Niin siinä vaan kävi, että joulun aikaan sairastettu flunssa jäi junnaamaan kroppaan ja lopputuloksena poskiontelon- ja nieluntulehdus, johon sain viikon antibioottikuurin. Joulunpyhäthän vietin kirjaimellisesti räkä poskella. Olo tuntui kolmen lepopäivän jälkeen jo paremmelta, joten uskalsin palata treeniohjelman pariin aika nopeasti. Noh, ei siinä mitään, mutta aloitus taisi vaan olla toipuvalle kropalle liikaa. Uudenvuoden aattona teimme porukalla yhdistelmätreenin 75min pk2 juoksu ja 3,3km uinti sis. 40x50m (1min lähdöillä). Juoksu vielä meni, mutta uinti taisi olla lopullinen niitti, sillä aika raivolla sai vetää, että pysyi minuutin aikataulussa. Tohon soppaan vielä kun lisätään heikot energiat (lue: lounas jäi syömättä) ja uuden vuoden kemutukset, niin ei oo vaikea arvata mikä oli lopputulos.
Nyt on sitten nuoltu haavoja ja opeteltu jälleen kantapään kautta, kuinka tärkeää flunssan jälkeen on pitää riittävästi lepoa ja aloittaa harjoittelu kevennetyin tehoin. Parempi kuitenkin sairastaa viikko, kun kolme ja vetää päälle vielä antibiootit. Jospa sitä tyhmäkin vihdoin tämän oppis..
Puolet kuurista nyt syöty ja alkaa tuntua paremmelta. Kova alilämpö (35 c) vihdoin vaihtunut normaliin lämpöön ja kurkussa ei enää kaktusta. Onneksi penkkiurheilijaa on myös hellitty Tour de Skillä, mäkihypyllä ja lätkällä. Tässähän ne päivät menee. Onneksi kesään on vielä aikaa.
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Uuden vuoden kujeet
Eilen illalla oltiin kaveriporukalla juhlistamassa uutta vuotta 2014. Jossain vaiheessa iltaa lanseerasimme kaverin vinkistä vuoden 2013 ikimuistoisimmat päivät - kierroksen. Ideana siis, että jokainen omalla vuorollaan kertoi mennen vuoden kohokohdista. Usein tuntuu, että elämää pyörii samojen arkirutiinien ja 9-5 työpäivien ympärillä, mutta kierroksen jälkeen ihmettelimme, miten paljon sitä ehtii vuodessa tapahtua. Oli ensiasuntoja, uusia työpaikkoja, yt-neuvotteluita, potkuja, ulkomaan matkoja, parisuhteita jne. Omalla kohdalla vuoden kohokohdat oli aika ilmeiset. Oma hääpäivä oli mahtava ja päivän ajattelukin tulee aina varmasti nostamaan hymyn huulille.
Toinen ikimuistoinen päivä vuodelta 2013 oli omat polttarit. Minkä vaivan kaasoni ja ystävät olivat nähneet sen eteen, että päivä olisi onnistunut. Ja olihan se!! Ei tarvita kun rakkaat ystävät koolle ja mun naamalla oli jumiutunut ketohymy. Kiitos vielä kaikki!
Kolmas tärkeä päivä viime vuodelta oli urheilun saralla. Challange Århusin kisa oli tunnerikas päivä, koska epätoivon ja kyyneleiden jälkeen pyörän hajoamisen seurauksena tein kuitenkin ehjän kisasuorituksen ja pystyin juoksemaan koko matkan ilman polvikipuja. Kisatuloksena oli podium paikka ja oma juoksuenkka. Koko kisa oli sellainen tunteiden vuoristorata ja maaliin oli mahtava juosta rakkaan tanskalaisen ystäväni ja Erkan kannustamana!
Näistä kuvista ja tunnelmista on hyvä hakea tunnelmaa ja voimaa tulevan vuoden koitoksiin. Päällimäisenä ajatuksena tulevalle vuodelle on tietysti IM Köpis. Toivottavasti kroppa ja pääkoppa pysyy terveenä ja pääsen toteuttamaan yhden haaveen. Tästä se lähtee, IM vuosi 2014!
lauantai 14. joulukuuta 2013
Aktia Cup 10km
Treeniohjelmassa oli tälle päivälle luvassa 10km testijuoksu Aktia Cupissa. Aktia Cup on talvijuoksusarja, jossa kuukauden välein juostaan samainen 10km Hakunilan maalaisteillä. Reitti on suhteellisen tasainen - 5km yhteen suuntaan ja sama takaisin. Viimeinen kilsa loivaa nousua maaliin asti. Reittinä ja matkana oivallinen oman kunnon mittari. Luulenpa, että tuonne tulee osallistuttua talven aikana useaan otteseen.
Treenikaveri Kaisan kanssa mentiin kisapaikalle ajoissa, jotta ehtisimme kunnolla lämmittelemään. Ensimmäinen numerolappustartti "uudella kaudella" pisti jännittämään. Suunniteltiin jo pakoa paikalta sun muita tekosyitä. Tiedossa olisi epämukavuusalueella jyystämistä, vaikka miten päin juoksisi. Ulkona oli pakkasta ihan kunnolla, joten pukeutuminen oli vähän haastavaa. Lähdin rohkeasti vaan ohkasilla kesäjuoksutrikoilla, kevyellä juoksutakilla ja hanskoilla. Ja kyllähän siinä juoksussa kuuma tuli. Oma juoksukunto lomailun ja pahemman luokan jetlagin jälkeen oli vähän arvoitus. Tavoitteeksi otin 45min alituksen, joka tarkoitti vauhdin pitämistä alle 4.30min/km.
Ajanotto lähti startissa ja muutamia sekunteja tuli takkiin, kun lähdin arasti suht takaata. Oma rytmi löytyi hyvin ja alun loiva alamäki mentiin reilua 4.10min/km tahtia, mutta mäen jälkeen vauhti tasaantui tavoitevauhtiin. Juoksu ei oikeen missään vaiheessa tuntunut rennolta, vaan alusta lähtien sai jalkoja käskyttää aikalailla. Happoja alkoi syntyä jalkoihin, mutta hoin päähäni rentoa juoksurytmiä ja edessä oli paljon hyviä selkiä, joita seurailla. Puolivälin väliaika 21.50min ja rapiat. Tiedossa oli, että nyt se taistelu vasta alkaa.
Juoksu tuntui juoksulta n. 8km asti. Sen jälkeen oli todella vaikeaa. Jalat hapottivat ja pahasti. Koin sellaisen jaloista irtautumisen tunteen. Käskytin vaan niitä eteenpäin, vaikka ei niitä kunnolla enää tuntenutkaan. Sain pidettyä vauhtia yllä loppuun asti, mutta mitään loppukiriä ei enää irronnut, koska jalat olivat vaan niin jäykät. Loppuaika 44.02min. Tavoite täytty ja vielä aika väkinäisellä juoksulla. Ehkä se lennokkuus sieltä vielä tulee kauden mittaan.
Sykkeiden puolesta mentiin myös aika rapsakkaa vauhtia. Keskisyke 176 ja max. 182. Hyvin järjestetty, helppo juoksutapahtuma, jossa paljon juoksijoita kirittämässä. Ensi kerralla uudestaan.
Treenikaveri Kaisan kanssa mentiin kisapaikalle ajoissa, jotta ehtisimme kunnolla lämmittelemään. Ensimmäinen numerolappustartti "uudella kaudella" pisti jännittämään. Suunniteltiin jo pakoa paikalta sun muita tekosyitä. Tiedossa olisi epämukavuusalueella jyystämistä, vaikka miten päin juoksisi. Ulkona oli pakkasta ihan kunnolla, joten pukeutuminen oli vähän haastavaa. Lähdin rohkeasti vaan ohkasilla kesäjuoksutrikoilla, kevyellä juoksutakilla ja hanskoilla. Ja kyllähän siinä juoksussa kuuma tuli. Oma juoksukunto lomailun ja pahemman luokan jetlagin jälkeen oli vähän arvoitus. Tavoitteeksi otin 45min alituksen, joka tarkoitti vauhdin pitämistä alle 4.30min/km.
Ajanotto lähti startissa ja muutamia sekunteja tuli takkiin, kun lähdin arasti suht takaata. Oma rytmi löytyi hyvin ja alun loiva alamäki mentiin reilua 4.10min/km tahtia, mutta mäen jälkeen vauhti tasaantui tavoitevauhtiin. Juoksu ei oikeen missään vaiheessa tuntunut rennolta, vaan alusta lähtien sai jalkoja käskyttää aikalailla. Happoja alkoi syntyä jalkoihin, mutta hoin päähäni rentoa juoksurytmiä ja edessä oli paljon hyviä selkiä, joita seurailla. Puolivälin väliaika 21.50min ja rapiat. Tiedossa oli, että nyt se taistelu vasta alkaa.
Juoksu tuntui juoksulta n. 8km asti. Sen jälkeen oli todella vaikeaa. Jalat hapottivat ja pahasti. Koin sellaisen jaloista irtautumisen tunteen. Käskytin vaan niitä eteenpäin, vaikka ei niitä kunnolla enää tuntenutkaan. Sain pidettyä vauhtia yllä loppuun asti, mutta mitään loppukiriä ei enää irronnut, koska jalat olivat vaan niin jäykät. Loppuaika 44.02min. Tavoite täytty ja vielä aika väkinäisellä juoksulla. Ehkä se lennokkuus sieltä vielä tulee kauden mittaan.
Sykkeiden puolesta mentiin myös aika rapsakkaa vauhtia. Keskisyke 176 ja max. 182. Hyvin järjestetty, helppo juoksutapahtuma, jossa paljon juoksijoita kirittämässä. Ensi kerralla uudestaan.
tiistai 10. joulukuuta 2013
Caribbean Baby!
Tänään palattiin lumiseen Suomeen meidän häämatkalta numero kaksi. Kroppa aivan sekaisin aikaerosta ja matkustuksesta. Matka alkoi Puerto Ricosta eilen aamulla ja tänään aamulla päästiin turvallisesti perille. Vaikka paljon on tullut reissattua, pääsi Karibian reissumme kohteet Saba ja Dominica omalle top countries- listallani aivan kärkipäähän. Kohteet olivat aktiivisen lomailijan unelmakohteita ja loman aikana tuli onneksi liikuttua muutakin kuin rannan ja rantabaarin väliä. Reissulta käteen uskomattomia elämyksiä ja unohtumattomia maisemia. Alla vähän tarkempaa esittelyä matkakohteistamme ja saarten aktiviteeista kuvien muodossa.
St Maarten
Karibian Las Vegas, johon tehdään paljon valmiita pakettimatkoja. Omalla reissullamme tämä oli lähinnä läpikulkukohde, josta pääsi helposti lentämään muille lähisaarille. Saari on kyllä nätti, mutta valtavat majoituskompleksit ja kasinot ainakin Maho Beachin ja lentokentän alueella ovat pilanneet luonnonkauniin sataman ja rannat. Pakko oli mennä Sunset Beachille kattomaan kuin jumbojetit laskeutuu aivan päätä hipoen viereiselle lentokentälle. Oli siisti kellua meressä ja kattella kuin valtavat koneet menee aivan yläpuolelta.
Saba
St Maartenilta suuntasimme viereiselle Saban saarelle. Saba kuuluu Hollannin Antilleihin ja saaren ensimmäiset asukkaat olivat eurooppalaisia - lähinnä skotteja ja hollantilaisia. Saari ei niinkään kulttuuriltaan ole niin perinteinen karibian saari, vaan saarella on yllättävän eurooppalainen tunnelma, kuitenkin karibialaisella twistillä. Saari on todella pieni ja asukkaita koko saarella on n. 1 900. Vaikka saari on pieni, oli siellä luontonsa puolesta todella paljon nähtävää. Sabaa pidetään myös yhtenä Karibian parhaista sukelluskohteista ja pitihän meidänkin päästä pinnan alle. Viime sukelluksesta oli aikaa kolmisen vuotta, joten teimme alkuun Refresher -kurssin aamusta ja iltapäivällä pääsimme riutoille.
Sukeltelun lisäksi teimme kaksi upeaa vaellusta. Ensimmäisenä Saban korkeimmalle huipulle Mt Scenerylle ja toisena päivänä kiersimme aikalailla koko saaren vuoren reunustaa pitkin. Sademetsässä aurinko ei päässyt porottomaan niin pahasti, mutta ilman kosteus sai kyllä hien pintaan.
Yksi saaren tunnusmerkeistä on myös maailman lyhin kaupallinen kiitorata - 400m. Kiitorata loppuu ja suora pudotus mereen. Rystyset valkosina ja silmät kiinni odotin laskeutumista, joka oli kyllä aika hurjaa. Olipa kyllä kokemus! Helppo, kaunis, turvallinen ja siisti saari. Ei niinkään perinteistä Karibiaa, mutta oivallinen kohde sukeltajille ja vaeltajille.
Dominica
Koko reissumme oli rakennettu Dominican ympärille ja saari oli kaiken hypetyksensä arvoinen. Uskomattoman kaunis ja vihreä saari! Ihmisten vilpitön ystävällisyys oli myös todella hienoa. Saarta ei ole pilattu turismilla, vaan lähes kaikissa kohteissa sai fiilistillä paikkaa omassa rauhassaan. Välillä tuntui jopa epätodelliselta olla keskellä sademetsää yksin oppaan kanssa. Tunsi olevansa niin oikeutettu, että pääsi näkemään ja kokemaan noita ihmeitä. Yövyimme 4 yötä saaren itäpuolella, joka on täyttä sademetsää ja alkuperäisväestön Caribsien omistamaa maata. Tuolla keskellä metsää on mahtava majatalo/hotelli Beue Rive, jota pitää brittiläismies.
Saarella liikkuminen vaatii nelivetoauton ja koska tiet ovat huonossa kunnossa ja liikenne vääränpuoleista, päädyimme omaan kuskiin. Lyöttäydyimme yhteen yhden amerikkalais pariskunnan kanssa ja nelistään kiersimme saarta kolme päivää. Tulimme oikein hyvin toimeen ja oli mahtava tutustua heihin. Dominicalla on kuvattu Pirates of he Carribian leffat 2 ja 3. Kiersimme jonkin verran noita kuvauspaikkoja. En yhtään ihmettele, miksi nuo paikat oli oli valittu.
Omat suosikit saarelta oli Titou Gorge (luola tai kapea sola, jota pitkin pääsi uimaan. Todella siisti kokemus), Sari Sari Falls ja Karibian meren puoleiset rannat.
St Maarten
Karibian Las Vegas, johon tehdään paljon valmiita pakettimatkoja. Omalla reissullamme tämä oli lähinnä läpikulkukohde, josta pääsi helposti lentämään muille lähisaarille. Saari on kyllä nätti, mutta valtavat majoituskompleksit ja kasinot ainakin Maho Beachin ja lentokentän alueella ovat pilanneet luonnonkauniin sataman ja rannat. Pakko oli mennä Sunset Beachille kattomaan kuin jumbojetit laskeutuu aivan päätä hipoen viereiselle lentokentälle. Oli siisti kellua meressä ja kattella kuin valtavat koneet menee aivan yläpuolelta.
Saba
St Maartenilta suuntasimme viereiselle Saban saarelle. Saba kuuluu Hollannin Antilleihin ja saaren ensimmäiset asukkaat olivat eurooppalaisia - lähinnä skotteja ja hollantilaisia. Saari ei niinkään kulttuuriltaan ole niin perinteinen karibian saari, vaan saarella on yllättävän eurooppalainen tunnelma, kuitenkin karibialaisella twistillä. Saari on todella pieni ja asukkaita koko saarella on n. 1 900. Vaikka saari on pieni, oli siellä luontonsa puolesta todella paljon nähtävää. Sabaa pidetään myös yhtenä Karibian parhaista sukelluskohteista ja pitihän meidänkin päästä pinnan alle. Viime sukelluksesta oli aikaa kolmisen vuotta, joten teimme alkuun Refresher -kurssin aamusta ja iltapäivällä pääsimme riutoille.
Sukeltelun lisäksi teimme kaksi upeaa vaellusta. Ensimmäisenä Saban korkeimmalle huipulle Mt Scenerylle ja toisena päivänä kiersimme aikalailla koko saaren vuoren reunustaa pitkin. Sademetsässä aurinko ei päässyt porottomaan niin pahasti, mutta ilman kosteus sai kyllä hien pintaan.
Yksi saaren tunnusmerkeistä on myös maailman lyhin kaupallinen kiitorata - 400m. Kiitorata loppuu ja suora pudotus mereen. Rystyset valkosina ja silmät kiinni odotin laskeutumista, joka oli kyllä aika hurjaa. Olipa kyllä kokemus! Helppo, kaunis, turvallinen ja siisti saari. Ei niinkään perinteistä Karibiaa, mutta oivallinen kohde sukeltajille ja vaeltajille.
Koko reissumme oli rakennettu Dominican ympärille ja saari oli kaiken hypetyksensä arvoinen. Uskomattoman kaunis ja vihreä saari! Ihmisten vilpitön ystävällisyys oli myös todella hienoa. Saarta ei ole pilattu turismilla, vaan lähes kaikissa kohteissa sai fiilistillä paikkaa omassa rauhassaan. Välillä tuntui jopa epätodelliselta olla keskellä sademetsää yksin oppaan kanssa. Tunsi olevansa niin oikeutettu, että pääsi näkemään ja kokemaan noita ihmeitä. Yövyimme 4 yötä saaren itäpuolella, joka on täyttä sademetsää ja alkuperäisväestön Caribsien omistamaa maata. Tuolla keskellä metsää on mahtava majatalo/hotelli Beue Rive, jota pitää brittiläismies.
Saarella liikkuminen vaatii nelivetoauton ja koska tiet ovat huonossa kunnossa ja liikenne vääränpuoleista, päädyimme omaan kuskiin. Lyöttäydyimme yhteen yhden amerikkalais pariskunnan kanssa ja nelistään kiersimme saarta kolme päivää. Tulimme oikein hyvin toimeen ja oli mahtava tutustua heihin. Dominicalla on kuvattu Pirates of he Carribian leffat 2 ja 3. Kiersimme jonkin verran noita kuvauspaikkoja. En yhtään ihmettele, miksi nuo paikat oli oli valittu.
Omat suosikit saarelta oli Titou Gorge (luola tai kapea sola, jota pitkin pääsi uimaan. Todella siisti kokemus), Sari Sari Falls ja Karibian meren puoleiset rannat.
Aurinkoenergiaa kaikille! :)
lauantai 23. marraskuuta 2013
Focus Ladyt koolla
Eilinen oli pyöräilyn täytteinen päivä. Päätin ajella työmatkat cyklolla ja vitsit, kun ajon mukavuusaste on noussut uusiin ulottuvuuksiin, kun viime viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi asentaa lokasuojat (tai siis Erkka asensi..;)). Enää ei tarvitse kantaa kiloa hiekkaa ja soraa kotiin jokaisen ajon jälkeen. Oma työmatka on pituudeltaan ja reitiltään optimaalinen. 20 km merenrantaa pitkin ajellen suuntaan ja toiseen piristää konttorirotan mieltä kummasti. Oma ohjelma on tällä hetkellä aika tehopainotteinen, joten työmatka-ajosta saan helposti 3-5h palauttavaa pk:ta viikkoon.
Työmatkapyöräilyssä on kuitenkin miinuspuolensakin. Tämän sai taas eilen kokea, kun kolari jäi senteistä kiinni. Missä vaan liikenteessä voi sattua mitä vaan, mutta oman kokemukseni mukaan työmatkapyörälijänä täytyy olla erityisen varovainen. Kerran olen jo suojatiellä jäänyt auton kolhaisemaksi ja eilen oli todella paha kolari lähellä. Täytyy myöntää, että pari kyyneltä tirautin, kun vaan raivoamiseltani kerkesin - sen verta pelästyin. Olin tulossa normaalia reittiäni Huopalahdentieltä kohti Ramsayn rantatietä ja pysähdyin Munkkiniemen nelitasoristeykseen odottamaan vihreitä valoja. Risteys on todella vilkas, mutta kaikille liikkujille on liikennevalot. Valot vaihtuvat vihreäksi ja polkaisin matkaan suojatietä pitkin. Suojatie ylittää muistaakseni kuusi kaistaa sekä raitiovaunukiskot. Ensimmäiset kaksi kaistaa ovat oikealle kääntyviä ja kolmas kaista jatkaa suoraan Munkkiniemeen. Olin toisen autokaistan kohdalla, kun kolmannelta, suoraan jatkavalta kaistalta meinaa valkoinen mersu tulla täysiä päälle. Kummallekkin täysjarrutus päälle ja senteistä jäi homma kiinni. Järkytyksissä peruutin ja auto vaan jatkaa matkaa. Paikalla oli kymmeniä muita autolijoita ja jalankulkijoita, joten silminnäkijöitä olisi riittänyt. Auto painoi äkkiä paikalta pois ja en saanut rekkaria ylös. Perus yleismaailmallisia sormimerkkejä ehdin näyttää perään. Siinä sitten päiviteltiin tilannetta muiden pyöräilijöiden kanssa hetken aikaa ja matka jatkui. Sydän hakkasi loppumatkan.
Himaan, siviilikuteet niskaan ja kohti Focus Ladyjen tiimipalaveria. Oli hienoa nähdä tiimiläisiä - uusia ja vanhoja. Kasassa on huipputiimi ensi kaudelle, varsinkin kun yksi Suomen kovimmista naiskuskeista Jutta Nieminen liittyy tiimiimme. Hänestä oikeutetusti tulee tiimin kapteeni. Sovimme kauden päätavoitteista ja pelisäännöistä. Kalustona toimii jo esittelemäni Focus Cayo kisakiekkoineen. Uudet tiimiasut ovat myös tilauksessa. Omat päätavoitteet ovat triathlonin puolella, mutta aion ehdottomasti antaa parhaan mahdollisen panoksen tärkeisiin tiimikisoihin kuten SM-maantie ja paritempo, Porvoon ajot jne. Kesän ajokuntoa ehtii onneksi hioa vielä kunnolla.
Työmatkapyöräilyssä on kuitenkin miinuspuolensakin. Tämän sai taas eilen kokea, kun kolari jäi senteistä kiinni. Missä vaan liikenteessä voi sattua mitä vaan, mutta oman kokemukseni mukaan työmatkapyörälijänä täytyy olla erityisen varovainen. Kerran olen jo suojatiellä jäänyt auton kolhaisemaksi ja eilen oli todella paha kolari lähellä. Täytyy myöntää, että pari kyyneltä tirautin, kun vaan raivoamiseltani kerkesin - sen verta pelästyin. Olin tulossa normaalia reittiäni Huopalahdentieltä kohti Ramsayn rantatietä ja pysähdyin Munkkiniemen nelitasoristeykseen odottamaan vihreitä valoja. Risteys on todella vilkas, mutta kaikille liikkujille on liikennevalot. Valot vaihtuvat vihreäksi ja polkaisin matkaan suojatietä pitkin. Suojatie ylittää muistaakseni kuusi kaistaa sekä raitiovaunukiskot. Ensimmäiset kaksi kaistaa ovat oikealle kääntyviä ja kolmas kaista jatkaa suoraan Munkkiniemeen. Olin toisen autokaistan kohdalla, kun kolmannelta, suoraan jatkavalta kaistalta meinaa valkoinen mersu tulla täysiä päälle. Kummallekkin täysjarrutus päälle ja senteistä jäi homma kiinni. Järkytyksissä peruutin ja auto vaan jatkaa matkaa. Paikalla oli kymmeniä muita autolijoita ja jalankulkijoita, joten silminnäkijöitä olisi riittänyt. Auto painoi äkkiä paikalta pois ja en saanut rekkaria ylös. Perus yleismaailmallisia sormimerkkejä ehdin näyttää perään. Siinä sitten päiviteltiin tilannetta muiden pyöräilijöiden kanssa hetken aikaa ja matka jatkui. Sydän hakkasi loppumatkan.
Himaan, siviilikuteet niskaan ja kohti Focus Ladyjen tiimipalaveria. Oli hienoa nähdä tiimiläisiä - uusia ja vanhoja. Kasassa on huipputiimi ensi kaudelle, varsinkin kun yksi Suomen kovimmista naiskuskeista Jutta Nieminen liittyy tiimiimme. Hänestä oikeutetusti tulee tiimin kapteeni. Sovimme kauden päätavoitteista ja pelisäännöistä. Kalustona toimii jo esittelemäni Focus Cayo kisakiekkoineen. Uudet tiimiasut ovat myös tilauksessa. Omat päätavoitteet ovat triathlonin puolella, mutta aion ehdottomasti antaa parhaan mahdollisen panoksen tärkeisiin tiimikisoihin kuten SM-maantie ja paritempo, Porvoon ajot jne. Kesän ajokuntoa ehtii onneksi hioa vielä kunnolla.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Täysi rähinä päällä
Uusi treenikausi on nyt potkaistu käyntiin ja vauhdilla. Kertalaakista rauhalliset illat vaihtuivat sykkimiseen työpaikan, kodin ja erinäisten treenipaikkojen välillä. Mikä siinä sykkiessä, kun meitä on mahtava porukka samassa valmennusryhmässä. Treeniseurasta ei todellakaan ole puutetta ja yhteistreeneissä todellakin saa antaa itsestään aina 110 %. Motivaatio näin kahden viikon jälkeen on vielä korkea. :) Katotaan tilannetta sitten keskitalven pakkasilla, kun kello soi aamulla 5-6 aikaan. Treenimäärää on tarkoitus kevättä kohti kasvattaa, mutta realistinen viikkotuntimäärä itsellä pyörii 10-15h välillä.
Normaali treeniviikko itsellä muodostuu näin pk kaudella seuraavasti:
ma: lepo
ti: spinning tai vastusajoa, kahvakuula
ke: ratajuoksutreenit (sis. tekniikkaa, kuntopiiriä ja vetoja)
to: Heltri uinti kovassa seurassa + spinning (kevätkaudella)
pe: juoksu + kuntopiiri/kahvakuula
la: pitkä pyörä/hiihto
su: uinti ja pk juoksu
Näiden treenien lisäksi ajan työmatkaa n. 3 krt/viikossa, 20km/päivä. Tunteja kertyy 10-13h riippuen pitkisten pituudesta ja työmatkoista.
Viime viikolla tein varsinaisen löydön BudgetSportissa lokareita etsiessäni. Matkaan tarttui näytepari Asicsen Noosa Fast 2 kisakengistä. Kengät iski silmään, koska ne oli vaan niin päheen näköset. Googlettelin kengistä paikan päällä ja kävi ilmi, että kyseinen malli on trispesifi kisakenkä. Mukaan tuli jopa pikanauhat. Kokeilin kenkiä keskiviikon treeneissä ja kyseessä on kyllä höyhenenkevyt kenkä. Pikkasen on totuttelua olemattomaan tukeen, mutta alkutuntuma kengästä oli todella positiivinen. Ja mikä parasta kengät sai ihan pilkkahintaan, koska kyseessä oli näytekappale.
Hyviä treenihetkiä kaikille marraskuun synkkyyteen! :)
Normaali treeniviikko itsellä muodostuu näin pk kaudella seuraavasti:
ma: lepo
ti: spinning tai vastusajoa, kahvakuula
ke: ratajuoksutreenit (sis. tekniikkaa, kuntopiiriä ja vetoja)
to: Heltri uinti kovassa seurassa + spinning (kevätkaudella)
pe: juoksu + kuntopiiri/kahvakuula
la: pitkä pyörä/hiihto
su: uinti ja pk juoksu
Näiden treenien lisäksi ajan työmatkaa n. 3 krt/viikossa, 20km/päivä. Tunteja kertyy 10-13h riippuen pitkisten pituudesta ja työmatkoista.
Viime viikolla tein varsinaisen löydön BudgetSportissa lokareita etsiessäni. Matkaan tarttui näytepari Asicsen Noosa Fast 2 kisakengistä. Kengät iski silmään, koska ne oli vaan niin päheen näköset. Googlettelin kengistä paikan päällä ja kävi ilmi, että kyseinen malli on trispesifi kisakenkä. Mukaan tuli jopa pikanauhat. Kokeilin kenkiä keskiviikon treeneissä ja kyseessä on kyllä höyhenenkevyt kenkä. Pikkasen on totuttelua olemattomaan tukeen, mutta alkutuntuma kengästä oli todella positiivinen. Ja mikä parasta kengät sai ihan pilkkahintaan, koska kyseessä oli näytekappale.
Hyviä treenihetkiä kaikille marraskuun synkkyyteen! :)
maanantai 21. lokakuuta 2013
Mennyttä ja tulevaa
Viimeisestä kisasta on nyt kulunut kuukauden verran ja vihdoin alkaa tuntua siltä, että alkaa olla henkisesti ja fyysisti palautunut viime kesän tohinasta. Kunnon off-season on todellakin tehnyt hyvää. En ole kuukauteen miettinyt treeniohjelmia, potenut huonoa omaatuntoa väliijääneistä treeneistä tai ylimääräisistä herkuista. Kuukauteen on mahtunut vaellusreissuja niin Nuuksiossa kuin Kolilla, sukulointia ympäri Suomea ja sekä opiskeluporukan kemutuksia Tampereella. Kävin myös nappaamassa Larun pyörästä uuden tiimipyörämme ensi kesälle. Kroppa ja mieli alkaa olla latautunut ja motivoitunut ensi kautta varten. Motivaatiota tähän hommaan todella tarvitaan, koska puolivaloilla enkä puolikuntoisena halua Ironmanille lähteä.
Mennyttä:
Päällisin puolin viime kaudesta jäi itselle todella positiiviset fiilikset. Yhtäkään täyskymppikisasuoritusta ei tullut, mutta sehän onkin triathlonin hienous, että aina jää jollain osa-alueella jotain parannettavaa. Jos miettii, että tasan vuosi sitten olin kirjoittamassa "muumiojalastani" oikean polven rustoleikkauksen jälkeen, niin pitkälle on päästy. Lääkärin 3 kk ja takaisin radalle- ennuste ei toteutunut lähimainkaan, vaan talven treenailut olivat ajoittain itkun ja epätietoisuuden sekaista vääntämistä. Ensimmäiset kivuttomat juoksuaskeleet otin ehkä huhtikuun paikkeilla. Usein lähdin lenkille intoa täynnä, mutta jo ensimmäisten parin sadan metrin jälkeen oli käännyttävä takaisin ja heittää lenkkarit naulaan. Vastoinkäymisistä voi joskus syntyä jotain hyvääkin. Kun tilanne triathlonin suhteen vaikutti aika epätoivoiselta vielä huhtikuussa, niin otin yhteyttä Focus Ladien valmentajaan ja kyselin mahkuja päästä mukaan tiimiin. Kovia meriittejä ei itseltä pyöräilyn saralta löytynyt, mutta triathlonin saralla olin huomannut, että pyörä liikkuu keskimääräistä kovempaa. Lähdin siis rohkeasti mukaan maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan ja tätä en ole katunut yhtään. Laji on oikeasti joukkueurheilua ja tasapainottaa kivasti yksilökeskeistä tri-harrastusta. Viime kesänä tuli kokeiltua Suomen suurimmat yhteislähtökisat Porvoon Ajot ja SM-maantie sekä muutamia tempokisoja sekä SM-Paritempo. Vaikka ensi kesänä ykköstavoitteena on Ironman Köpis, kierrän varmasti myös pyöräkisoja ihan siitäkin syystä, että ne ovat kovimpia intervallitreenejä, joita pyörällä voi vaan tehdä.
Triathlonin osalta olin jo hautaamassa kisatoiveet, koska jalan tilanne näytti vielä huhti-toukokuussa niin toivottamalta. Kelkka alkoi kuitenkin toukukuun aikana kääntyä. En lopulta tiedä mikä oli tärkein tekijä polven vahvistumisessa, se että oikeastaan heivasin juoksun kokonaan vai se että pyöräilin todella paljon ja vahvistin siten lihaksia. Oli miten oli kesäkuussa pystyin juoksemaan sprinttimatkojen kisoja täysin ilman kipuja ja ihme kyllä nopeampaa, kun juoksin viime kesänä. Emmin pitkään Århusin puolikkaalle lähtöä, mutta koska kisa oli jo maksettu ja matkasuunnitelmat tehty, niin pakkohan oli lähteä yrittämään. Kisa meni pyörän varusterikon osalta alakanttiin, mutta juoksu kulki! Pisin lenkki tuota kisaa ennen oli ollut 10km, joten aika ihme oli, että nakutin puolmaran 1.43 aikaan. Joskus korvaava harjoittelu siis oikeasti toimii.
Heinäkuu meni aika lailla häähulinoissa ja aivan mahtava kuukausi olikin. Energiaa oli kuitenkin jäljellä mielettömästi, joten latasin kisakalenterin täyteen loppukesälle ja syksylle. Elokuussa taisi olla joka viikonloppu joku karkelo, joko pyöräilyssä tai triathlonissa. Juoksu kulki tuolloin edelleen, esim. Nastolan perusmatkan 10km aikaa 43min. Kisarupeama alkoi vähän painaa ennen Ranskan kisaa syyskuussa ja sairastelu ennen kisaa lienee vienyt parhaan iskun pois. Rankka reitti ja kuumuus oli myös itselle vähän liikaa, mutta siitä huolimatta ihan kelpo suoritus.
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen viime kauteen. Kun keväällä kisaaminen oli vielä täysin epävarmaa ja lopputuloksena tein elämäni parhaimpia aikoja, niin ei voi olla kuin tyytyväinen. Vältyin pahimmilta ylirasitusoireilta, joista olen kärsinyt mennä vuosina. Luulen, että tähän on päällimmäisenä auttanut uniongelmieni tasaantuminen. Varsinkaan kesällä en kärsinyt niistä juuri lainkaan. Kunnon uni vaikuttaa uskomattomasti palautumiseen. Toinen tekijä, johon panostin oli lihashuolto. Minulla on todella helposti jumiutuvat lihakset, varsinkin etureidet ja niiden kalvot ovat joskus päässeet aivan järkyttävään kuntoon. Joskus jopa niin järkyttävään, että yksi hieroja kieltäytyi kunnolla hieromasta niitä..Kiltisti foamrollasin reisiäni auki lähes joka toinen ilta, varsinkin kisaviikolla rollasin varmaan joka ilta. Uskon, että tämä auttoi merkittävästi. Kolmas merkittävä tekijä kisamenestykseen ja jaksamiseen varsinkin pitkissä suorituksissa on kisan aikainen ravinnonsaanti. Vielä viime kesänä syyllistyin siihen, että saatoin vetää puolimatkan kisan parilla geelillä ja urheilupatukalla. Juoksussa oli jo niin kauhea olo, etten sitten juonut tai syönyt mitään...smart! Varsinkin Århusissa tunsin oikein miten energiatasot oli ihan erilaiset juoksussa, kun kiltisti melkeen joka 5km:n juomapisteellä vedin geelin naamariin. Uskon, myös että kisan aikainen ravinnon saanti auttaa huomattavasti kisan jälkeiseen palautumiseen.
Tulevaa:
Tarkoituksena on alottaa treeniohjelman mukainen treeni marraskuussa. Hyvän startin kauteen saan ensi viikonloppuna Heltrin syysleiriltä Vierumäellä. Meitä on loistava jengi kasassa ensi kesänä täysmatkalle tähtääviä, joten treeniseuraa varmasti on tarjolla. Tarkoituksena on maltillisesti lähteä lisäämään treenimääriä ja alkutalvesta oikeasti keskittyä pk-raastamiseen. Oma pk-alue vaatii vielä todella paljon kehitettävää, varsinkin kun aletaan tähtämään täysmatkalle. Tiedossa siis pitkää sauvakävelyä ja hiihtoa.
Jos vaan polvi kestää, niin juoksuun olisi tarjoitus myös löytää lisää vauhtia. Potentiaalia on, tiedän sen jalkapalloajoilta. Tuo nopeas tulisi vaan kaivaa esiin tekemällä vetotreenejä talven aikana. Treenejä, jotka viime vuonna jäivät oikeastaan kokonaan tekemättä. Juoksun tukemisessa lihashuolto pysyy ykkösprioriteettinä, joten tiedossa paljon tuskanirvistyksiä foam rollin kanssa.
Pyörään en niinkään talven aikana panosta, koska uskon, että se pysyy hyvällä tasolla, kunhan ahkerasti osallistun pyöräseuran ja Heltrin spinnuihin sekä näiden lisäksi viritän trainerin olkkariin.
Lihaskunnon osalta vannon kahvakuulan nimeen. Viikottaistreenit porukalla tehtynä kehittävät kestovoimaa varmasti. Tämän lisäksi teen muutamia voimaharjoituksia salilla sekä keskivartalojumppaa.
Sitten se murheenkryyni..uinti. Viime talvena mielestäni uin paljon ja panostin uintitekniikkaan paljon. Harmi kyllä, en saanut vauhtia siirrettyä avoveteen. Kaksi yhteistreenikertaa viikossa kovassa seurassa sekä omat treenit päälle toivottavasti kehittävät uintia. Täytyy talvella katsoa taas muutama täysin uintipainoitteinen viikko, jolloin saisi kilsamääriä nostettua normaalista. Sinänsä en uinnista nyt niin paljon stressaa, kun päätavoitteena on täysmatka. Ongelmana on ollut itsellä tuo kovan nopeuden puuttuminen esim. sprinteissä. Mitä pidempi matka sen parempi minulle.
Näillä eväillä ensi kauteen. Ensimmäisenä, lyhyen ajan tavoitteena on parantua jostain älyttömästä ruokamyrkytyksestä/oksennustaudista, jonka sain viikonloppuna. Eilisen päivän vietin pää vessanpöntössä ja illan sekä yön kuumehöyryissä. Nyt alkaa elämä voittaa taas pikkuhiljaan. Hurja tauti oli kyllä - viimeksi olen sairastanut oksennustautia joskus lapsena, enkä todellaan muistanut kuinka kamalaa tämä voi olla. Toivottavasti kaikki vuoden sairastelut on nyt tässä ja ensi kauden pääsisi vetämään läpi mahdollisimman terveenä.
Tästä se lähtee, valmistautuminen Ironmanille vol. 2014!
 |
| Ensi kesän menopeli Focus Cayo Evo |
Päällisin puolin viime kaudesta jäi itselle todella positiiviset fiilikset. Yhtäkään täyskymppikisasuoritusta ei tullut, mutta sehän onkin triathlonin hienous, että aina jää jollain osa-alueella jotain parannettavaa. Jos miettii, että tasan vuosi sitten olin kirjoittamassa "muumiojalastani" oikean polven rustoleikkauksen jälkeen, niin pitkälle on päästy. Lääkärin 3 kk ja takaisin radalle- ennuste ei toteutunut lähimainkaan, vaan talven treenailut olivat ajoittain itkun ja epätietoisuuden sekaista vääntämistä. Ensimmäiset kivuttomat juoksuaskeleet otin ehkä huhtikuun paikkeilla. Usein lähdin lenkille intoa täynnä, mutta jo ensimmäisten parin sadan metrin jälkeen oli käännyttävä takaisin ja heittää lenkkarit naulaan. Vastoinkäymisistä voi joskus syntyä jotain hyvääkin. Kun tilanne triathlonin suhteen vaikutti aika epätoivoiselta vielä huhtikuussa, niin otin yhteyttä Focus Ladien valmentajaan ja kyselin mahkuja päästä mukaan tiimiin. Kovia meriittejä ei itseltä pyöräilyn saralta löytynyt, mutta triathlonin saralla olin huomannut, että pyörä liikkuu keskimääräistä kovempaa. Lähdin siis rohkeasti mukaan maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan ja tätä en ole katunut yhtään. Laji on oikeasti joukkueurheilua ja tasapainottaa kivasti yksilökeskeistä tri-harrastusta. Viime kesänä tuli kokeiltua Suomen suurimmat yhteislähtökisat Porvoon Ajot ja SM-maantie sekä muutamia tempokisoja sekä SM-Paritempo. Vaikka ensi kesänä ykköstavoitteena on Ironman Köpis, kierrän varmasti myös pyöräkisoja ihan siitäkin syystä, että ne ovat kovimpia intervallitreenejä, joita pyörällä voi vaan tehdä.
Triathlonin osalta olin jo hautaamassa kisatoiveet, koska jalan tilanne näytti vielä huhti-toukokuussa niin toivottamalta. Kelkka alkoi kuitenkin toukukuun aikana kääntyä. En lopulta tiedä mikä oli tärkein tekijä polven vahvistumisessa, se että oikeastaan heivasin juoksun kokonaan vai se että pyöräilin todella paljon ja vahvistin siten lihaksia. Oli miten oli kesäkuussa pystyin juoksemaan sprinttimatkojen kisoja täysin ilman kipuja ja ihme kyllä nopeampaa, kun juoksin viime kesänä. Emmin pitkään Århusin puolikkaalle lähtöä, mutta koska kisa oli jo maksettu ja matkasuunnitelmat tehty, niin pakkohan oli lähteä yrittämään. Kisa meni pyörän varusterikon osalta alakanttiin, mutta juoksu kulki! Pisin lenkki tuota kisaa ennen oli ollut 10km, joten aika ihme oli, että nakutin puolmaran 1.43 aikaan. Joskus korvaava harjoittelu siis oikeasti toimii.
Heinäkuu meni aika lailla häähulinoissa ja aivan mahtava kuukausi olikin. Energiaa oli kuitenkin jäljellä mielettömästi, joten latasin kisakalenterin täyteen loppukesälle ja syksylle. Elokuussa taisi olla joka viikonloppu joku karkelo, joko pyöräilyssä tai triathlonissa. Juoksu kulki tuolloin edelleen, esim. Nastolan perusmatkan 10km aikaa 43min. Kisarupeama alkoi vähän painaa ennen Ranskan kisaa syyskuussa ja sairastelu ennen kisaa lienee vienyt parhaan iskun pois. Rankka reitti ja kuumuus oli myös itselle vähän liikaa, mutta siitä huolimatta ihan kelpo suoritus.
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen viime kauteen. Kun keväällä kisaaminen oli vielä täysin epävarmaa ja lopputuloksena tein elämäni parhaimpia aikoja, niin ei voi olla kuin tyytyväinen. Vältyin pahimmilta ylirasitusoireilta, joista olen kärsinyt mennä vuosina. Luulen, että tähän on päällimmäisenä auttanut uniongelmieni tasaantuminen. Varsinkaan kesällä en kärsinyt niistä juuri lainkaan. Kunnon uni vaikuttaa uskomattomasti palautumiseen. Toinen tekijä, johon panostin oli lihashuolto. Minulla on todella helposti jumiutuvat lihakset, varsinkin etureidet ja niiden kalvot ovat joskus päässeet aivan järkyttävään kuntoon. Joskus jopa niin järkyttävään, että yksi hieroja kieltäytyi kunnolla hieromasta niitä..Kiltisti foamrollasin reisiäni auki lähes joka toinen ilta, varsinkin kisaviikolla rollasin varmaan joka ilta. Uskon, että tämä auttoi merkittävästi. Kolmas merkittävä tekijä kisamenestykseen ja jaksamiseen varsinkin pitkissä suorituksissa on kisan aikainen ravinnonsaanti. Vielä viime kesänä syyllistyin siihen, että saatoin vetää puolimatkan kisan parilla geelillä ja urheilupatukalla. Juoksussa oli jo niin kauhea olo, etten sitten juonut tai syönyt mitään...smart! Varsinkin Århusissa tunsin oikein miten energiatasot oli ihan erilaiset juoksussa, kun kiltisti melkeen joka 5km:n juomapisteellä vedin geelin naamariin. Uskon, myös että kisan aikainen ravinnon saanti auttaa huomattavasti kisan jälkeiseen palautumiseen.
Tulevaa:
Tarkoituksena on alottaa treeniohjelman mukainen treeni marraskuussa. Hyvän startin kauteen saan ensi viikonloppuna Heltrin syysleiriltä Vierumäellä. Meitä on loistava jengi kasassa ensi kesänä täysmatkalle tähtääviä, joten treeniseuraa varmasti on tarjolla. Tarkoituksena on maltillisesti lähteä lisäämään treenimääriä ja alkutalvesta oikeasti keskittyä pk-raastamiseen. Oma pk-alue vaatii vielä todella paljon kehitettävää, varsinkin kun aletaan tähtämään täysmatkalle. Tiedossa siis pitkää sauvakävelyä ja hiihtoa.
Jos vaan polvi kestää, niin juoksuun olisi tarjoitus myös löytää lisää vauhtia. Potentiaalia on, tiedän sen jalkapalloajoilta. Tuo nopeas tulisi vaan kaivaa esiin tekemällä vetotreenejä talven aikana. Treenejä, jotka viime vuonna jäivät oikeastaan kokonaan tekemättä. Juoksun tukemisessa lihashuolto pysyy ykkösprioriteettinä, joten tiedossa paljon tuskanirvistyksiä foam rollin kanssa.
Pyörään en niinkään talven aikana panosta, koska uskon, että se pysyy hyvällä tasolla, kunhan ahkerasti osallistun pyöräseuran ja Heltrin spinnuihin sekä näiden lisäksi viritän trainerin olkkariin.
Lihaskunnon osalta vannon kahvakuulan nimeen. Viikottaistreenit porukalla tehtynä kehittävät kestovoimaa varmasti. Tämän lisäksi teen muutamia voimaharjoituksia salilla sekä keskivartalojumppaa.
Sitten se murheenkryyni..uinti. Viime talvena mielestäni uin paljon ja panostin uintitekniikkaan paljon. Harmi kyllä, en saanut vauhtia siirrettyä avoveteen. Kaksi yhteistreenikertaa viikossa kovassa seurassa sekä omat treenit päälle toivottavasti kehittävät uintia. Täytyy talvella katsoa taas muutama täysin uintipainoitteinen viikko, jolloin saisi kilsamääriä nostettua normaalista. Sinänsä en uinnista nyt niin paljon stressaa, kun päätavoitteena on täysmatka. Ongelmana on ollut itsellä tuo kovan nopeuden puuttuminen esim. sprinteissä. Mitä pidempi matka sen parempi minulle.
Näillä eväillä ensi kauteen. Ensimmäisenä, lyhyen ajan tavoitteena on parantua jostain älyttömästä ruokamyrkytyksestä/oksennustaudista, jonka sain viikonloppuna. Eilisen päivän vietin pää vessanpöntössä ja illan sekä yön kuumehöyryissä. Nyt alkaa elämä voittaa taas pikkuhiljaan. Hurja tauti oli kyllä - viimeksi olen sairastanut oksennustautia joskus lapsena, enkä todellaan muistanut kuinka kamalaa tämä voi olla. Toivottavasti kaikki vuoden sairastelut on nyt tässä ja ensi kauden pääsisi vetämään läpi mahdollisimman terveenä.
Tästä se lähtee, valmistautuminen Ironmanille vol. 2014!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)