Big training day

Viime kerralla, kun hehkutin, että sairauskierre on selätetty, niin tämä aikanen hehkutus napsahti aika pian omaan nilkkaan. Nyt en siis enää lähde sille vaaralliselle tiellä, vaan totetan ainostaan, että on aivan sairaan siistiä, kun olen päässyt parin viikon ajan tykittämään hyviä treenejä. Vauhti on ollut kadoksissa lajissa kun lajissa, mutta tehoja aletaan nostamaan taas pikkuhiljaa ja eiköhän se vauhti taas sieltä löydy. Tai no, niissä lajeissa, joissa sitä vauhtia edes on...:)

Menneestä viikosta muodostui vähän vahingossa kunnon tehoviikko. Tunteja ei niinkään kertynyt, mutta laadukkaita ja tehokkaita treenejä kyllä. Maanantaina tein laadukkaan 3km uinnin varsin kisamaisessa ympäristössä Tapiolan altaassa, jossa nopeitten uimareiden radalla parhaimmillaan oli varmaan 10 uimaria. Sattumoisin tuttuja triathlonisteja oli paljon liikenteessä ja muutkin uimarit olivat ihan kunnon menijöitä, joten ihan kunnon treenin sai tehtyä. Tiistaina poimin kyytiin Minnan ja nokka kohti Animal Spinua. Kummallakin pitkä tauko kyseisistä treeneistä, joten aika kauhunsekaisin tuntein odotimme mitä tuleman pitää. Animal Spinujen ohjelmien tehot ja kadenssit kasvaa progressiivisesti kevättä kohden, joten parin kuukauden treenitauko ei tiedä hyvää. Kirsikkana kakun päällä saimme kuulla, että kyseessä on puolentoista tunnin ohjelma tunnin sijaan. Noh, ei muuta kun asenne kohdalleen ja kadessihirvitysvetojen kimppuun. Vaikka paukut loppuivat loppua kohden, yllättävän hyvin sain sain seurattua 2-tason ohjelman kadensseja. Parhaimmillaan pystyin vetämään 2min-3min vetoja 160-170 kadenssilla. Takki oli todella tyhjä ko. treenin jälkeen, mutta hommasta sai kummasti lisämotivaatiota. Oli myös hienoa nähdä muita Focus naisia, joilla meno näytti todella vakuuttavalta. Tietää hyvää kesän kisoja ajatellen.

Keskiviikkona tein ekan  kovemman juoksutreenin aikoihin, kun valmennusporukan kanssa oli perinteiset Mylly treenit. Pääsarjana juostiin 2km (200m rennon kovaa-200m löysää) ja 4x1km vk-vk2. Juoksunopeus on vähän kadoksissa ja spinut todella painoi jaloissa. Tästä huolimatta pystyin tekemään nousujohteiset vedot vauhdeilla 4.30min/km - 4min/km. Juoksun vauhti toivottavasti kehittyy, kunhan pääsee tekemään kovempia vetoja tulevina viikkoina. HCR nimittäin tulee yllättävän nopsaa ja sinne olisi kiva lähteä haastamaan viime syksyn aikaa.

Lauantaina tiedossa oli viime kesältäkin tuttu, mutta tämän kevään osalta ensimmäinen Big Training day. Ideana näissä päivissä on tehdä kovia ja laadukkaita pitkäkestoisia treenejä. Eilen kaikki treenit sai tehdä huipputyyppien seurassa, joten treenit sujuivat kuin itsestään. Yksin en olisi saanut isestäni todellakaan niin hyvin irti kuin eilen sain. Aamu alkoi 2,5km uinnilla, joka sisälsi 1 km testiuinnin. Jännitin testiä paljon, koska tehokkaat uinnit on ollu pannassa ja oma vauhti aika hakusessa. Lähdin kuitenkin rohkeasti liikenteeseen ja uinti oli todella tasainen. Nakutin 100m 1.35min-1.41min tahtiin ja lopputulos 16.36min on uusi enkka. Viime vuodelta aika parani n.50s. Olen todella yllättynyt tohon aikaan, koska ei oma uinti ole tuntunut yhtään sen erilaiselta kuin ennenkään. Päivä jatkui 2h spinulla, joka sisälsi 7 x 10min vk ajoa. Tästä suoraan lenkkarit alle ja 1h lenkki mahtavassa säässä. Illalla pääsin onneksi valmiiseen pöytään ystäväpariskuntamme luokse. Kunnon pastatankkauksen jälkeen fiilis päivän annista oli mitä mahtavin. Kiitos kaikille kanssatreenajille Minna, Kaisa, Hanna, Petteri - teidän kanssa päivä meni siivillä! :) Näitä lisää!

Sairaskertomus

Oma blogini alkaa toden teolla kohta kuulostamaan yhdeltä pitkältä sairaskertomukselta. "Tervettä" elämää kestikin hurjat kaksi viikkoa ja seuraava flunssa pamahti päälle. Tiistaina iltana vielä into piukeena vedin vetoja spinussa ja kunnon tykitys tuntu niin siistiltä! Vähän jälkikäteen ihmettelin korkeita sykkeitä (max. 184) vedoissa, mutta enemmän olin fiiliksissä, että sainpas vihdoin sykkeitä ylös myös pyörän päällä. Ehkä sykkeet kertoivat enemmän vaan orastavasta taudista kuin hyvästä irtiottokyvystä..:) Olo ennen spinua olihyvä, eikä mikään antanut viitteitä iskevästä taudista.

Keskiviikko aamuna kurkku tulessa ja nokka vuosi. Siitä meno oli sitten vaan yhtä alamäkeä. Sängyn pohjalla meni pari päivää. Eilen ja tänään olo parantunut ja kävimme toisen flunssapotilaan Erkan kanssa Nuuksiossa kevyellä kävelyllä. Metsä oli taianomainen. Talvi yrittää vielä pitää ottessaan, mutta virtaava vesi ja laulavat linnut saivat ilmaan kevään tuntua.

 

Olen yrittänyt pitää mielen virkeänä ja keskittyä kropan lepoon ja paranemiseen. Viime taudin aikana syyllistyin jatkuvaan murehtimiseen ja treeniaikataulun tuijotteluun. Mietin vaan koko ajan kuinka kunto laskee ja kesän tavoitteet luisuu käsistä. Murehtiminen ei tunnetusti auta mitään, vaan saa vaan aikaan pikimminkin negatiivisuuden kehän. Terveys on tärkein ja nyt tuntuu, että haluisin vaan saada kropan siihen kuntoon, että voi liikkua taas huoletta ja nauttien. Päivä kerrallaan, ei muu auta.

 

Kivoja reissuja on myös keväällä tiedossa - olen sitten kisakunnossa tai en. Focus tiimin kanssa lähdemme huhtikuussa Mallorcan pyöräleirille ja toukokuussa kisareissulle Sveitsiin. Touko-kesäkuun vaihteessa lähdemme Stavangeriin Erkan siskon luo ja siihen reissuun yhdistetään varmasti upeita vaellusreissuja.

 

 

 



Kevättä kohti

Pari kuukautta sairastelukierrettä takana, mutta usko omaan parantumiseen alkaa nyt olla jo niin korkealla, että tännekin uskaltaa kirjoittaa. Joutui oikein alkaa laskemaan kuinka kauan olen ollut telakalla täysipainoitteisesta harjoittelusta - 8 vkoa! Se on pitkä aika, kun kun tavoitteena on Ironman ja talvikuukausina tulisi rakentaa vahvaa peruskuntoa. Kaikki jossittelu on turhaa, joten nyt on vaan aika kääntää katse kohti kevättä ja toivoa, että terveysongelmat olisi kaikki takana päin.

Mykoplasma diagnoosi jäi myös vähän epävarmaksi, koska seurantakokeissa arvot oli pysyneet täsmälleen samana. Jos kyseessä olisi ollut akuutti tulehdus, olisi arvojen tulleet liikkua suntaan tai toiseen antibioottikuurin seurauksena. Oli tauti mikä tahansa, niin tiukka pöpö oli. Vieläkin kärsin jonkin verran kylmistä väreistä, kurkkukivusta ja päänsärystä, mutta nuo oireet tuntuu pieniltä, kun kuitenkin yleinen olotila on huomattavasti parempi. Näitä erikoisia viruksia on ollut aika paljon liikenteessä, joten kaippa tämä oma tauti lukeutuu niihin. Vastustuskyky on nyt alamaissa rankkojen antibioottien jäljiltä, joten olen yrittänyt normaalin ruokavalion lisäksi popsia maitohappoja ja lisävitamiineja. Nyt todellakin toivon, että sairastelut olisi tässä ja pääsisin terveenä treenamaan kevätkauden.

Treenit aloittelin viime viikolla vähän kevyemmin. Kovin shokki oli paluu torstain seuran uintivuorolle, jossa keventelystä huolimatta yli kolmen kilsan uintitreeni tuntui aika kovalle rypistykselle. Lauantaina vedin seuran kahden tunnin spinuvuoron, jossa intouduin ehkä vähän liiankin koviin tehoihin. Viime spinning ohjauksista oli pitkä aika, mutta aamusella väsätty ohjelma sai treenikavereilta ainakin hyvää palautetta. Olo tuntui spinun jälkeen hyvälle, joka lupasi hyvää hiihtolomaviikkoa ajatellen. Sunnuntaina matkasimme Lappiin mökille ja tiedossa oli viikko kadonneen kunnon hakemista pitkin pk-lenkkien muodossa. Matkaseurana huippunaisporukka ja huoltomies iskä. Erkka teki myös ystävänpäiväyllärin ja liittyi seuraamme pitkäksi vklopuksi.

Minä ja Helena Kukas-tunturin päällä

Kelit olivat ajankohdaan nähden todella leudot, joten varsinkin pertsan hihhtolenkit oli välillä aivan unelmaluistolla tehtyjä tasatyntölenkkejä taikka sitten itkupotkuraivarilenkkejä, kun suksen pohjat jäätyivät aivan hiihtokelvottomiksi. Lunta tuli melkeen päivittäin, joten valitettavasti upeat maisemakuvat jäi nyt ottamatta. Hiihto tuntui kuitenkin alkukankeuden jälkeen sujuvan lenkki lenkiltä paremmin ja porukalla tehdyt lenkit munkkitaukoineen on ihan parhautta.

Pari ekaa päivää otin aika tunnustellen, mutta kun olo pysyi hyvänä uskalsin ottaa mukaan jo vähän tehojakin. Jäljellä olisi vielä pari lenkkiä, mutta viikon tuntimäärät on tässä vaiheessa jo yli 20h. Paljon tosta määrästä on kevyttä pk 1 alueella tehtyä pitkää pertsan lenkkiä. Eilen ja tänään on maistunut vapaa ja vauhti sekä sykkeet sitä myöten saaneet vähän kyytiä. Varsinkin eilen sain Suomen naisten viestiesityksestä sellasta potkua, että kolmenkympin lenkki meni aivan siivillä ja hymy korvissa. On se vaan niin mahtavaa päästä liikkumaan ja tuntea olonsa pikku hiljaa taas omaksi itsekseen.

Kaisa kipuaa Kukakselle

Hiihtotiimi: Helena, minä, Henna ja Kaisa

Huomenna paluu etelään ja toivotaan, että hyvä fiilis tekemisen suhteen jatkuu. Etelän lumet taitaa olla kohta jo mennyttä, joten kohta voi alkaa toivoa jo pyöräkelejä! :)

Vihuliainen mykoplasma

Eipä ollutkaan vaan tavallinen poskiontelontulehdus. Kamala olo vaan jatkui ja jatkui. Ravasin varmaan neljällä eri yleislääkärillä, kun olin vakuuttunut, että kyseessä on milloin nielutulehdus, milloin poskiontelontulehdus tai ainakin vähintään sydänlihastulehdus. Kaikki kokeet otettiin ja mitään ei vaan löytynyt. Joukkueemme lääkäri passitti mut mykoplasmatesteihin jo alkuviikosta ja tänään tuli tulokset. Vasta-aine viitearvot on selvästi koholla, joten oletettavaa on oireiden perusteellakin, että infektio on päällä. Aloitan kuurin saman tien ja sitten kahden viikon välein aletaan seuraamaan arvojen kehitystä.

Olen kyllä paljon lukenut mykoplasmasta, mutta en jotenkin ajatellut sen olevan kyseessä, kun minulla ei ole yskää ja luulin, että mykoplasmaan aina liittyy yskä. Tänään kuitenkin lääkäri selvitti, että jopa neljäsosaan mykoplasmatartunnoista ei liity yskää tai hengitystieoireita.

Omiksi oireiksi tunnistan ainakin seuraavat:

Mahdollisia Mycoplasma pneumoniae -bakteerin aiheuttamia oireita ja seurauksia ovat:

• hengitystieoireet:
• hengenahdistus
• kurkkukipu
• nenän vuotaminen (nuha)
• nopea hengitys
• kuume
• kylmät väreet
• lihasoireet (esim. lihaskipu tai voimattomuus)
• nielutulehdus
• päänsärky
• rintakipu
• väsymys

Pahinta on ollut jatkuvat vilunväreet ja huono olo. Pää on kipeä päivittäin ja väsyttää vaikka nukkuisi 12h unia. Kurkku on kipeä joka toinen päivä ja lämpöä välillä.

Olen kokeillut muutamia treenejä, mutta jos jo alkulämmössä syke hakkaa 170 tienoilla, tietää että kaikki ei vaan ole kunnossa.

Tämä on kyllä aikamoinen isku Ironman tavotteille, mutta ei tässä auta, kun mennä päivä kerrallaan. Onneksi tauti löydettiin suhteellisen ajoissa ja elokuuhun on vielä aikaa. Nyt vaan lepoa ja pilleriä naamariin ja toivotaan, että luonto hoitaisi loput.

Oppisko sitä koskaan?

Niin siinä vaan kävi, että joulun aikaan sairastettu flunssa jäi junnaamaan kroppaan ja lopputuloksena poskiontelon- ja nieluntulehdus, johon sain viikon antibioottikuurin. Joulunpyhäthän vietin kirjaimellisesti räkä poskella. Olo tuntui kolmen lepopäivän jälkeen jo paremmelta, joten uskalsin palata treeniohjelman pariin aika nopeasti. Noh, ei siinä mitään, mutta aloitus taisi vaan olla toipuvalle kropalle liikaa. Uudenvuoden aattona teimme porukalla yhdistelmätreenin 75min pk2 juoksu ja 3,3km uinti sis. 40x50m (1min lähdöillä). Juoksu vielä meni, mutta uinti taisi olla lopullinen niitti, sillä aika raivolla sai vetää, että pysyi minuutin aikataulussa. Tohon soppaan vielä kun lisätään heikot energiat (lue: lounas jäi syömättä) ja uuden vuoden kemutukset, niin ei oo vaikea arvata mikä oli lopputulos.

Nyt on sitten nuoltu haavoja ja opeteltu jälleen kantapään kautta, kuinka tärkeää flunssan jälkeen on pitää riittävästi lepoa ja aloittaa harjoittelu kevennetyin tehoin. Parempi kuitenkin sairastaa viikko, kun kolme ja vetää päälle vielä antibiootit. Jospa sitä tyhmäkin vihdoin tämän oppis..

Puolet kuurista nyt syöty ja alkaa tuntua paremmelta. Kova alilämpö (35 c) vihdoin vaihtunut normaliin lämpöön ja kurkussa ei enää kaktusta. Onneksi penkkiurheilijaa on myös hellitty Tour de Skillä, mäkihypyllä ja lätkällä. Tässähän ne päivät menee. Onneksi kesään on vielä aikaa.

Uuden vuoden kujeet

Eilen illalla oltiin kaveriporukalla juhlistamassa uutta vuotta 2014. Jossain vaiheessa iltaa lanseerasimme kaverin vinkistä vuoden 2013 ikimuistoisimmat päivät - kierroksen. Ideana siis, että jokainen omalla vuorollaan kertoi mennen vuoden kohokohdista. Usein tuntuu, että elämää pyörii samojen arkirutiinien ja 9-5 työpäivien ympärillä, mutta kierroksen jälkeen ihmettelimme, miten paljon sitä ehtii vuodessa tapahtua. Oli ensiasuntoja, uusia työpaikkoja, yt-neuvotteluita, potkuja, ulkomaan matkoja, parisuhteita jne. Omalla kohdalla vuoden kohokohdat oli aika ilmeiset. Oma hääpäivä oli mahtava ja päivän ajattelukin tulee aina varmasti nostamaan hymyn huulille.

Toinen ikimuistoinen päivä vuodelta 2013 oli omat polttarit. Minkä vaivan kaasoni ja ystävät olivat nähneet sen eteen, että päivä olisi onnistunut. Ja olihan se!! Ei tarvita kun rakkaat ystävät koolle ja mun naamalla oli jumiutunut ketohymy. Kiitos vielä kaikki! 

Kolmas tärkeä päivä viime vuodelta oli urheilun saralla. Challange Århusin kisa oli tunnerikas päivä, koska epätoivon ja kyyneleiden jälkeen pyörän hajoamisen seurauksena tein kuitenkin ehjän kisasuorituksen ja pystyin juoksemaan koko matkan ilman polvikipuja. Kisatuloksena oli podium paikka ja oma juoksuenkka. Koko kisa oli sellainen tunteiden vuoristorata ja maaliin oli mahtava juosta rakkaan tanskalaisen ystäväni ja Erkan kannustamana!

Näistä kuvista ja tunnelmista on hyvä hakea tunnelmaa ja voimaa tulevan vuoden koitoksiin. Päällimäisenä ajatuksena tulevalle vuodelle on tietysti IM Köpis. Toivottavasti kroppa ja pääkoppa pysyy terveenä ja pääsen toteuttamaan yhden haaveen. Tästä se lähtee, IM vuosi 2014!

Aktia Cup 10km

Treeniohjelmassa oli tälle päivälle luvassa 10km testijuoksu Aktia Cupissa. Aktia Cup on talvijuoksusarja, jossa kuukauden välein juostaan samainen 10km Hakunilan maalaisteillä. Reitti on suhteellisen tasainen - 5km yhteen suuntaan ja sama takaisin. Viimeinen kilsa loivaa nousua maaliin asti. Reittinä ja matkana oivallinen oman kunnon mittari. Luulenpa, että tuonne tulee osallistuttua talven aikana useaan otteseen.

Treenikaveri Kaisan kanssa mentiin kisapaikalle ajoissa, jotta ehtisimme kunnolla lämmittelemään. Ensimmäinen numerolappustartti "uudella kaudella" pisti jännittämään. Suunniteltiin jo pakoa paikalta sun muita tekosyitä. Tiedossa olisi epämukavuusalueella jyystämistä, vaikka miten päin juoksisi. Ulkona oli pakkasta ihan kunnolla, joten pukeutuminen oli vähän haastavaa. Lähdin rohkeasti vaan ohkasilla kesäjuoksutrikoilla, kevyellä juoksutakilla ja hanskoilla. Ja kyllähän siinä juoksussa kuuma tuli. Oma juoksukunto lomailun ja pahemman luokan jetlagin jälkeen oli vähän arvoitus. Tavoitteeksi otin 45min alituksen, joka tarkoitti vauhdin pitämistä alle 4.30min/km.

Ajanotto lähti startissa ja muutamia sekunteja tuli takkiin, kun lähdin arasti suht takaata. Oma rytmi löytyi hyvin ja alun loiva alamäki mentiin reilua 4.10min/km tahtia, mutta mäen jälkeen vauhti tasaantui tavoitevauhtiin. Juoksu ei oikeen missään vaiheessa tuntunut rennolta, vaan alusta lähtien sai jalkoja käskyttää aikalailla. Happoja alkoi syntyä jalkoihin, mutta hoin päähäni rentoa juoksurytmiä ja edessä oli paljon hyviä selkiä, joita seurailla. Puolivälin väliaika 21.50min ja rapiat. Tiedossa oli, että nyt se taistelu vasta alkaa.

Juoksu tuntui juoksulta n. 8km asti. Sen jälkeen oli todella vaikeaa. Jalat hapottivat ja pahasti. Koin sellaisen jaloista irtautumisen tunteen. Käskytin vaan niitä eteenpäin, vaikka ei niitä kunnolla enää tuntenutkaan. Sain pidettyä vauhtia yllä loppuun asti, mutta mitään loppukiriä ei enää irronnut, koska jalat olivat vaan niin jäykät. Loppuaika 44.02min. Tavoite täytty ja vielä aika väkinäisellä juoksulla. Ehkä se lennokkuus sieltä vielä tulee kauden mittaan.

Sykkeiden puolesta mentiin myös aika rapsakkaa vauhtia. Keskisyke 176 ja max. 182. Hyvin järjestetty, helppo juoksutapahtuma, jossa paljon juoksijoita kirittämässä. Ensi kerralla uudestaan.