Kuutamohiihtoa

Uskomatonta kuinka päivät vaan hujahtavat ohi täällä Lapissa. Perjantaina käännettiin auton nokka kohti Yllästä ja ajeltiin kevyt 12h ajomatka mökille. Rättiväsyneinä pääsimme nukkumaan 3 aikaa yöllä ja kyllä nukutti. Muutenkin on ironista, että kirjotin viime tekstissä univaikeuksista ja nyt vedän uskomattomia 12 h yöunia. Kertonee siitä, että stressin lauetessa uni kyllä maistuu.

Päivät noudattavat täällä samaa kaavaa. Herätys 10-12 aikaan, hiihtolenkki, saunomista, syömistä..Tätä hyväksitodettua kaavaa sitten toistetaan päivästä toiseen. Ensimmäisen päivän itkupotkuraivari on myös helpottanut, kun huomasin, että polvi kestää kuin kestääkin vähän pidempiä lenkkejä. Alkuun pelkäsin, että kuinka tylsää on tulla viikoksi Lappiin istumaan ja katsomaan vierestä mun muut pääsevät hiihtämään. Edelleen polvi kipuilee varsinkin ylämäkihiihdossa ja vapaan liu'uissa, mutta aika hyvin jalka jo antaa myöden. Nyt polvi alkaa tuntua jo hivenen ylirasittuneelta, sillä lähemmäs 100 hiihtokilometriä on tullut täyteen viiden päivän aikana. Tuo kilometrimäärä ei päätä huimaa, mutta kun ottaa huomioon, että olosuhteet ovat olleet todella raa'at. Pakkaslukemat ovat huidelleet 20-30c asteen välillä, joten luisto ei tosiaan ole paras mahdollinen. Ensimmäinen pakkaslenkki tuntu aika pahalle keuhkoissa, mutta nopesti kroppa sopeutuu olosuhteisiin. Tärkeintähän näillä keleillä on oikea pukeutuminen. Kinesioteipit naamassa on aivan huippuidea!

Fyssarin ohjeiden mukaan olen alkanut ottaa myös juoksuaskeleita jalan kanssa. Eilen hölkkäsin huimat 600m yhtäjaksoisesti. Pikkuhölkän lisäksi tein lyhyen 10km vapaan tyylin lenkin. Tästä kombinaatiosta jalka kiitti turpoamalla ja kipuilemalla. Vaikka illalla polvi tuntuu kivuliaalle ja näyttää pahalle, palautuu se aika hyvin yön aikana. Tänään, kun lopulta puolen päivän aikaan 12h unien jälkeen heräilin, tuntui jalka aika hyvälle. Suunnattiin Erkan kanssa siis vähän pidemmälle lenkille. Kaamoaikaan pimeys tulee jo klo 15 aikaan, joten varustauduttiin otsalampuin. Pääsimme viimeisen tunnin hiihtämään kuutamonvalossa täysin ylhäisessä yksinäisyydessä. Pelkän aamupalan voimalla painettiin 30km pertsan lenkki -25 asteen pakkasessa. Energioiden loppumisen todella tunsi lopussa, kun kroppa alkoi palella ja tuli kylmänväreitä, vaikka kuinka sauvoi eteenpäin. Raskas, mutta mahtava lenkki tuli tehtyä. Olen kyllä niin onnellinen, että hiihto sujuu edes näin hyvin. Kipuja on, mutta aika hyvin niihin turtuu. Kuinka tervettä tämä sitten on..ota ja tiedä.