä kierreltevää juuri ollut. :) Sunnuntaiaamusta maantiestartti ja ilma oli huomattavasti parempi. Edelleen vauhtia verotti kova tuuli. Alustavasti oltiin sovittu, että teen ekan irtioton ja kun se on ajettu kiinni Riikka iskee. Näinhen me tehtiin ja taktiikka toimi. Riikka piti irtioton maaliin asti ja itte hävisin kakkossijan ihan kalkkiviivoilla. On tossa kirissä vielä paljon harjoiteltavaa!

SFI 2013 naisten elite tempo

Tämän viikonlopun urakkana oli edessä Nastolan perusmatka. Pitkään mietin lähdönkö kisaan, mutta ajattelin, että on hyvä saada alle yks kunnon tri-startti vielä ennen Ranskan kisaa. Kisapaikalle saapuessa aloin pumppamaan tempopyörän renkaita, kun jostain syystä takarenkaaseen ei vaan mennyt ilmaa. Vierestä löysin Lemmettylät, joilta kysyin neuvoa. Siinä yritettiin parilla pumpulla ja jatkopalalla, mutta jotenkin venttiili oli rikki. Onneksi Teemulla oli varakiekko mukana, joten ei muuta kun harkkamaantiekiekko taakse. Koko kisaan lähtö tuli niin puskista, että jotenkin kummallisesti en jännittänyt yhtään. Se ehkä näkyi vähän uinnissa, joka oli aika löysän tuntuista. Lopussa alkoi selvästi myös kädet väsyä, joten nopeasti tuo uintikunto laskee, kun ei ole paljon tullut uintia treenailtua. Uintiaika kohtuullinen 29min, mutta pahasti takkiin kärkinaisia. Pyörän selkään päästessä hoin vain rentoa pyörittämistä, mutta väkisin meni alkumatka runttaamisen puolelle, koska reitin mäkisyys tuli vähän puskista. En ollut reittiin ollenkaan tutustunut, joten luulin edessä olevan tasamaata. Ekan 10km:n jälkeen reitti vähän tasaantui ja sain päälle hyvän rytmin. Klassista on, että kun mulla menee tri-kisassa hyvin, niin jotain sattuu. Tällä kertaa varakiekon välitykset vissiin oli vähän erilaiset, kun omassa, joten pudotin ketjut. Siinä suhasin tienlaidassa ja kaikki juuri ohittamani naiset suhahti ohi. Ketjut paikalleen ja kiri päälle. Taas hyvä draivi päälle ja vauhti kohdilleen, niin eikös muuta kun ketjut tippuu. Ja vielä tasaisella! Tällä kertaa ne meni kunnolla solmuun ja sain kykkiä tien laidassa vielä vähän kauemmin. Ei mitään, kun uus kiri päälle ja hapottaen T2:seen. Kahesta ketjuepisodista huolimatta pyöräaika vaativalla reitillä hyvä 1:14:45h.

Juoksun alku kauheaa niinkuin aina. Pääsin juoksuun toisena naisena Koivulan Venlan perässä, mutta jo varmaan toisen kilometrin kohalla Heidi Hurttanainen tuli takaa ohi ja kovaa. Juoksu alkoi pelittämään kolmen kilsan kohdalla ja askel tuntui lennokkaalta. Juoksureitti oli myös aika haastava - paljon pientä nyppylää ja sora- sekä pururatapätkiä. Yritin pitää vauhdin tasasena loppuun asti ja juoksuaika minuulle uusi 10km:n enkka 43:48min! Maalissa siis kolmas nainen ja hyvä fiilis! :) Tuloksia voi tutkailla täältä.

Ens viikolla jatketaan kisailua SM-paritempossa Säkylässä. Sitä seuraavana viikonloppuna kipitetään puolimara Tallinnassa. Sen jälkeen alkaa virittäytyminen Ranskan kisaa varten. Niin ja btw. broidin kanssa lyötiin kättä päälle ens kesän Ironman haasteesta. Joten jos vaan paikat saadaan huomenna lunastettua IM Köpikseen, olisi tästä rouvasta tarkoitus leipoa Ironman vuosimallia 2014!

Montenegron tunnelmia

Viimeiset pari viikkoa olen nauttinut täysin rinnoin lomailusta ja juhlahumusta. Hääpäivä oli mahtava, ei turhaan sanota, että se on yksi elämän ikimuisoisimpia päiviä. Joka kerta, kun ajattelen tuota päivää, nousee kasvoille leveä hymy. Kiitos vielä kaikille ystäville ja sukulaisille, jotka olitte mukana ja teitte päivästämme meidännäköisen eli rennon ja riehakkaan päivän! :)

Häätanssi

Heti häiden jälkeen suuntasimme reissuun helteiseen Montenegroon. Lomailuun oli suunniteltu mukaan myös sporttailua, koska tosiasia on se, että emme ole mitään aurongonpalvojia. Ensimmäiset päivät olimme Kotorin lahdella, joka on aivan mahtava paikka!

Parin päivän täysnollauksen jälkeen lähdimme ajamaan pohjoiseen, Durmitorin luonnonpuistoa kohti. Maisemat muuttuivat dramaattisen upeiksi. Paikan päällä nappasimme heti maastopyörät alle ja lähdimme pikkutestilenkille lähijärven ympäri. En ole ennen maastopyöräillyt, joten alkuun pientä hakemista. Kalustona liian iso Biltema henkinen maastopyörä ilman lukkopolkimia ei varmasti auttanut asiaan. Niin siistiä se kuitenkin oli, että seuraavana päivänä päätimme lähteä ajamaan kansallispuiston kiertävän "Durmitor

Ringin" eli n. 90km maastopyöräreitin, jossa korkeuskäppyrää syntyy ihan mukavasti. Pyöränä sama Biltema pyörä ja kypäriä ei myöskään vuokraamosta löytynyt..Matkassa ei myöskään varakumeja jne. Ensiapulaukku ja kartta sentään löytyivät.

Aamusta lähdettiin liikenteeseen ja reitti alkoi mukavalla nousulla. Alkuun reitti meni lähinnä asfalttipintoja. Isolla, painavalla maastopyörällä kipuaminen oli niin hidasta. Välillä fiilistelin ajatuksella, että alla olisi maantiepyörä ja kuinka siistiä olisikaan ajella Montenegron vuoristossa oma Fuji alla. Ensimmäinen vuori kivuttiin ihan huomaamatta. Alkuinnostuksen voimalla taisin jopa tykittää vähän liiankin kovaa..Ensimmäiseltä vuorelta tähystettiin Tara Canyoniin, joka on muuten Grand Canyonin jälkeen maailman toiseksi korkein kanjoni. Tuolla käytiin myös seuraavana päivänä laskemassa koskea. Aivan mahtava paikka!

Vuorilta laskeutuminen ilman kypärää ei ollut herkkua. Aika varovaisesti siis mentiin lasku Susica järvelle asti. Tässä vaiheessa tie muuttui sora/lohkaretieksi ja meno hidastui senkin puolesta. Vuoristojärvellä pidimme ensimmäisen tankkaushetken. Matkaa oli tainnut tässä vaiheessa mennä n. 3h ja lämpö oli noussut lähemmäs 30 c. Nestettä meni siis ihan kiitettävästi, mutta vähän jouduimme säännöstelemään, sillä pyörissä ei ollut juomatelineitä ja kaikki juoma tuli kantaa repuissa. Tähän asti reissu oli mennyt aika naureskellen. Hymy kyllä hyytyi aika nopeasti, kun lähdimme nousemaan Susican kanjonin rinnettä. Ilman aivan seisova pätsi, alla helv..iso maastopyörä ja maasto kivikkoista yli 10% nousua! Välillä vaan renkaat suti ja oli pakko vaihtaa taluttamiseen. Melkeen joka serpentiinissä oli pakko pysähtyä juomaan. Onneksi tuo kärsimys kesti vaan ehkä tunnin verran, jonka jälkeen savuimme ensimmäiseen "kylään" Nedaljanoon. Tässä vaiheessa olimme jo oman karttamme ulkopuolella ja täysin opasteiden varassa. Pikkasen kuumotti, kun kylttejä ei juuri ollut ja suuntavalinnat otettiin ihan perstuntumalla. 

Suuntavalinnat osus kuitenkin oikein ja saavuimme seuraavaksi Trsan kylään, josta löytyi jopa pieni paikallisravintola. Söimme törkeen hyvät sämpylät. Täytteenä varmaan kilo juustoa ja kinkkua - kyllä teki tohon väliin. Jaloissa alkoi jo tossa vaiheessa painaa, mutta ei auttanut, kun jatkaa matkaa. Piscen kylän jälkeen alkoi jälleen kuumottava nousu. Noissa lovissa nousuissa olisi kyllä lukkopolkimet olleet poikaa. Pyörityksestä ei kyllä ollut tietoakaan, kun etureisillä vaan runtattiin. Loppumatkasta alkoivat reitin huikemmat maisemat. Ei vaan kuvilla saa todistettua sitä fiilistä mikä vuorilla oli. Vastaan tuli niin lehmiä, vuohia ja lampaita. Nousimme 2km tuntumaan ja reitti kumpuili pitään aikaa korkealla vuoristossa.

Viimeisessä nousussa alkoivat omat energiat olla aika nollissa ja fiilistely muttui aika lailla hampaiden puremiseksi. Hyvä testi avioliitolle lähteä 8h pyörälenkille..:) Pääsimme lopulta Sedlon huipulle ja loppu olikin sitten ihan laskettelua. Vuoristossa ilma vaihtui nopeasti 30 c helteestä sateeseen. Onneksi olimme jo loppusuoralla, joten sade ei juuri haitannut. 

Aivan mahtava reitti ja paikka! Seuraavan päivän kosken lasku Tara Riverissä sai meidät vakuuttuneeksi, että tuonne pitää vielä joskus palata. Mahtavat vaellus- ja pyöräreitit sekä halpa ruoka ja majoitus. Jokaisen sporttailijan paratiisikohde! 

Eilen paluu Suomeen ja loppuviikko lomalla. Nyt on aika palata takaisin ruotoon ja suunnitella loppukausi. Takana on lähes 1kk tauko kisaamisesta ja täytyy sanoa, että kiireisen alkukesän jälkeen tauko teki tosi hyvää. Nyt mieli tekee taas kisamaan ja jos kaikki menee nappiin loppukesä/syksy näyttäisi seuraavalta:

6.8 Rykäsy

17.8-18.8 SFI tempo ja maantie

24.8 Nastola perusmatka

7.9 Tallinna puolmara

22.9 Aix de Provence 70.3 puolmatka

6.10 Kolin 15km (jos saa peruutuspaikan)

Häähumua

Blogihiljaisuuteen on tällä kertaa hyvä selitys. SM-maantieajon jälkeen olen keskittynyt palautumiseen sekä häähumuun. Lauantaina koittaa varmasti elämäni jännin päivä, sillä klo 14 aikaa alkaa meidän vihkiminen. Tavoitteena on nauttia joka hetkestä ja kaikista ihmisistä, jotka saadaan paikalle juhlimaan kanssamme. Yhdeksän vuoden yhteiselo saa viimeisen sinetin. En malta odottaa! Mitä kaikkea sitä onkaan yhdessä tullut koettua. Esim. viime kesän aivoitus pyöräillä kolme kertaa Mt Ventouxin nousu yhden päivän aikana. Aikaa meni n. 8h ja lämpöä oli mittarissa +30c.

Mt Ventoux x 3 yhden päivän aikana

Muut hikoilevat Joroisilla, minä tanssilattialla. Toivotan kaikille seurakavereille, kilpakumppaneille ja tuntemattomille upeaa kisaa Joroisilla. Tehkää kauden parhaat vedot! :)