Juoksuaskelia

Polven tilanteesta ei paljon ole uutta raportoitavaa. Kuntoutuminen näytti alkuun niin lupaavalta, jopa liian lupaavalta, joten pitihän se arvata, että takapakkia otetaan jossain vaiheessa. Juoksu kun ei vaan onnistu. Joka torstai toivoa täynnä osallistun ryhmän juoksutreeneihin Myllyyn, jossa yritän pyristellä ryhmän mukana. Ja joka torstai lähden Myllystä pettyneenä ja polvi kipeänä kotiin. On vaan täysi mysteeri, että pystyn helposti tekemään yhden jalan juoksutekniikkaharjotettaita, yhden jalan kyykkyjä jne, mutta heti kun otan juoksuaskelia kipu palaa. Fyssarikin on polven suhteen ymmällään. Vielä pari viikkoa annetaan sille aikaa, mutta jos mitään edistystä ei tapahdu, täytyy palata lekurin puheille.

Viime torstaina kivuista huolimatta tein pisimmän yhtäjaksoisen hölkkäpätkän sitten leikkauksen. Juoksin yhteen putkeen 2km! Tauotettuna juoksin yhteensä treenin aikana melkeen 5km, mutta ei se herkkua ollut. On myös vaikea arvioida kannattaako polven kanssa juosta, vaikka kipeetä tekee. Fyssarin mukaan, mitään riskiä sen hajottamisesta ei pitäisi olla. Ruston olisi pitänyt kyllä arpeutua 3kk:ssa, mutta ota ja tiedä. Kyllähän kipu aina jotai indikoi. Täytyy nyt pitää järki mukana noissa treeneissä ja yrittää pikkuhiljaa nostaa kilsoja. Fakta kuitenkin on, että nykyisellä polvella en pystyisi edes sprinttimatkan juoksuosuutta juoksemaan, joten pitkä matka on vielä kesän karkeloihin.

Mt Ventoux vol. 1

Onneksi hiihto ja kaikki muut lajit onnistuu. Juoksu vaan kummittelee koko ajan mielessä. Pelottaa pirusti ajatus, että juoksuharrastus täytyisi jättää. Sitten ei auta muu, kun ryhtyä pyöräilijäksi..:)

Talviloman lennot tuli myös varattua. Kuukauden päästä taas hiihdellään Ylläksen maisemissa loistavalla hiihtoporukalla.

Kisakalenteri 2013

Tuleva vuosi mennään täysin polven ehdoilla. Haaveilla toki saa ja sitä olenkin jo harrastanut. Vaikka mitä kivoja karkeloita olisi tiedossa, jos vaan polven saisi kestämään mukana. Luottavaisin mielin lähden kuitenkin uuteen vuoteen. Mikäli polvesta ei saada leivottua juoksupolvea on aina mahdollista kisata pyöräilyssä. Pyöräilyä polvi tuntuu kestävän jo todella hyvin ja kovillakin vastuksilla on tullut runtattua trainerilla ja spinningissä.

Ensi keväälle ja kesälle on jo buukattua pari pyöräilyn ja triathlonin täyteistä lomaa. Tiedossa on siis taas ulkomailla kisailua. Pidän ovet auki vielä täyden matkan osallistumisen suhteen, mutta ihmeitä saa polven suhteen tapahtua, jotta siitä saadaan maratonkuntoinen polvi leivottua kasaan. Monipuolinen kisakalenteri mahdollistaa monien tavotteiden asettamista. Tykkään kisata, joten mielestäni on parempi, että kevään ja kesän aikana on monia kisoja, jossa ylittää itsensä sen sijaan, että lataisi kaikki paukut yhteen tai kahteen kisaan.

Kisat ja leirit 2013

Tammikuu
- 18-20.1  Heltri talvileiri Vierumäellä

Helmikuu
- Viikko Ylläksellä. Hiihtoa, hiihtoa ja hiihtoa
- 16.2 Jämi hiihto 42km tai Savonia hiihto 42km

Maaliskuu
- 3.3 Pirkan hiihto 90km perinteinen (tavoiteaika alle 7h)

Huhtikuu
 - Viikko Ranskassa. Pyöräilyä, pyöräilyä ja pyöräilyä
- 14.4 Tristar 111 Cannes (jos juoksu onnistuu)
- 26-28.4 Heltri kevätleiri Vierumäellä

Toukokuu
-  4.5 CityRun (tavoiteaika alle 1.35h)
- 11.5 LU tempo
- 26.5 Giro de Espoo (35km/h ryhmässä ajo)

Kesäkuu
- 8.6 SM sprintti Nurmijärvi
- 15.6 Jukolan viesti
- 23.6 Challenge Århus puolimatka (tavoiteaika alle 5h)

Heinäkuu
- pyörä/juoksu/trikisoja
- 20.7 omat häät!! :) (oma kisa tuokin)

Loppukesän ja syksyn aikataulu selvinnee kevään aikana. Eiköhän noilla kuitenkin päästä alkuun. :)

Vuoden 2012 treenit

Sain vihdoin vedettyä yhteen vuoden 2012 treenit. Ihan kivasti tuli tunteja kasaan, kun ottaa huomioon, että lokakuussa jouduin sairastuvalle ja könysin keppien kanssa kuukauden verran. Toki loka/marraskuu olisi muutenkin mennyt löysemmissä merkeissä, mutta eiköhän treenailu olis sohvaa paremmin maistunut kuitenkin. Marraskuu ja joulukuu menivät aika lailla myös kuntoutuksen ehdoilla, vaikka aika hyvin pääsin jo treenailun makuun.   Jos terveenä olisin päässyt treenailemaan koko vuoden tunnit olisi varmaan paukkunu 500h yli.

 Ihan kiva nousujohtoinen käppyrä syntyy treenimääristä, kun otan mukaan vieläluvut marras-joulukuulta 2011. Toukokuun vähäiset määrät johtuvat kisakauden alkamisesta. Toukokuulle alkukuun flunssan lisäksi kolme kisaa: Triathlon Grande de la Motte Ranskassa, HCR ja Giro de Espoo. Kaippa tossa välillä täytyi yrittää palautuakin.

  

Monipuolista ollut oma liikkuminen. Koska viime vuosi oli oikeastaan ensimmäinen kunnollinen treenivuosi, mitään vertailupohjaa ei ole. Uinti tuli kuvioihin vasta viime vuonna ja ihan kivat luvut (vaikka vielä kaukana toivomastani) sain riipastua kasaan. Tämän vuoden osalta juoksu ja suunnistus tulee olemaan täysi kysymysmerkki, joten alkuvuosi 2013 mennään hyvin uinti/pyörä/hiihto painotteisesti.

Vaikka sen itsekin jo tietää, tukevat luvut hyvin sitä faktaa, että lihashuollon osuus on säälittävän vähäistä. Eilen taas tuli fyssarilta noottia, kuinka olen päästänyt reiden ulkosivut/ITB jänteet noin järkyttävään kuntoon. Vuoden 2013 tavoitteena voisi olla aina telkkua katsellessa kaivaa se pirun foam rolli esiin ja kiduttaa itseäni.

 

Nyt viikonlopun viettoon ja salille!

Kuutamohiihtoa

Uskomatonta kuinka päivät vaan hujahtavat ohi täällä Lapissa. Perjantaina käännettiin auton nokka kohti Yllästä ja ajeltiin kevyt 12h ajomatka mökille. Rättiväsyneinä pääsimme nukkumaan 3 aikaa yöllä ja kyllä nukutti. Muutenkin on ironista, että kirjotin viime tekstissä univaikeuksista ja nyt vedän uskomattomia 12 h yöunia. Kertonee siitä, että stressin lauetessa uni kyllä maistuu.

Päivät noudattavat täällä samaa kaavaa. Herätys 10-12 aikaan, hiihtolenkki, saunomista, syömistä..Tätä hyväksitodettua kaavaa sitten toistetaan päivästä toiseen. Ensimmäisen päivän itkupotkuraivari on myös helpottanut, kun huomasin, että polvi kestää kuin kestääkin vähän pidempiä lenkkejä. Alkuun pelkäsin, että kuinka tylsää on tulla viikoksi Lappiin istumaan ja katsomaan vierestä mun muut pääsevät hiihtämään. Edelleen polvi kipuilee varsinkin ylämäkihiihdossa ja vapaan liu'uissa, mutta aika hyvin jalka jo antaa myöden. Nyt polvi alkaa tuntua jo hivenen ylirasittuneelta, sillä lähemmäs 100 hiihtokilometriä on tullut täyteen viiden päivän aikana. Tuo kilometrimäärä ei päätä huimaa, mutta kun ottaa huomioon, että olosuhteet ovat olleet todella raa'at. Pakkaslukemat ovat huidelleet 20-30c asteen välillä, joten luisto ei tosiaan ole paras mahdollinen. Ensimmäinen pakkaslenkki tuntu aika pahalle keuhkoissa, mutta nopesti kroppa sopeutuu olosuhteisiin. Tärkeintähän näillä keleillä on oikea pukeutuminen. Kinesioteipit naamassa on aivan huippuidea!

Fyssarin ohjeiden mukaan olen alkanut ottaa myös juoksuaskeleita jalan kanssa. Eilen hölkkäsin huimat 600m yhtäjaksoisesti. Pikkuhölkän lisäksi tein lyhyen 10km vapaan tyylin lenkin. Tästä kombinaatiosta jalka kiitti turpoamalla ja kipuilemalla. Vaikka illalla polvi tuntuu kivuliaalle ja näyttää pahalle, palautuu se aika hyvin yön aikana. Tänään, kun lopulta puolen päivän aikaan 12h unien jälkeen heräilin, tuntui jalka aika hyvälle. Suunnattiin Erkan kanssa siis vähän pidemmälle lenkille. Kaamoaikaan pimeys tulee jo klo 15 aikaan, joten varustauduttiin otsalampuin. Pääsimme viimeisen tunnin hiihtämään kuutamonvalossa täysin ylhäisessä yksinäisyydessä. Pelkän aamupalan voimalla painettiin 30km pertsan lenkki -25 asteen pakkasessa. Energioiden loppumisen todella tunsi lopussa, kun kroppa alkoi palella ja tuli kylmänväreitä, vaikka kuinka sauvoi eteenpäin. Raskas, mutta mahtava lenkki tuli tehtyä. Olen kyllä niin onnellinen, että hiihto sujuu edes näin hyvin. Kipuja on, mutta aika hyvin niihin turtuu. Kuinka tervettä tämä sitten on..ota ja tiedä.

Univammainen

Kuulun valitettavasti niiden miljoonan suomalaisen joukkoon, jotka kärsivät ajottaisesta unettomuudesta. Aina, kun töissä alkaa painaa kovempi stressi päälle alkaa oma öinen pyöriminen. Tähän kun yhdistetään vielä harjoitussuunnitelma, jota haluaisi orjallisesti noudattaa, on soppa valmis. Faktahan on, väsyneenä tehdyt harjoitukset rasittavat vaan kroppaa ja loukkaantumisriski kasvaa. Myös palautuminen ilman kunnollista unta on aika olematonta.

Onneksi oma unettomuuteni on ajoittaista ja olen oppinut lukemaan omaa kehoani sen verran, että kun töissä menee lujaa, on silloin syytä höllätä muilla elämän osa-alueilla. Harjoittelusta luistaminen on välillä pakollinen paha. Olen nimittäin oppinut kantapään kautta mitä tapahtuu kun yrittää työstressin ohella hullun lailla treenata. Ylirasitustila, ylirasittuneet lihakset ja hidas palautuminen ovat valitettavan tuttuja ilmiöitä itselle. Pahin kierre itsellä oli kesällä 2010, jolloin olin päättänyt osallistua Joroisten puolikkaalle ensi kerran. Kevät meni todella juoksupainotteisesti Tukholman maraan treenaten ja maratonilla juoksinkin silloisen oman enkan. Maratonin jälkeen en tajunnut pitää kunnon taukoa, vaan paniikissa aloin treenata pyöräilyä ja uintia, jotta selviäisin Joroisten koitoksesta. Tähän kun vielä yhdistettiin lisävastuut työpaikalla ja alkaneet univaikeudet kroppa yksinkertaisesti paloi loppuun. Kun rappujen nouseminenkin sai sykkeet tappiin ja reisilihaksissa oli nyrkin kokoiset "lihasklimpit", oli pakko viheltää peli seis. Joroisten kisa meni kisaturistin roolissa. Noh, jäipä vuosi lisää aikaa harjoitella. En varmaann olisi edes selvinnyt silloisella uintitaidollani 1,9km:n matkasta.

Oma unettomuuteni ilmenee aina samalla tavalla - vaikeutena nukahtaa. Kunhan vaan nukahdan voisin vetää sikeitä vaikka kuinka pitkään. Nukahtaminen on stressitilassa vaan niin hankalaa. Työjutut ja seuraavan päivän aikataulut pyörii vaan päässä. Vaikka kuinka yrittää hengitellä, rentoutua ja ajatella muuta, ei uni tule. Kroppa käy vaan ylikierroksilla. Pahimmat unettomuusjaksot saattaa kestää viikonkin verran, mutta onneksi viimeaikoina unettomia öitä on ollut vain pari kappaletta peräjälkeen. Enkä onneksi koko yötä valvo, vaan nukutuksi tulee n. 4-5h yössä. Se on vaan aivan liian vähän, jos seuraavana päivänä haluaisi olla skarppina töissä ja vetää kovia harjoituksia.

Tämä aihe tuli mieleen, kun alkuviikosta pari yötä tuli pyörittyä. Viime yönä uni palautui onneksi omaan rytmiin ja tänään kokeilin taas vapaan hiihtoa. Polvi tuntuu suhteellisen kivuttomalle ekan 5km, mutta sen jälkeen se selkeästi turpoaa ja jäykistyy. Olin kuitenkin päättänyt tunnin hiihtää, tiedä sitten kuinka järkevää se oli. Hiihdin kuin hiihdinkin tunnin ja 13 km Olarin kivoissa maastoissa. Kaippa tuosta joskus polvi tulee ja kaippa joskus opin olla stressaamatta töistä...näitä ihmeitä odotellessa..

Lajien kirjo

Tällä viikolla jalka on taas saanut tulikasteen monella saralla. Tiistaina avasin hiihtokauden Leppävaarassa, jossa ladut oli pohjattu, mutta kävelijöiden jäljiltä vielä aika huonossa kunnossa. Otin rohkeasti alle luisteluvermeet ja starttasin baanalle. Oli ehkä vähän liiankin rohkea veto, sillä eihän polvi nyt vielä ihan luistelukuosissa ole. Suhteellisen hyvin jalka kesti tasaisen liu'uttelun, mutta varsinkin alamäissä tasapainoilu oli tuskasta. Vaikka välillä sattui, oli naamalla sellainen virne, etten ihan heti viittynyt lopettaa. Ehkä viitisen kilsaa tuli lykittyä, mutta täytyy ensi kerralla siirtyä pertsaan ja kokeilla josko se sujuisi kivuitta.

Tällä viikolla pääsin myös aamu-uinnin makuun. Vaikka aamuheräminen on tuskaa, voittaa uintreenin jälkeinen olotila kyllä tuon tuskan. Aamutreenistä jää päälle jotenkin ihana lämpö ja loistofiilis. Katsotaan, jos saisin aamu-uinnin pidettyä ohjelmassa ainakin parina päivänä viikossa.

Tänään kaivettiin naftaliinista myös kahvakuula, jota en ole uskaltanut vielä polven kanssa kokeilla. Ulkona pyrytti lunta ja suuntasimme Erkan kanssa tekemään peruskahvakuulasettiä: 3x50s sarjoissa erilaisia liikkeitä läpi. Kaikki muut liikkeet paitsi etuheilautus hypyllä ja askelkyykky heilautuksella onnistuin tekemään hyvin ja ilman kipuja. Kahvakuula on kyllä mahtava kapistus. Puolessa tunnin treenillä saa koko kropan ihan tärinäkuntoon. En ole ikinä mikään sali-ihminen ollut, joten kahvakuulalla pystyn korvaamaan suurimman osan lihaskuntotreenistä.

Vapaapäivän kunniaksi vedin vielä suunnitellun traineritreenin:

20'av (sis. 3x30s yhden jalan pyörityksiä)
4x8min kovalla vastuksella rpm 50-60, 5 min kevyt
4x30s kiihdytys, 90s nopea kevyt
5'lv

Kyllä oli tiukka setti tuo 4x8min trainerin kovimmalla vastuksella. Viimeinen setissä leikattu jalka hyytyi aika lailla. Hyvin huomasi oikean jalan lihasvoiman puutteen kovalla vastuksella ajettaessa. Hiki lensi ja polkeminen maistui. Kovien pakkasten vuoksi työmatkapyöräily on jäänyt. En vaan ole keksinyt vaatetusta, jossa en jäätyisi siinä vaiheessa kun mittari näyttää -15c. Toivottavasti ensi viikosta pääsisin taas pyörän päälle.

Parin viikon duunirypistys vielä ja tiedossa on joulunviettoa Äkäslompolon maisemissa. Tämä näkymä mielessä jaksaa painaa vuodenvaihteen työkiireet!

Talvi saa tulla!

Perjantai oli varmasti syksyn ja alkutalven parhain päivä! Ulkona hullunmoinen myräkkä ja myrsky, mutta itsellä vaan hymy korvissa. Rakastan lunta ja talvea! Rakastan sitä näkyä, kun marraskuinen pimeys jää valkoisen lumipeitteen alle. Lunta tuli siihen malliin, että hiihtokauden avaus lähestyy. Ainut ongelma tosiaan vain on puuttuvat monot. Onneksi kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin ja vakuutusyhtiö korvasi kuin korvasikin keväällä varastetut monot.

Lauantai aamuna säntäsin heti aamusta Kalle Sportiin Haagaan, jossa on ehdottomasti Helsingin seudun paras ja asiantuntevin palvelu hiihtotarvikkeisiin liittyen. Mitään uutta ja radikaalia en monorintamalla lähtenyt etsimään. Salomonin siteillä ei myöskään ole paljon valinnanvaraa, joten nappasin mukaani hyväksi todetut monot:  S-Lab Vitanet sekä vapaalle että pertsaan.

Samalla reissulla mukaan lähti myös tarjousrekissä roikkuneet Yokon hiihtohaalarihousut ja tuuliliivi. Todella huokeaan hintaan sain laadukkaat hiihtovermeet. Nyt täytyy vaan ootella, että saan sukset Espooseen talvisäilytyksestä Lohjalta. Epävarmaa tietysti on se, miten polvi kestää hiihdon. Uskoisin kuitenkin hiihdon olevan sen verran lempeää liikettä, että polvi on yhteistyöhaluinen. Kuntoutuksen suhteen mennään aikataulussa. Ainoa huolenaihe on tuo juoksu, johon polven pitäisi olla valmis parin viikon päästä. Tuo aikataulu tuntuu aika hurjalle. Aina nimittäin kun olen parinjuoksuaskelta ottanut esim. kiirehtiessä bussiin, tuntuu polvessa heti epämiellyttävää viiltoa. Täytynee olla vaan kärsivällinen ja uskoa, että polvi vahvistuu päivä päivältä. Toisaalta, jos polvi vaan hiihdon kestää, niin juoksun puuttuminen ei juurikaan edes harmita. Kuka hullu sitä talvella edes juoksisi, kun on hiihtoon mahdollisuus..:)

Tänään oli ohjelmassa pitkä sauvatreeni seurakavereiden kanssa. Startattiin Lepuskin urheilupuistosta ja kierrettiin kahteen kertaan mäkinen 5km lenkki. Sauvakävely lumihangessa oli jokseenkin haastavaa, mutta varmasti tehokasta. Enpä ennen ole sauvakävellen treenin keskisykettä hinattua 140 tienoille. Vaikka valmennusryhmätreenit eivät ole vielä kovin kauaa pyörineet, oon niin iloinen, että lähdin hommaan mukaan. Treenejä on niin siisti tehdä yhdessä ja jotenkin sitä kummasti saa aina enemmän itsestää irti kun tehdään porukalla. Ensi viikolla tiedossa hiihtikauden avausta ja paljon aikaisia untitreenejä. Toivottavasti tämä valoilmiö tekisi aamuheräämisistä edes hivenen inhimillisempiä...doubt it.