Kausi korkattu

Kisakausi on toden teolla korkattu lähes kaikissa eri lajeissa. Ekat triathlon starttiin on vielä kolmisen viikkoa, mutta muissa lajeissa on päästy aikamoisen jyystön makuun jo moneen kertaan. Kauden avaus ei ole tuntunut helpolta. Lieneekö siihen syy talven sairasteluista vai järkyttävimmästä siitepölykeväästä sitten mies muistiin. Vanhana astmaatikkona kevään kisat ei ole helppoja. Kisassa henki ei kulje ja jälkeenpäin kisasta saa kärsiä pitkän aikaa järkyttävän allergiakohtauksen ja huonon olon saattelemana. Tykkään numerolapun kiinnittämisestä kuitenkin sen verran, että koen hyötyjen voittavan haittat. :)

Mallorcalta palautuminen tuntui vievän iän ja terveyden. Varsinkin juoksujalat tuntuivat jääneen täysin sinne vuoristoteille. Juoksukilsoja kertyi talvella valitettavan vähän, joten pohjaa on lähdetty nyt rakentamaan kesän pääkisoja kohti. Pyörä tuntuu kulkevan kohtalaisesti - tosin tempoa en ole vielä kelloa vastaan vetänyt. Kolmannesta lajista uinti on Viron tehoviikonlopun jälkeen lähtenyt kulkemaan. Toivottavastis saan parantuneen vauhdin siirrettyä myös avoveteen.

Elämään on mahtunut urheilun lisäksi myös mahtavia karkeloita muutenkin. Rakkaan ystäväni polttarit, opiskeluporukan vuositapaaminen, start-up toiminta ja oma päivätyö on todellin pitänyt huolen siitä, että treenien ohella ei vapaa-ajan puutetta ole. Kesä on kuitenkin mahtavuutta, joten en valita tippaakaan.

Viime viikon karkeloista pikayhteenveto:

Uinti: Kisoja ei ole ollut, mutta testejä ja kovia treenejä kyllä. Valkun toimesta kellotettiin CSS-testi. CSS:llä tarkoitetaan ”Critical Swim Speed” eli uinnin kynnysvauhtia. Testi tehtiin seuraavalla kaavalla: hyvät lämmöt alle, uitiin muutama kiihtyvä veto ja oltiin valmiita tuskaan. Testissä uidaan 400 m mahdollisimman nopeeta. Tämän jälkeen palauteltiin hetki. Sitten uidaan vielä 200 m mahdollisimman nopealla vauhdilla. Ideana on tietysti uida mahdollisimman tasaista vauhtia ja lopussa 200m pitäisi kulkea lujempaa kuin 400m. Vauhdinjako ei itsellä mennyt aivan nappiin, muuten testi yllätti positiivisesti. Omat ajat oli:

400m: 6,19min
200m: 3,03
CSS vauhti: 1,38/100m

Juoksu: Juoksussa kausi korkattiin HCR:ssä. Tavoitteena oli tasanen, vauhdikas juoksu tarkoittaen n.1,40h aikaa. Ennätyskunnossa en ollut, joten suosiolla ajattelin lähteä ennätystä hitaampaa vauhtia. Noh, kuinkas taas kävikään. Numerolappu, musa korvilla, tuhannet muut ihmiset ja lähtöpamaus a.k.a tämän naisen pää ei kestä. Lähdin ihan liian lujaa. Sykkeet paukku ekoilla kilsoilla yli 180 ja vauhti 4.20min/km luokkaa. En vaan himmannut, koska tuntui niin lennokkaalle. Voin kertoa, että tämä tunne ei kauas kannattanut. Vauhti alkoi pikkuhiljaa hiipua puolen välin jälkeen ja pari vikaa kilsaa oli jo aikamoista konttaamista. Hommaa ei auttanut se, että musavehje/iphone putosi käsikotelosta ja sitä kyykättiin muiden juoksijoiden jaloista. En usko, että tohon episodiin meni minuuttia kauempaa. Maaliin kuitenkin päästiin, mutta oma hölmöily harmitti. Tasaisella vauhdinjaolla jopa ennätys olisi ollut rikottavissa, jos sillä nyt merkitystä on. Loppuaika kuitenkin ihan jees, 1,38h. Juoksujalat ei tuntunut parhailta mahdollisilta, mutta toivottavasti yksi kova, pitkä juoksu avasi niitä nyt seuraavia koitoksia varten.

Pyöräily: Pyöräkausi avattiin Fuji GP:ssä Tampereella. Kyseessä todella raastava kisa. Lyhyt, mutta mäkiensä vuoksi yksi kisakalenterin raa'immista kisoista. Naiset ajoivat Rosendahlin lenkkiä viisi kertaa, yhteensä mittaa siis 18km. Olin perjantaista lähtien todella tukkoinen, joten sunnuntain kisa oli vähän kiikun kaakun. En oikeen tiedä onko/oliko tukkoisuus flunssaa vai allergiaa, joten omasta kisakunnosta oli vaikea tehdä päätöksiä. Lämmittelin hyvin ja olo oli ihan ok. Nenä vaan vuosi koko ajan ihan, mutta ajattelin startata kun Tampereelle asti oli tullut. Jälkikäteen ajateltuna ei ehkä se fiksuin veto, koska kisa oli kyllä tällaiselle diesel triathlonistille aivan hullu! Lähtölaukauksesta alkaen naiset veti luukut auki ja ekaan mäkeen iskettiin todellakin luulot pois. Pari/kolme kierrosta palauduin mäistä vielä ok, syke tippui alamäissä melkeen 40 pykälää, mutta neljäs ja viimeistään viiden kierros oli aivan sekopäistä. Henki ei kulkenut. Olo oli vähän kuin astmakohtauksessa lapsena. Tuntui kuin keuhkoputki olisi ummessa ja henki vinkui todella pahasti. Kävi mielessä keskeytys, mutta kun neljännellä kierroksella olin vielä pääjoukossa mukana, niin loppuun asti päätin rutistaa. Noutaja tuli kuitenkin viidennnen kierroksen viimeisen kiri mäkeen. Muut meni menojaan ja itse haukoin happea kuin kala kuivalla maalla. Pyörittelin maaliin pääjoukon vikana. Lopputulos kuitenkin 11, johon oon tyytyväinen, kun ottaa huomioon, että hengityselimistö ei selkeesti toiminut,

Fuji GP 2014 

Kotimatkalla sitten jäätävä olo ja aivastelin sarjatulella. Tänään on jatkunut tukkoisuus, joten tästä syystä vietän lepopäivää ja toivon, että tämä allergia/flunssa helpottaa ennen viikonloppua. Pe suunnataan Focuksen tiimin kanssa Sveitsiin kahta maantiekisaa varten. Luvassa on hullun kovaa kyytiä. Todella siistiä päästä näkemään, miten ammattilaiset ajaa ja kuinka kauan siinä itse jaksaa rypistellä mukana. Kisoja voi tiirailla täältä.

Loistavia kesän ekoja startteja kaikille lukijoille!

Leiriyhteenveto

Yhdeksän päivää leirielämää takana Mallorcan Las Arenaksessa. Täytyy sanoa, että viimeisen reilun viikon aikana olen päässyt lähemmäksi kokemaan elämää urheilijana kuin koskaan ennen. Hotellin puolihoito, tiimin pyörähuolto ja treenien speksaus mahdollistavat keskittymisen siihen olennaiseen eli itse treenien suorittamiseen. Etukäteen oli jo tiedossa, että ohjelma yhdeksälle päivälle tulisi olemaan tiukka, sillä tarkoitus oli tehdä laadukkaita pyörätreenejä SFI-pyöräporukan kanssa sekä myös suorittaa suhteellisen freeseillä jaloilla vaihtotreenejä sekä uintiharjoituksia. Normaalin tasamaa- ja mäkipyörityksen lisäksi pyörän päällä tuli vedettyä joukkueaika-ajotreeniä, kiritreeniä sekä paritempoa. SFI-porukan lisäksi mukana oli leireilemässä lukuisa joukko pyöräilijöitä ja teimmekin monet treenit sekalaisessa seurakunnassa junnujen, naisten ja miespyöräilijöiden kanssa.

Huone- ja treenikaverinani oli mahtavan positiivinen Minna, jonka kanssa nautimme ja kärsimme yhdessä viikon pisimmät ja hapottivammat treenit. Välillä oli nimittäin triathlonistien jalat ihmeissään, kun kampia pitäisi jaksaa pyörittää päivästä toiseen 100-170km verran. Mallorcalla käyneet tietävät myös, että pelkkiä tasamaalenkkejä täältä saa hakemalla etsiä ja usein lenkit sisälsivätkin ainakin yhden pidemmän nousupätkän. Huoneemme täyttyi usein iltaisin väsyneen hysteerisestä naurusta, kun päivän kilsat ja porottava aurinko oli tehnyt tehtävänsä.

Leirin treenispeksit:

tunnit yhteensä: 43h
pyörätunnit: 34h
pyöräkilsat: 860km
juoksukilsat: n.32km
uintkilsat: 4,5km

Leirin mieleenpanuvimmat treenit oli varmasti aamuiset uinnit täysin tyynessä meressä auringon noustessa, neljätuntinen vaihtotreeni nousevilla tehoilla sekä pitkän perjantain via dolorosa pyöräreitti, jossa yhden lenkin aikana noustiin Mallorcan kolme kuuluisaa nousua (Pikku ja Iso Soller sekä Sa Calobra). Pyöräni välitykset eivät sopineet sellaiseen yli 8 % nousukulmaan, joten kaikki jyrkät pätkät sai vetää aikamoista voima-ajoa.


Uskottava pyöräilijä

Pikku Soller

Sa Calobra





Viimeisten päivien aikana on arjesta päässyt täysin irti ja päivää on lähinnä rytmittänyt jatkuva syöminen, treeni ja lepo. Aikansa kutakin jaksaa, sillä nyt tuntuu, että kropasta on kaikki mahdollinen imetty irti ja pelkkä ajatus urheilujuomasta ja patukoista etoo. Vaikka urheilijan elämä hetkittäinen nautittuna aika hienoa onkin, arvostan kovasti omaa arkeakin ja on ihana palata kotiin omaan sänkyyn.
Reissu antoi kuitenkin älyttömän motivaatioruiskeen kevään treeneihin ja uskoa siihen mitä tekee. Ehdotonta leirin antia oli myös saada tavata joukko loistavia pyöräilijöitä ja saada kädestä pitäen tekniikka- ja treenivinkkejä. Nähdään kaikkia kesän karkeloissa!

Maantien kutsu

Sunnuntaita juhlistin omia synttäreitä riipaisemalla maantiekauden avauksen: 140km Salo-Espoo. Keli oli mitä upein ja alla kauden uusi menopeli Focus Cayo Evo 2.0. Vaihdatin pyörään satulan ja tolpan sekää uuden tangon ja stemmin. Silti niskat ja hartiat vetivät reissulla todella jumiin. Täytynee vielä säätää ajoasentoa, koska kilsojen kasvaessa asento tulee saada todella mukavaksi.

Keli oli sunnuntaina mitä upein ja ekat 30km pääsin polkemaan broidin peesissä. Veljellä tuntu pyöräjalkaa riittävän talvitauon jälkeenkin, joten vähän väliä sain huudella tuttua "perä jää" huudahdusta! Reissu kesti n. 5h, joten illalla vedin synttärikakkua napaan aika hyvällä omallatunnolla.

Maantiekauden avaus veljen kanssa

Lauantaina alkoi myös seuran Heltri Cup 400m uinnilla. Tavoitteena oli uida n. 6.20min aikaan. Tavoite ei kuitenkaan täyttyny, kun kello pysähty 6.32min aikaan. Verrassa olo tuntui hyvälle,mutta jotenkin rentous hävisi kisauinnisssa täysin ja meni homma aika väkisin yrittämiseksi. Parannusta kuitenkin viime vuoteen, joten se on hyvä. 

Big training day

Viime kerralla, kun hehkutin, että sairauskierre on selätetty, niin tämä aikanen hehkutus napsahti aika pian omaan nilkkaan. Nyt en siis enää lähde sille vaaralliselle tiellä, vaan totetan ainostaan, että on aivan sairaan siistiä, kun olen päässyt parin viikon ajan tykittämään hyviä treenejä. Vauhti on ollut kadoksissa lajissa kun lajissa, mutta tehoja aletaan nostamaan taas pikkuhiljaa ja eiköhän se vauhti taas sieltä löydy. Tai no, niissä lajeissa, joissa sitä vauhtia edes on...:)

Menneestä viikosta muodostui vähän vahingossa kunnon tehoviikko. Tunteja ei niinkään kertynyt, mutta laadukkaita ja tehokkaita treenejä kyllä. Maanantaina tein laadukkaan 3km uinnin varsin kisamaisessa ympäristössä Tapiolan altaassa, jossa nopeitten uimareiden radalla parhaimmillaan oli varmaan 10 uimaria. Sattumoisin tuttuja triathlonisteja oli paljon liikenteessä ja muutkin uimarit olivat ihan kunnon menijöitä, joten ihan kunnon treenin sai tehtyä. Tiistaina poimin kyytiin Minnan ja nokka kohti Animal Spinua. Kummallakin pitkä tauko kyseisistä treeneistä, joten aika kauhunsekaisin tuntein odotimme mitä tuleman pitää. Animal Spinujen ohjelmien tehot ja kadenssit kasvaa progressiivisesti kevättä kohden, joten parin kuukauden treenitauko ei tiedä hyvää. Kirsikkana kakun päällä saimme kuulla, että kyseessä on puolentoista tunnin ohjelma tunnin sijaan. Noh, ei muuta kun asenne kohdalleen ja kadessihirvitysvetojen kimppuun. Vaikka paukut loppuivat loppua kohden, yllättävän hyvin sain sain seurattua 2-tason ohjelman kadensseja. Parhaimmillaan pystyin vetämään 2min-3min vetoja 160-170 kadenssilla. Takki oli todella tyhjä ko. treenin jälkeen, mutta hommasta sai kummasti lisämotivaatiota. Oli myös hienoa nähdä muita Focus naisia, joilla meno näytti todella vakuuttavalta. Tietää hyvää kesän kisoja ajatellen.

Keskiviikkona tein ekan  kovemman juoksutreenin aikoihin, kun valmennusporukan kanssa oli perinteiset Mylly treenit. Pääsarjana juostiin 2km (200m rennon kovaa-200m löysää) ja 4x1km vk-vk2. Juoksunopeus on vähän kadoksissa ja spinut todella painoi jaloissa. Tästä huolimatta pystyin tekemään nousujohteiset vedot vauhdeilla 4.30min/km - 4min/km. Juoksun vauhti toivottavasti kehittyy, kunhan pääsee tekemään kovempia vetoja tulevina viikkoina. HCR nimittäin tulee yllättävän nopsaa ja sinne olisi kiva lähteä haastamaan viime syksyn aikaa.

Lauantaina tiedossa oli viime kesältäkin tuttu, mutta tämän kevään osalta ensimmäinen Big Training day. Ideana näissä päivissä on tehdä kovia ja laadukkaita pitkäkestoisia treenejä. Eilen kaikki treenit sai tehdä huipputyyppien seurassa, joten treenit sujuivat kuin itsestään. Yksin en olisi saanut isestäni todellakaan niin hyvin irti kuin eilen sain. Aamu alkoi 2,5km uinnilla, joka sisälsi 1 km testiuinnin. Jännitin testiä paljon, koska tehokkaat uinnit on ollu pannassa ja oma vauhti aika hakusessa. Lähdin kuitenkin rohkeasti liikenteeseen ja uinti oli todella tasainen. Nakutin 100m 1.35min-1.41min tahtiin ja lopputulos 16.36min on uusi enkka. Viime vuodelta aika parani n.50s. Olen todella yllättynyt tohon aikaan, koska ei oma uinti ole tuntunut yhtään sen erilaiselta kuin ennenkään. Päivä jatkui 2h spinulla, joka sisälsi 7 x 10min vk ajoa. Tästä suoraan lenkkarit alle ja 1h lenkki mahtavassa säässä. Illalla pääsin onneksi valmiiseen pöytään ystäväpariskuntamme luokse. Kunnon pastatankkauksen jälkeen fiilis päivän annista oli mitä mahtavin. Kiitos kaikille kanssatreenajille Minna, Kaisa, Hanna, Petteri - teidän kanssa päivä meni siivillä! :) Näitä lisää!

Sairaskertomus

Oma blogini alkaa toden teolla kohta kuulostamaan yhdeltä pitkältä sairaskertomukselta. "Tervettä" elämää kestikin hurjat kaksi viikkoa ja seuraava flunssa pamahti päälle. Tiistaina iltana vielä into piukeena vedin vetoja spinussa ja kunnon tykitys tuntu niin siistiltä! Vähän jälkikäteen ihmettelin korkeita sykkeitä (max. 184) vedoissa, mutta enemmän olin fiiliksissä, että sainpas vihdoin sykkeitä ylös myös pyörän päällä. Ehkä sykkeet kertoivat enemmän vaan orastavasta taudista kuin hyvästä irtiottokyvystä..:) Olo ennen spinua olihyvä, eikä mikään antanut viitteitä iskevästä taudista.

Keskiviikko aamuna kurkku tulessa ja nokka vuosi. Siitä meno oli sitten vaan yhtä alamäkeä. Sängyn pohjalla meni pari päivää. Eilen ja tänään olo parantunut ja kävimme toisen flunssapotilaan Erkan kanssa Nuuksiossa kevyellä kävelyllä. Metsä oli taianomainen. Talvi yrittää vielä pitää ottessaan, mutta virtaava vesi ja laulavat linnut saivat ilmaan kevään tuntua.

 

Olen yrittänyt pitää mielen virkeänä ja keskittyä kropan lepoon ja paranemiseen. Viime taudin aikana syyllistyin jatkuvaan murehtimiseen ja treeniaikataulun tuijotteluun. Mietin vaan koko ajan kuinka kunto laskee ja kesän tavoitteet luisuu käsistä. Murehtiminen ei tunnetusti auta mitään, vaan saa vaan aikaan pikimminkin negatiivisuuden kehän. Terveys on tärkein ja nyt tuntuu, että haluisin vaan saada kropan siihen kuntoon, että voi liikkua taas huoletta ja nauttien. Päivä kerrallaan, ei muu auta.

 

Kivoja reissuja on myös keväällä tiedossa - olen sitten kisakunnossa tai en. Focus tiimin kanssa lähdemme huhtikuussa Mallorcan pyöräleirille ja toukokuussa kisareissulle Sveitsiin. Touko-kesäkuun vaihteessa lähdemme Stavangeriin Erkan siskon luo ja siihen reissuun yhdistetään varmasti upeita vaellusreissuja.

 

 

 



Kevättä kohti

Pari kuukautta sairastelukierrettä takana, mutta usko omaan parantumiseen alkaa nyt olla jo niin korkealla, että tännekin uskaltaa kirjoittaa. Joutui oikein alkaa laskemaan kuinka kauan olen ollut telakalla täysipainoitteisesta harjoittelusta - 8 vkoa! Se on pitkä aika, kun kun tavoitteena on Ironman ja talvikuukausina tulisi rakentaa vahvaa peruskuntoa. Kaikki jossittelu on turhaa, joten nyt on vaan aika kääntää katse kohti kevättä ja toivoa, että terveysongelmat olisi kaikki takana päin.

Mykoplasma diagnoosi jäi myös vähän epävarmaksi, koska seurantakokeissa arvot oli pysyneet täsmälleen samana. Jos kyseessä olisi ollut akuutti tulehdus, olisi arvojen tulleet liikkua suntaan tai toiseen antibioottikuurin seurauksena. Oli tauti mikä tahansa, niin tiukka pöpö oli. Vieläkin kärsin jonkin verran kylmistä väreistä, kurkkukivusta ja päänsärystä, mutta nuo oireet tuntuu pieniltä, kun kuitenkin yleinen olotila on huomattavasti parempi. Näitä erikoisia viruksia on ollut aika paljon liikenteessä, joten kaippa tämä oma tauti lukeutuu niihin. Vastustuskyky on nyt alamaissa rankkojen antibioottien jäljiltä, joten olen yrittänyt normaalin ruokavalion lisäksi popsia maitohappoja ja lisävitamiineja. Nyt todellakin toivon, että sairastelut olisi tässä ja pääsisin terveenä treenamaan kevätkauden.

Treenit aloittelin viime viikolla vähän kevyemmin. Kovin shokki oli paluu torstain seuran uintivuorolle, jossa keventelystä huolimatta yli kolmen kilsan uintitreeni tuntui aika kovalle rypistykselle. Lauantaina vedin seuran kahden tunnin spinuvuoron, jossa intouduin ehkä vähän liiankin koviin tehoihin. Viime spinning ohjauksista oli pitkä aika, mutta aamusella väsätty ohjelma sai treenikavereilta ainakin hyvää palautetta. Olo tuntui spinun jälkeen hyvälle, joka lupasi hyvää hiihtolomaviikkoa ajatellen. Sunnuntaina matkasimme Lappiin mökille ja tiedossa oli viikko kadonneen kunnon hakemista pitkin pk-lenkkien muodossa. Matkaseurana huippunaisporukka ja huoltomies iskä. Erkka teki myös ystävänpäiväyllärin ja liittyi seuraamme pitkäksi vklopuksi.

Minä ja Helena Kukas-tunturin päällä

Kelit olivat ajankohdaan nähden todella leudot, joten varsinkin pertsan hihhtolenkit oli välillä aivan unelmaluistolla tehtyjä tasatyntölenkkejä taikka sitten itkupotkuraivarilenkkejä, kun suksen pohjat jäätyivät aivan hiihtokelvottomiksi. Lunta tuli melkeen päivittäin, joten valitettavasti upeat maisemakuvat jäi nyt ottamatta. Hiihto tuntui kuitenkin alkukankeuden jälkeen sujuvan lenkki lenkiltä paremmin ja porukalla tehdyt lenkit munkkitaukoineen on ihan parhautta.

Pari ekaa päivää otin aika tunnustellen, mutta kun olo pysyi hyvänä uskalsin ottaa mukaan jo vähän tehojakin. Jäljellä olisi vielä pari lenkkiä, mutta viikon tuntimäärät on tässä vaiheessa jo yli 20h. Paljon tosta määrästä on kevyttä pk 1 alueella tehtyä pitkää pertsan lenkkiä. Eilen ja tänään on maistunut vapaa ja vauhti sekä sykkeet sitä myöten saaneet vähän kyytiä. Varsinkin eilen sain Suomen naisten viestiesityksestä sellasta potkua, että kolmenkympin lenkki meni aivan siivillä ja hymy korvissa. On se vaan niin mahtavaa päästä liikkumaan ja tuntea olonsa pikku hiljaa taas omaksi itsekseen.

Kaisa kipuaa Kukakselle

Hiihtotiimi: Helena, minä, Henna ja Kaisa

Huomenna paluu etelään ja toivotaan, että hyvä fiilis tekemisen suhteen jatkuu. Etelän lumet taitaa olla kohta jo mennyttä, joten kohta voi alkaa toivoa jo pyöräkelejä! :)

Vihuliainen mykoplasma

Eipä ollutkaan vaan tavallinen poskiontelontulehdus. Kamala olo vaan jatkui ja jatkui. Ravasin varmaan neljällä eri yleislääkärillä, kun olin vakuuttunut, että kyseessä on milloin nielutulehdus, milloin poskiontelontulehdus tai ainakin vähintään sydänlihastulehdus. Kaikki kokeet otettiin ja mitään ei vaan löytynyt. Joukkueemme lääkäri passitti mut mykoplasmatesteihin jo alkuviikosta ja tänään tuli tulokset. Vasta-aine viitearvot on selvästi koholla, joten oletettavaa on oireiden perusteellakin, että infektio on päällä. Aloitan kuurin saman tien ja sitten kahden viikon välein aletaan seuraamaan arvojen kehitystä.

Olen kyllä paljon lukenut mykoplasmasta, mutta en jotenkin ajatellut sen olevan kyseessä, kun minulla ei ole yskää ja luulin, että mykoplasmaan aina liittyy yskä. Tänään kuitenkin lääkäri selvitti, että jopa neljäsosaan mykoplasmatartunnoista ei liity yskää tai hengitystieoireita.

Omiksi oireiksi tunnistan ainakin seuraavat:

Mahdollisia Mycoplasma pneumoniae -bakteerin aiheuttamia oireita ja seurauksia ovat:

• hengitystieoireet:
• hengenahdistus
• kurkkukipu
• nenän vuotaminen (nuha)
• nopea hengitys
• kuume
• kylmät väreet
• lihasoireet (esim. lihaskipu tai voimattomuus)
• nielutulehdus
• päänsärky
• rintakipu
• väsymys

Pahinta on ollut jatkuvat vilunväreet ja huono olo. Pää on kipeä päivittäin ja väsyttää vaikka nukkuisi 12h unia. Kurkku on kipeä joka toinen päivä ja lämpöä välillä.

Olen kokeillut muutamia treenejä, mutta jos jo alkulämmössä syke hakkaa 170 tienoilla, tietää että kaikki ei vaan ole kunnossa.

Tämä on kyllä aikamoinen isku Ironman tavotteille, mutta ei tässä auta, kun mennä päivä kerrallaan. Onneksi tauti löydettiin suhteellisen ajoissa ja elokuuhun on vielä aikaa. Nyt vaan lepoa ja pilleriä naamariin ja toivotaan, että luonto hoitaisi loput.