Kisafiilis katossa

Kisakamat on pakattu, viimeistelytreenit tehty ja kisafiilistä nostatettu seuraamalla viime viikonloppuna monen treenikaverin upeita edesottamuksia Tahkolla ja Kalmarissa. Olo alkaa olla odottavan jännittynyt - pitkäaikainen unelma suorittaa Ironman matka alkaa olla jo käsin kosketeltavissa. Viimeistelyjaksoon kasaantui treenien lisäksi myös paljon stressaavia hetkiä ja suuria muutoksia myös siviilielämän puolella. Eilen nimittäin oli viimeinen työpäiväni nykyisellä työnantajallani, jolle olen työskennellyt viimeiset viisi vuotta. Syyskuusta lähtien kääntyy elämässäni täysin uusi lehti, sillä lähden toteuttamaan pitkäaikaista haavettani alanvaihdosta ja palaan koulunpenkille! Aloitan opinnot Jyväskylässä liikuntatieteellisen tiedekunnan liikuntabiologian laitoksella ja minusta tulee osa-aikainen jyväskyläläinen.

Päätös luopua turvallisesta kokoaikatyöstä ja rullaavasta arjesta pk-seudulla ei todellakaan ollut helppo. Mieltä painoi taloudelliset asiat, perhesyyt, ystävät jne. Toisaalta olin läpäissyt vaikeat pääsykokeet ja karsiutunut yli 700 hakijasta onnellisen 24 hakijan joukkoon, jotka kouluun hyväksyttiin. Olo tuntui etuoikeutetulta ja ajatus jättää paikka ottamatta tuntui älyttömältä. Pari unetonta yötä ja itsensä tutkiskelua ja päätös oli tehty. Tätä minä haluan. Pienestä pitäen olen hengittänyt ja elänyt liikunnalle. Kuinka hienoa olisi päästä tekemään työkseen asioita, joista on intohimoisen kiinnostunut. Mikään hetken mielijohde ei ole kyseessä, vaan ajatus alanvaihdosta on muhinut jo pari vuotta.

Jatkuva tunnemyrsky ja käytännön asoiden selvittely, opintovapaahakuprosessi, ja valmistautuminen ensimmäiselle Ironmanille ei välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä, mutta onneksi asiat alkoivat selvitä ja tämän viikon olen rauhassa saanut levätä ja kääntää ajatukset sunnuntain koitokseen. Kovimmat viimeistelytreenit tehtiin vkolla 32 eli kolme kaksi-kolme viikkoa ennen tulevaa kisaa. Samalla viikolla juoksin kesän pisimmän juoksun 2,5h, uin märkkärillä 3,6km ja tein 6h yhdistelmätreenin. Treenit menivät hyvin, mutta kyllä oli kroppa väsynyt noiden treenien jälkeen. Lähdimme heti tuon treenirupeaman jälkeen Englantiin Erkan serkun häihin ja fiilis oli koko loman ajan, että olisin voinut jäädä hotelliin nukkumaan. Onneksi pari päivää täyskoomausta paransi tilanteen ja Suomeen palattiin paremmissa voimissa.

Brightonissa pakollinen "Pier selfie"

Pienissä häissä

 Viime viikolla ti aamusta tein juoksua ja kuntopiirin, ke tripyörällä viimeisen lenkin, jossa tarkistin pyörän säätöjä. Torstaina tein lyhyemmän yhdistelmän ja vähän kovemman 45min juoksun. La kelasin 3km hallissa ja su 2,5h todella kevyen vesilenkin. Jostain syystä jalat ja varsinkin lonkankoukistajat ja koko lonkan alue on ollut pitkään jo todella jumissa ja pieni pelko alkoi hiipiä, että ehtiikö lihakset ja jumitukset palautua ennen kisaa. Tällä viikolla tein vielä ti aamulla 2km uinnin ja ke lyhyen, kevyen yhdistelmän. Tiistain uinti ja hieronta tuntui auttavan paljon ja eilen olo alkoi vihdoin olla kevyt ja pahimmat kolotukset eivät tuntuneet. Valkun kanssa pohdittiin, että lonkkaongelmat johtunevat yllättäen nousseesta juoksumääristä. Viime vuonna jalkaleikkauksen vuoksi juoksukilsat oli minimissä ja tänäkin vuonna kevät meni sairastelujen vuoksi pipariksi. Pahasti jumissa tuntuu olevan varsinkin vasen lonkankoukistaja, joka johtunee siitä, että edelleen kompensoin paljon leikatun jalan heikkoutta vasemmalla jalalla. Luulen, että talvella täytyy palata fyssarin puheille ja varmistaa, ettei juoksuasento ole muttunut täysin toispuoleiseksi.

pyörä läks!

Loppuviikko otetaan levon ja tankkauksen kannalta. Huomenna matkustetaan kisapaikoille ja kisajännitys alkaa varmasti todenteolla nousta. Kanssani kisaavat lukuisat seurakaverit, oma veli ja omat kannustusjoukot tulevat olemaan valtava henkinen voimavara, josta yritän ammentaa kaiken postitiivisen energian kisan aikana. Oma kevät on ollut todella vaikea sairastelujen vuoksi, joten olen vaan onnellinen, että olen saanut itseni tähän kuntoon ja, jos kaikki menee su asti hyvin pääsen starttiviivalle. Ensisijainen tavoite on maaliinpääsy - hymyillen! Aoin seurata sykkeitä aika orjallisesti ja mennä niiden mukaan. Vauhti on sitten päivän mukaan mitä on. Tsemppiä kaikille Köpikseen tulijoille! Siellä nähdään! :)

Viimeisiä viedään

Köpis lähenee uhkaavaa vauhtia ja Joroisten jälkeen treenit paukahtia päälle nopeella tahdilla ja intensiteetillä. Ollaan tehty lyhyttä ja kovaa sekä vastapainoksi pitkää siivua varsinkin pyörällä ja juosten. Ensimmäistä kertaa eilisen pitkän 5h pyörälenkin ja 1 h juoksulenkin jälkeen alkoi tulla fiilis, että tulisi se kisa jo, niin loppuisi tämäkin hulluus. Sairasteluista ja vastoinkäymisistä huolimatta olen muutoin pysynyt todella motivoituneena treeneihin ja odottanut uutta treeniohjelmaa innolla. Kisaan on kolme viikkoa, joten eiköhän motivaatio saada kaivettua kuopastaan ja nostamaan  huipussaansa kisaan mennessä. Vaikka kesän viikonloppuja on pitkälti ohjannut tuleva IM, ei se sitä tarkoita, että näistä upeista kesäkeleistä ei olisi päässyt nauttimaan. Treenit vaativat vähän suunnittelua, mutta usein olen sukulointireissuilla polkenut koti- tai menomatkan (Esim. Salo- Espoo väli x2) tai uinut kesken veneretken tai raahannut lenkkareita mukaan kavereille jne. Kuntopiirit, juoksut, uinti on niin helppoa toteuttaa Suomen kesäolosuhteissa ja juuri nämä kavereiden tai sukulaisten kanssa tehdyt treenit ovat olleet ihan parhaita!

Broidin ja kummitytön kaa uimassa

Viime viikkojen avaintreenit ja harkkakisat:

- 2h juoksu 30c helteessä. Ihan kivasti kulki IM tavotevauhtia, mutta nestehukka pääsi yllättämään, kun tein lenkin kahtena lenkkinä ja välissä vain yksi juomatauko. Polvi alkoi vähän ilmoitella itsestään juoksun loppuvaiheilla.

- Heltri Cup 20 km tempo. Pitkän juoksun jälkeen kroppa veti ihan jumiin ja tempopäivänä olo oli vetelä ja pelkäsin jo flunssan pukkaavan. Pienen koutsin kanssa käydyn keskustelun jälkeen päätin lähteä matkaan, kuitenkin vähän tunnustellen. Tempo ajettiin kahtena lenkkinä ja sain nousujohteisen suorituksen. Päivän olotilaan nähden todella tyytyväinen aikaan 31.45min.

- Heltri Cup Rykäsy III. Ennen kisaa käytiin Hannan kanssa kelailemassa n.1,5km ja tuntui, että tuo avasi aamunjäykkää kroppaa mukavasti. Startti on jo 9 aamulla, joten ei tietoakaan, että olisi saanut nukkua pitkään viikonloppuna. Uinti meni mielestäni hyvin, vähän pidempi matka oli oman Garminin mukaan kuin viime Rykäsyssä. Vedestä rantauduin oman kellon mukaan 11.56 ja vaihto meni vikkelään. Pyörä lähti mukavasti liikkeelle ja ajelin täysin omassa yksinäisyydessä. Odotin koko ajan, että takaa alkaa tulla miesten letkoja, mutta ohi meni vain kaksi yksittäistä ajajaa. Toisella kiekalla ylämäet alkoivat tuottaa ongelmia, sillä jalat olivat selvästi todella väsyneet ja hapottivat  helposti. Pyöräaika oli oman kellon mukaan n.34min, joten ihan hyvä aika kuitenkin. Juoksu tuntui jälleen alkuun todella pahalta, mutta onneksi helpotti 2 km jälkeen. Vaikka vauhtia yritti lisätä, niin ei sitä vaan ole. :) Oma juoksuaika parani kuitenkin edellisrykäsystä ja oli n. 23.50. Loput ajoista meni vaihtoihin, joten yhteisaika 1.12h. Tuntui, että kisa meni aika nappiin, joten jäi ihmetyttämään, kun aika ei parantunut. Voi olla, että tuo yksin ajettu pyörä heti söi aikaa. Sprinttikisat on armottomia ja maitohappoa saa kestää koko ajan. Toisaalta uskon, että juuri tälläiset vetäsyt ravistaa kroppaa hyvin, kun perus kestävyysnylkyttämisen rinnalla kropalle annetaan välillä shokkihoitoa.

- Nousevatempoinen 5h pyörä + 1h juoksu illalla. Siinä oli eilisen päivän resepti ja aikamoinen urakkahan toi oli. Onneksi päästiin Hannan kanssa vetämään puolet matkasta yhdessä, koska muuten olisin totaalisesti hajonnut vastatuuleen, kuumuuteen ja ampparihyökkäykseen. Lähdettiin Salosta polkemaan Suomusjärven kautta Sammattiin, josta jatkoin Lohjalle pullon täydennykseen porukoille. Sieltä Siuntion kautta Espooseen. Koko matkan vastatuuli ja kokonaisnousu 140km matkalle 1500m, ei tehnyt matkasta helppoa. Loppuun vielä nostettiin tehot ensin pk2 ja lopulta aerobiselle kynnykselle. Olipahan treeni, mutta kasvatti henkistä kanttia ja kivun sietoa (amppari pisti reiteen) mukavasti. Subin, päikkäreiden ja jätskikahvien jälkeen lähdin vielä keskuspuistoon metsälenkille, joka kulki yllättävän mukavasti tohjoilla jaloilla.

Amppari iski!

Edessä olisi vielä muutama pidempi treeni, jonka jälkeen aletaan keventää ja palautella. Nyt täytyy todella tsempata lihashuollon ja ravinnon suhteen, että kroppa palautuu rääkistä ja mahdollista superkompensaatiota alkaisi tapahtua. Toivottavasti paras isku olisi sitten kisapäivänä!

Finntriathlon 2014

Eilen uitiin, poljettiin ja juostiin koko rahan edestä. Mahtava Suomi triathlon päivä ja upeat kisapuitteet. Joroisten kisajärjestelyt ja kisatunnelma ovat, jos mahdollista, vuosi vuodelta paremmat. Kisat alkaa osallistujamäärän ja järjestelyiden puitteissa muistuttamaan isoja kansainvälisiä skaboja. Katsojia ja kisaajia "hellittiin" myös sään puolesta. Aamusta lähtien porottanut aurinko nosti lämpötilan lähelle 30c astetta. Kisa ei varmastikkaan ollut kenellekkään helppo ja nesteytyksen onnistuminen näytti pettävän monella kovalla menijällä. Kisa oli myös rankka itselle, mutta onnistunut suoritus takasi ensimmäisen 5h alituksen puolimatkalla. Maalissa tuuletin tunnemysrkyssä ja heti viivan ylitettyäni lösähdin maahan. Järkkärit veivät hetkeksi ensiaputelttaan, jossa litra vettä jääpussi pään päällä saivat ihmeitä aikaan. Eilinen saa hymyn edelleen huulille ja reitin varrella kannustuksesta sai järjettömästi voimaa.

Maalissa 4.57h

Omalla ajalla 4.57h irtosi oman sarjan 2. sija, ja vaikka kulta karkasi ihan nokan edestä, ei se harmita juuri yhtään. Hävisin paremmalle ja luulen, että sarjan voittajasta Aino Luomasta tullaan kuulemaan vielä. Naisella vasta ensimmäinen puolimatkan kisa ja pyörän hän ajoi maantiepyörällä. Kunnia ja kumarrus vielä voittajalle. Meillä kahdella oli myös naisten ikäsarjojen kaksi kovinta aikaa, joten SM-mitalin lisäksi meitä muistettiin myös rahapalkinnolla. Kisa antoi uskoa omaan tekemiseen ja kunto alkaa olla nousujohtoinen Köpistä ajatellen. Muutaman kerran eilen epätoivoin hetkillä ajattelin kauhulla jo tulevaa. Miten helv.. jaksan tuplata tämän matkan, kun nyt jo tuntuu näin pahalle? Kunnioitus tulevaa koitosta kohtaan on korkea. En todellakaan lähde soitellen sotaan, vaan kyseessä on ensimmäinen IM, josta toivon saavani hyvän ja tasapainoisen suorituksen kuten eilen. Mutta tarkemmin vielä eilisen kisan kulkuun.

Uinti:

Omassa lähdössä 11.10 starttasi naiset ja miehet 25-29. Lähtö sujui ongelmitta ja ensimmäiselle kääntöpoijulle asti pääsin hyvässä peesissä. Poijulla sekoilin sen verran, että sekunnissa oma peesi oli kadonnut ja näin jälkikäteen ajatellen, olisi todella pitänyt taistella ja kiihdyttää omaa menoa, etten olisi sitä menettänyt. Jäin nimittäin uimaan ihan yksin ja omat suunnistustaidot tuolla pitkällä takasuoralla pääsi testiin. Eihän se tosiaan mennyt nappiin, vaan Garminin kartasta näkee, kuinka ajauduin ihan liikaa vasemmalle ja kääntöpoijulle tultaessa jouduin korjaamaan omaa linjaa melkein 90 kulmassa. Tosta ehkä 100m lisämatkaa. Lopussa myös vähän vasemmalle ajautumista, mutta muuten loppu tuli mukavasti. Uinti tuntui muuten vahvalta, joten vähän harmittaa tuo huono suunnistus. Uintiaika 33min.

T1 tuli sitten sählättyä olan takaan. Yleensä olen hyvä ja nopea vaihtaja, mutta nyt onnistuin juoksemaan vaihtopussien ohi, kunnes hetken vaihtoalueella seisottuani tajusin, että pyörävarusteet olisi varmaan jostain saatava. Eikun takaisin pusseille ja vaihtamaan. Seuraava takaisku tuli pyörän päälle noustessa. Ensimmäisellä polkaisulla lähti ketjut. Selkeästi oli vaihteen vaihto kesken, kun voimalla polkaisin ja siinähän ne tipahti. Kirosin ja manasin, mutta onneksi tuohon episodiin tuhlaantui max. 1min.

Pyörä:

Pyörän päällä yritin rauhoitella mieltäni. Kisa ei todellaan ollut alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Etsin hyvän kadenssin ja hengitysrytmin. Alkuun sykkeet paukuttivat korkealla, mutta vauhtiin päästyäni sain sykkeet tasattua tavoitesykkeille eli aerobiselle kynnykselle n.158-162. Ylämäet otin vähän rauhallisemmin ja alamäissä pidin rentoa polkua yllä. Menomatka oli vähän mäkisempi ja keskari kääntöpaikalla Rantasalmella oli 34km/h tietämissä. Tiimi- ja treenikaveri Minna oli livahtanut edelle mun vaihtosähläyksen aikana ja hänet otin kiinni ennen Rantasalmea. Mukaan matkaan takaa tuli myös sarjan voittaja. Jossain vaiheessa tavoitimme myös 20-24 sarjan voittajan Iinan, jo meitä oli kimpassa monta kovaa naista. Peesausta oli paljon tänäkin vuonna, mutta mielestäni selkeästi vähemmän kun esim. kaksi vuotta sitten, kun viimeksi olen kisannut. Yhden ainoan kerran eteeni paukkasi pitkä miesten letka, jolloin tunsin saavani peesihyötyä. Nuo letkat menivät kuitenkin niin paljon kovempaa, että hyöty jäi lyhyeksi. Sykkeistäkin näkee, että olen ajanut todella tasaisen omin avuin ajetun pyörän, josta olen todella tyytyväinen.

Rantasalmen jälkeen jossain vaiheessa Minna ja Iina jäivät ja jatkoimme matkaa sarjan voittajan ja heltriläisen miehen kanssa. Tällä kolmikolla peesisäännöillä vuoron perään ohitellen ajoimme T2 asti. Pyöräaika oli 2.35h ja keskari n.35km/h. Pyörän päällä noudatin nesteytys ja ravintosuunnitelmaa. Join n. 2,5 urheilujuomapulloa sekä pienen vesipullon. Nesteiden lisäksi vedin kolme geeliä. Vaihtoon tullessa olo oli hyvä, vaikka nivuset ikävästi ilmoittelivat itsestään. Luulen, että en vielä täysin ole tottunut Adamon uuteen satulaan ja nivuskipu johtui siitä. T2 menikin jo paljon paremmin, mitä nyt vähän sähläsin, kun kypärä ei mahtunut pussiin, kun fiksuna tyttönä olin solminut sen niin kireälle. Onneksi järkkäsrit auttoivat tässä.

Juoksu:

Juoksussa lähdin tavoittelemaan 1.40h aikaa ja se olisi vaatinut n.4.40min/km vauhteja. Alkuun lähdin aika reippaasti liikenteeseen rinta rinnan sarjan voittajan kanssa. Jo ensimmäisessä mäessä sykkeet nousivat lähelle anakynnysta, joten tajusin, että on pakko himmata, jos aion tässä helteessä juosta vielä maaliin. Tasasin vauhteja ja sykkeitä ja aloin löytää omaa rytmiä. Ensimmäinen 5km tuntui todella pahalta. Yleensä jalat tottuu lajin vaihdokseen nopeasti, joten nyt pelkäsin, että tuleeko koko juoksu olemaan hirveetä taistelua. Ensimmäiset "tässä ei helv.. ole mitään järkeä" keskustelut käytiin tässä vaiheessa. Onneksi ensimmäisen kiekan lopulla päästiin hetkeksi varjoon metsäpätkälle ja yhden alamäkirullauksen jälkeen askel vähän keveni. Kilsat 6-15km menikin paljon paremmilla tuntemuksilla. Kuumuus oli toki sietämätöntä ja juomapisteitä olisi tarvittu useammin. Päälle kaadettu vesi toi helpotusta ehkä kilometrin ajaksi, jonka jälkeen taas päänahka ja koko kroppa oli kuin tulessa. Juoksussa noudatin myös suunnitelmaa juoman ja ravinnon suhteen. Jokaisella juomapisteellä vettä ja urheilujuomaa. Geelin pystyin vetämään kahdella ekalla kiekalla, viimeisellä kiekalla upposi enää vain vesi. Ilmeisesti pyöränaikainen tankkaus toimi ja ensimmäinen kerta, kun hellekisassa en saanut sen pahempia nestehukkaoireita. Yleensä kylmät väreet ja palelu ovat ottaneet itsestä yliotteen kaikissa edellisissä hellekisoissa.

Yritin keskittyä vain juoksuasentoon ja rytmiin ja tämä toimi. Vaikka tuntemukset olivat toisella kiekalla hyvät, vauhti vaan väkisin laski koko ajan. Vikalle kiekalle lähtiessä tajusin, että en saa antaa periksi tippaakaan, jos haluan alittaa 5h. Alkoikin kova taistelu väsymyksen ja tahtotilan kanssa. Metsäosuudelle päästyäni aloin vihdoin uskoa, että tulen pääsemään alle 5h. Yritin loppuun vielä kiristää tahtia, mutta yritykseksi jäi. Tasaisella 4,50min/km tahdilla painoin maaliin asti. Puolimaran loppuaika 1.42h.

Ensiavun kautta palautustelttaan, jossa oli mahtava nähdä tuttuja onnistuneen kisan jälkeen. Hetken päästä teltalle tuli myös veljeni, joka oli silminnähden nestehukassa/energiavajeessa. Lämpö todella yllätti monta kokenutta menijää ja juoksureitin varrella näkyi todella monta tienposkeen kuukahtunutta kisailijaa. Toivottavasti kaikki selvisivät vain säikähdyksellä.

Tridietin mitalistit: Hanna, Markos ja minä sekä itse valkku Merja

N25-29 II sija

Illalla jäätiin odottamaan vielä palkintojen jakoa. SM-mitali kaulaan, joten näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa kohti Köpistä.

Treenin makuun

Viimeisestä pöpöstä selvittiin tällä kertaa "vaan" parin viikon sairastelulla. Homma tuntui jo todella epätoivoiselta ja vieläkin harmittaa SM skabojen väliinjäänti, mutta täytyy hommasta löytää jotain positiivistäkin. Luulen, että ylimääräinen lepo teki jopa hyvää! Treenimääriä lähdettiin sairastelun jälkeen nostamaan pikkuhiljaa ja nyt takana on todella onnistunut, mutta myös rankka kolmen viikon treeniblokki.

Pyöräjalkoja on herätelty IK-32:n 10km viikkotempossa. Viime viikolla kellotin kesän parhaan noteerauksen 15.13min. Jos joskus on ollut ongelmana, että sykkeet ei nouse pyöräilyssä, niin tuota ongelmaa ei näytä enää olevan. Viimeisen vedon tein keskisykkeellä 180 ja rapiat, kun maksimi on 189. Kovien vetojen lisäksi olen tehnyt tripyörällä muutaman 3-5h pyöräreissun. Kolmen viikon blokki huipentui eiliseen pitkään lenkkiin, jossa viimeinen tunti suoraan vastatuuleen. Henkisesti todella raskas lenkki, mutta parasta mentaaliharjoittelua IM:ää varten.

Uinnissa olen kelaillut altaassa muutaman 4km treenin. Yhtenä treeninä oli uida 3,8km IM-vahtia muutamalla juomapaussilla. Kaikki Espoon alueen uimahallit oli kiinni, joten matkustin Malmin 25m altaaseen uimaan treenin. Kellotin treenin ajaksi 1.13h, mutta täytyy myöntää, että matkassa on heittoa +-100-200m. Uskomatonta, kuinka vaikea oli pysyä laskuissa, kun radalla oli porukkaa ja käännöksiä tuli jatkuvalla soitolla. Uintiin olen saanut mukavaa varmuutta ja IM uintikin tuntuu olevan jo ihan tehtävissä oleva matka.

Juoksujalat minulla on jostain syystä ollut häviksissä koko kevään ja kesän. Tuntuu, että mitä paremmin itsellä pyörä kulkee, niin juoksu jäykistyy ja hidastuu. Vauhti on kyllä viime vuoden tasolla, mutta toki olisi ollut kiva nähdä tasonnostoa myös juoksussa. Tiedän, että hyvän päivän osuessa kohdalle juoksu voi kulkea kuin unelma, mutta nuo päivät on olleet kiven alla.

Viime lauantaina päästiin myös kisailun makuun, kun osallistuin seuramme harkkakisaan Rykäsyyn. Jouduin vetämään kisan ilman mitään mittareita tai kelloa, kun omasta Garminista hajosi sopivasti näyttö. Tuloksia ei vielä ole tullut, mutta fiilis uinnista ja pyörästä oli hyvä. Pyörään pääsin hyvistä asemista ja iso misten letka otti kiinni vasta toisella kiekalla. Jäin tuon jonon jatkeeksi ja kyllä taas sai kokea kuinka suuri hyöty ryhmäajosta syntyy. Viimeisen mäkeen lähdin karkuun ja vaihtoon vähän ennen mm.pääministeriämme. En tiedä ajoinko pyörän liian kovaa, vaiko mitä, mutta juoksujalkoja minulla ei sitten ollut yhtään. Kaikki pyöräseurueen miehet ja nainen lappasi ohi. 4min/km oli vaan auttamatta liian kova. 4.30min/km pystyin ylläpitämään ja siten ihan kohtuullinen juoksu 5,4km aikaan 23.50min.

Tällä hetkellä jalat on vielä aika juntturassa ja väsyneet, mutta uskon ja toivon, että viikko keventelyä tekee vielä ihmeitä. Joroiselle lähdetään tekemään kovaa kenraaliharjoitusta ja tavoitteena 5h alitus. Uskon, että hyvänä päivänä tuo aika on täysin saavutettavissa, mutta vaatii toki kaikkinen osa-alueiden onnistumista. Kisajännitys alkaa jo pikkuhiljaa nousta ja edessä mahtava Suomi triathlon viikonloppu. Hymyillään ja tsempataan kaikkia kisaajia Joroisilla! :)

DNS

Tämän kauden epäonni sairastelujen osalta sai taas jatkumoa. Kun vihdoin Ranskassa alkoi olo tuntua vahvalle ja normaalille, niin eikös vaan flunssaa heti pukkaa päälle. Juhannusviikolla alkanut jäätävä kurkkukipu muuttui ihan kunnon taudiksi ja olin sänkypotilaana pari päivää. Aika nopesti tuosta kuitenkin virkosi ja juhannuksena kokeilin vähän aerobista pyörää ja lenkkiä. En tiedä taas johtuiko liian aikaisesta aloituksesta vai mistä, mutta tauti jäi taas jyystämään. Ti ja Ke täyslepoa ja olon tunnustelua, mutta kun vielä torstainakin nokka vuosi ja olo voimaton, oli kuunneltava järjen ääntä eli Erkkaa ja ilmoittaa poissaolosta maantiepyörän SM-kisojen suhteen. Noihin karkeloihin kun ei vaan ole mitään järkeä puolikuntoisena lähteä. Tempossa jyystetään tunnin verran anerobisella ja maantiekisassa pitäisi olla jalkoja irtiottoihin.

Nämä sairastelut saa mielen aika matalaksi. Urheiluun kuitenkin panostaa omasta tahdosta mielettömän paljon aikaa, ja nyt kisakauden ollessa parhaillaan käynnissä, ei pääse lunastamaan laisinkaan niitä tuloksia, joita on itselleen asettanut. Tiedän, tiedän, että kausia tulee ja menee, mutta ensimmäinen IM alkaa olla pelottavan lähellä ja sairastelut ovat kyllä vieneet parhaan terän tästä naisesta. Itselleenhän niitä paineita menestyksestä asettaa ja joskus täytyy tajuta vähän höllätä. Tärkeintä nyt olisi vaan päästä starttiviivalle terveenä ja päästä nauttimaan kisasta.

Olo on edelleen tukkoinen, mutta toivon hartaasti, että pääsen pian taas treenirytmiin kiinni ja Joroisilla saisi nauttia tri-huumasta!

Kansainvälistä kisameininkiä

Ensimmäinen kesälomapätkä alkaa olla loppusuoralla ja reiluun pariin viikkoon on mahtunut treenejä ja kisoja kolmessa eri maassa.  Toukokuun lopulla suuntasimme Focus tiimin kanssa Sveitsiin, jossa pääsi ihmettelemään naisten maantiepyöräilyn kovaa tasoa kahdessa yhteislähtökisassa. Osallistuimme kahteen eri Euroopan GP kisaan: lauantaina GP Gnutwilliin ja sunnuntaina  SwissEver GP Cham-Hagendorniin. Omaa kisasuoritusta vaivasi Fuji GP:stä asti jatkunut tukkoisuus ja allergia. En vieläkään tiedä oliko kyseessä vaan allergiaa vaiko pientä flunssaa. Perusajo tuntui hyvälle, mutta heti kun vauhti ja tehot nousi vk:n puolelle, niin astman kaltaiset oireet palasivat. Ja punasilla ajoa on noissa karkeloissa mahdoton välttää. Kyllä diesel triathlonistia taas vietiin kun pässiä narussa, kun mäkiin ja kurveihin iskettiin vauhdilla.

Gnutwillin kisassa ajettiin n. 70km kahdeksana kierroksena, jossa joka kerta noustiin pirullinen kilometrin mittainen seinä. Tuohon mäkeen oli asetettu myös mäkikiri, joten rauhallisesti pyörittämällä tuota nousua ei menty. Selvisin pääjoukon kyydissä melkein kolme kiekkaa, kunnes noutaja tuli tuon mäen jälkeen. Tipuin valitettavasti yksin, joten pari kiekkaa vedin sitten tempoa. Lopulta Focus tiimin Heidi ja kolme muuta tyttöä sai minut kiinni ja saimme Heidi kanssa vuorovedon toimimaan. Muista tytöistä kun ei apua vetohommiin saanut. Ajoimme maaliin kahdestaan – kokemus tuokin.

Sunnuntaina oli vuorossa n. 80km kilpailu, joka ajettiin yhdeksänä kierroksena. Reitti sisälsi yhden n.1km mittaisen, kuitenkin ajettavan mäen ja pari lyhyempää rykäsyä. Reitti oli muuten todella tekninen kapeine teineen, jota reunusti piikkiaidat. En selkeästi ollut palautunut edellisen päivän kisasta ja ”pikku siirtymä/verryttelylenkistä 50km”, joka ajettiin Lotta Lepistön Bigla tiimin kanssa kisan jälkeen. Pääjoukko iski ensimmäiseen mäkeen niin hullua kyytiä, että porukka repesi täysin. Pääjoukkko meni ehkä puoliksi ja meitä jäi hyvä porukka jälkimmäiseen ryhmään. Ajoimme hyvää vauhtia vuorovedoin ja teimme paljon Minnan ja Jaanan kanssa vetohommia. Emme olleet kuulemma paljon pääjoukkoa hiljempaa ajaneet. Sen verran kovaa mentiin koko ajan, että pariin otteeseen varsinkin mäissä epätoivon tunteet jo nousivat pintaan. Viimeinen kierros meni sitten taktikoinniksi ja omalta osalta pelasin kortit ainakin täysin väärin. Vedin joukon vikaan mäkeen, jolloin tietysti isku lähti takaa. Väärä vaihde ja pysähtynyt vauhti takasi sen, että en ehtinyt siihen junaan mukaan. Porukasta tippui lisäkseni aika monta, joten heiltä kuitenkin pääsin karkuun ja maaliin omassa rauhassa. Minna ja Jaana pääsivät hienosti kakkosjoukossa maaliin. SFI-vahvistukset Rosa Törmänen ja Pia Pensaari kirivät hienosti pääjoukossa maaliin.

Sunnuntain startti

Sunnuntain "pikkumäki"

Maanantaina teimme Lotta Lepistön ohjauksessa vielä maisemalenkin, joskin omaa lenkkiä varjosti pienimuotoinen astmakohtaus. Kunhan mäestä selvittiin hengitys normalisoitui ja pystyin nauttimaan loppulenkistä. 

Ehdin käydä kotona pesemässä pyykit ja töissä kääntymässä hoitamassa kiireelliset asiat alta pois ennen ensimmäistä kesälomapätkää. Helatorstaina suuntasimme Erkan siskon perheen luo Norjaan Stavangeriin. Tällä kertaa säät suosivat ja teimme upean juoksuvaelluksen Kjeraagiin, jossa Norjan vuonomaisemat olivat aivan mahtavat. Upea reitti oli, mutta sain reitini aivan uskomattoman jumiin - ilmeisesti alamäkijuoksuosta. Noin pahaa lihaskipua en muista saaneeni kun viimeksi maratonilta. Etureidet olivat täysin kosketusherkät. Onneksi Stavangerissa oli kiva maauimala, jossa kävin vetämässä hyvän palauttavan uintitreenin. 

Matkan varrella ylitettiin aika monta jäätikköä

Kjeragbolten - pikkasen jännäs!

Norjasta matka jatkui suoraan Ranskaan Mormoironin möksälle, jossa perille odottivat vanhempani ja veljeni 9- ja 8- vuotiaat lapset. Ranskassa kesä on jo parhaimmillaan, joten viikkoon on mahtanut paljon triathlon kisaan valmistavia yhdistelmätreenejä. Talomme lähellä on myös tekojärvi, jossa on hyvä käydä märkkärin kanssa uimassa. Ekat märkkäriuinnit tuntui ahdistavalle niinkuin aina, mutta onneksi parissa kerrassa ehti jo vähän tottua puvun kireyteen. Ranskan "lomaan" kuuluu aina tietysti joku triathlonkisa ja tällä kertaa se oli Montpellierin lähellä käytävä Triathlon de Salagou. Tuolta valitsin perusmatkan, joka toimisi tri-kauden avauksena. 

Erkan kanssa ajoimme kisapaikalle. Matka kesti suunniteltua paljon kauemmin onnettomuuden aiheuttaman ruuhkan ja pikku eksymisen takia, mutta olimme perillä noin.1,5h ennen starttia. Startti oli oudosti vasta klo 16.30, joten syömisen ja tankkauksen kanssa piti mietti tarkkaan. Lämpöä auton mittarissa oli parhaimmillaan 35c, joten aikamoinen hellekisa oli tiedossa. Perusmatkalle starttasi n.350 kisaajaa, joista naisia ehkä n.80. Kovia menijöitä oli kisaan osallistumassa, ainakin jos yhtään heidän mainospuheistaan ymmärsin. Uinti starttasi suoraan vedestä ja pienen painin jälkeen sain ihan hyvän rytmin päälle. Jäin alussa vähän liian hitaan uimarin peesiin ja jäin parhaasta ryhmästä. Tein kuitenkin itselle parhaan perusmatkan uinnin ilman suurempia koukkuja. Kun sain jalat maahan rannassa, kello näytti 22,30min. Loistavaa! Pitkä juoksu märkkärin kanssa vaihtoon ja pyörän päälle. 

Pyöräosuudella olikin tarjolla Ranskan tyyliin kunnon mäkeä, yhteensä nousumetrejä oli n.800m. Pisin mäki kesti 5km ja tuossa helteessä se vei mehut aika hyvin. Tasasella kulki hyvin ja sain ohitella monia. Mäet veivät vauhdin reitiltä kuitenkin niin hyvin, että pyöräaika oli 1,24h. Juoksuvaihtoon tulin hyvävoimaisena ja valmiina vauhdikkaaseen juoksuun. Täytenä yllärinä tuli kuitenkin se, että juoksuosuus olikin maastojuoksua! Ei mitään tykkään maastojuoksusta, mutta triathlonkisassa väsyneillä jaloilla se oli aikamoinen kokemus. Ekat 6km jaksoin ihan hyvin, mutta sitten mäet, kivet, hiekka ja kuumuus alko hyydyttää. Väkisin pidin vauhtia yllä, mutta loppukiri jäi tekemättä. Maalissa juoksuaika 49min, johon olen tyytyväinen reitin huomioiden. Kokonaisaika itsellä 2,45h ja sarjan kuudes sija. Tai no, ainakin Erkan laskujen mukaan, koska virallisia tuloksia ei ole vielä julkastu.

Kisa/lomareissusta jäi hyvät fiilikset. Flunssa/hengitysvaikeudet ei ainakaan Ranskassa enää vaivanneet yhtään ja triathlonkausi on korkattu onnistuneella suorituksella. Tästä kausi jatkuu hetken palautellen ja sen jälkeen katse kohti maantie SM-kisoja. Tämän jälkeen alkaakin tripainotteinen jakso, jossa katse käännetään kohti elokuun IM-koitosta. 

Kausi korkattu

Kisakausi on toden teolla korkattu lähes kaikissa eri lajeissa. Ekat triathlon starttiin on vielä kolmisen viikkoa, mutta muissa lajeissa on päästy aikamoisen jyystön makuun jo moneen kertaan. Kauden avaus ei ole tuntunut helpolta. Lieneekö siihen syy talven sairasteluista vai järkyttävimmästä siitepölykeväästä sitten mies muistiin. Vanhana astmaatikkona kevään kisat ei ole helppoja. Kisassa henki ei kulje ja jälkeenpäin kisasta saa kärsiä pitkän aikaa järkyttävän allergiakohtauksen ja huonon olon saattelemana. Tykkään numerolapun kiinnittämisestä kuitenkin sen verran, että koen hyötyjen voittavan haittat. :)

Mallorcalta palautuminen tuntui vievän iän ja terveyden. Varsinkin juoksujalat tuntuivat jääneen täysin sinne vuoristoteille. Juoksukilsoja kertyi talvella valitettavan vähän, joten pohjaa on lähdetty nyt rakentamaan kesän pääkisoja kohti. Pyörä tuntuu kulkevan kohtalaisesti - tosin tempoa en ole vielä kelloa vastaan vetänyt. Kolmannesta lajista uinti on Viron tehoviikonlopun jälkeen lähtenyt kulkemaan. Toivottavastis saan parantuneen vauhdin siirrettyä myös avoveteen.

Elämään on mahtunut urheilun lisäksi myös mahtavia karkeloita muutenkin. Rakkaan ystäväni polttarit, opiskeluporukan vuositapaaminen, start-up toiminta ja oma päivätyö on todellin pitänyt huolen siitä, että treenien ohella ei vapaa-ajan puutetta ole. Kesä on kuitenkin mahtavuutta, joten en valita tippaakaan.

Viime viikon karkeloista pikayhteenveto:

Uinti: Kisoja ei ole ollut, mutta testejä ja kovia treenejä kyllä. Valkun toimesta kellotettiin CSS-testi. CSS:llä tarkoitetaan ”Critical Swim Speed” eli uinnin kynnysvauhtia. Testi tehtiin seuraavalla kaavalla: hyvät lämmöt alle, uitiin muutama kiihtyvä veto ja oltiin valmiita tuskaan. Testissä uidaan 400 m mahdollisimman nopeeta. Tämän jälkeen palauteltiin hetki. Sitten uidaan vielä 200 m mahdollisimman nopealla vauhdilla. Ideana on tietysti uida mahdollisimman tasaista vauhtia ja lopussa 200m pitäisi kulkea lujempaa kuin 400m. Vauhdinjako ei itsellä mennyt aivan nappiin, muuten testi yllätti positiivisesti. Omat ajat oli:

400m: 6,19min
200m: 3,03
CSS vauhti: 1,38/100m

Juoksu: Juoksussa kausi korkattiin HCR:ssä. Tavoitteena oli tasanen, vauhdikas juoksu tarkoittaen n.1,40h aikaa. Ennätyskunnossa en ollut, joten suosiolla ajattelin lähteä ennätystä hitaampaa vauhtia. Noh, kuinkas taas kävikään. Numerolappu, musa korvilla, tuhannet muut ihmiset ja lähtöpamaus a.k.a tämän naisen pää ei kestä. Lähdin ihan liian lujaa. Sykkeet paukku ekoilla kilsoilla yli 180 ja vauhti 4.20min/km luokkaa. En vaan himmannut, koska tuntui niin lennokkaalle. Voin kertoa, että tämä tunne ei kauas kannattanut. Vauhti alkoi pikkuhiljaa hiipua puolen välin jälkeen ja pari vikaa kilsaa oli jo aikamoista konttaamista. Hommaa ei auttanut se, että musavehje/iphone putosi käsikotelosta ja sitä kyykättiin muiden juoksijoiden jaloista. En usko, että tohon episodiin meni minuuttia kauempaa. Maaliin kuitenkin päästiin, mutta oma hölmöily harmitti. Tasaisella vauhdinjaolla jopa ennätys olisi ollut rikottavissa, jos sillä nyt merkitystä on. Loppuaika kuitenkin ihan jees, 1,38h. Juoksujalat ei tuntunut parhailta mahdollisilta, mutta toivottavasti yksi kova, pitkä juoksu avasi niitä nyt seuraavia koitoksia varten.

Pyöräily: Pyöräkausi avattiin Fuji GP:ssä Tampereella. Kyseessä todella raastava kisa. Lyhyt, mutta mäkiensä vuoksi yksi kisakalenterin raa'immista kisoista. Naiset ajoivat Rosendahlin lenkkiä viisi kertaa, yhteensä mittaa siis 18km. Olin perjantaista lähtien todella tukkoinen, joten sunnuntain kisa oli vähän kiikun kaakun. En oikeen tiedä onko/oliko tukkoisuus flunssaa vai allergiaa, joten omasta kisakunnosta oli vaikea tehdä päätöksiä. Lämmittelin hyvin ja olo oli ihan ok. Nenä vaan vuosi koko ajan ihan, mutta ajattelin startata kun Tampereelle asti oli tullut. Jälkikäteen ajateltuna ei ehkä se fiksuin veto, koska kisa oli kyllä tällaiselle diesel triathlonistille aivan hullu! Lähtölaukauksesta alkaen naiset veti luukut auki ja ekaan mäkeen iskettiin todellakin luulot pois. Pari/kolme kierrosta palauduin mäistä vielä ok, syke tippui alamäissä melkeen 40 pykälää, mutta neljäs ja viimeistään viiden kierros oli aivan sekopäistä. Henki ei kulkenut. Olo oli vähän kuin astmakohtauksessa lapsena. Tuntui kuin keuhkoputki olisi ummessa ja henki vinkui todella pahasti. Kävi mielessä keskeytys, mutta kun neljännellä kierroksella olin vielä pääjoukossa mukana, niin loppuun asti päätin rutistaa. Noutaja tuli kuitenkin viidennnen kierroksen viimeisen kiri mäkeen. Muut meni menojaan ja itse haukoin happea kuin kala kuivalla maalla. Pyörittelin maaliin pääjoukon vikana. Lopputulos kuitenkin 11, johon oon tyytyväinen, kun ottaa huomioon, että hengityselimistö ei selkeesti toiminut,

Fuji GP 2014 

Kotimatkalla sitten jäätävä olo ja aivastelin sarjatulella. Tänään on jatkunut tukkoisuus, joten tästä syystä vietän lepopäivää ja toivon, että tämä allergia/flunssa helpottaa ennen viikonloppua. Pe suunnataan Focuksen tiimin kanssa Sveitsiin kahta maantiekisaa varten. Luvassa on hullun kovaa kyytiä. Todella siistiä päästä näkemään, miten ammattilaiset ajaa ja kuinka kauan siinä itse jaksaa rypistellä mukana. Kisoja voi tiirailla täältä.

Loistavia kesän ekoja startteja kaikille lukijoille!