Rasti hukassa

Tiistaina suunnattiin viikkottaisille iltarasteille. Tällä kertaa rastit pidettiin suhteellisen haastavassa Serenan Korpilammen maastoissa. Sää todellakin suosi ja lähdin rohkeasti metsään lyhyissä suunnistusvermeissä. Espoorasteilla radat B ja A ovat haastavia, joten tällä kertaa valikoimme lyhyemmän B-radan (n. 5km). Otettiin vaan yksi kartta, kun Erkka ei kuulemma jaksanut suunnistaa - lähti siis vain lenkille minun perään. Suunnistus lähti käyntiin todella hyvin. Rastinotto ja juoksu kulkivat molemmat. Maasto oli todella pehmeää, sammalpohjaista aarnimetsää, joten polvikaan ei pahemmin ilmoittanut olemassaolostaan. 

Suunnistus on kuitenkin petollinen laji. Heti, kun tuudittautuu hyvänolon tunteeseen ja siihen, että tästä kerrasta selviäisi ilman jättebummia...niin kuinkas siinä käy. Jättebumme, jälleen kerran. Rastiväli 10 - 11 tein mielestäni oivallisen reittivalinnan ja lähdin kiertämään tiheikön ja mäet polkujen kautta vasemmalta. Noh, juoksin ajokoiran lailla huomaamatta ajolinjoja ja polkuja ja jollain ihmeen kaupalla löysin itseni aivan kartan ulkoreunalta, täysin väärän mäen päältä. Loppumatka menikin sitten ihan plörinäksi, kun itseluottamus katosi täysin. Kaiken kaikkiaan matkaan meni n. 1.20h, josta ylimäärästä sekoilua 15min verran. 

Vaikka reissusta jäi omien sekoilujen vuoksi hampaankoloon, on se suunnistus vaan niin hieno laji. Metsässä saa helposti tehtyä parinkin tunnin intervallijuoksutreenin ihan huomaamatta. Maantiellä parin tunnin lenkki tarkoittaisi lukuisia kellonkatsomisia ja jatkuvaa itsensä pakottamista, kun taas metsässä aika lentää. Nuorena tuli suunnistusta harrastettua enemmänkin. En vaan ikinä jaksanut panostaa tarpeeksi karttataitoihin ja rastinottoon. Oma vahvuuteni oli juoksu, mutta kun se ei vaan suunnistuksessa riitä. Loistava harrastus tästä on itselle kuitenkin jäänyt ja jokakesäinen Jukolan Viesti on ehdottomasti kesän ykköstapahtumia. Ensi kesänä Jukola järjestetään Jämsässä ja itse aion jälleen olla lähtöviivallä - täytyy vaan katsoa juoksenko Venloissa vai Jukolassa -vaiko molemmissa.

Eilen mulla oli broidi yökylässä. Vedettiin puolen tunnin kovavauhtinen alkulenkki ja perään puolen tunnin kahvakuulasessio. Broidin kanssa lenkkeily on parasta, koska joudun tosissaan juoksemaan, jotta pysyn hänen perässä. Toisaalta pääsin nokittamaan hyvin kahvakuulaosuudessa. Ensikertalaiselle oli hauska vetää kahvakuulaa, koska näki kuinka "tuskissaan" toinen oli ja kuinka tehokasta treeniä saa toiselle ohjatuksi.