Tuplatempo

Edellisessä postauksessa esitelty tempotykki pääsi irti ensimmäisen kerran tiistaina Heltri Cupin 10km tempoajossa Kuusijärvellä. Alkuverran ajan tutustuin pyörään ja sen vaihteisiin. Verrasimme porukalla kisareitin läpi. Aika mukaivan tasaista, mutta pirullinen vastatuuli takasuoralla. Vähän oli hakemista alkuun pyörän kanssa - tuntui todella haastavalta vaihteita ja polkea samaan aikaan. Tuntui, että hyvä pyöritys keskeyti aina, kun aloin säätämään vaihteiden kanssa. Noh, kaipa noihin vaihteisiin  tottuu, kunhan saa vähän enemmän kilsoja alle. Kummempaa strategiaa ei ajon suhteen ollut. Tarkoitus oli polkea niin paljon kuin kintuista lähtee. Oma lähtövuoro tuli aakkosten mukaan aika loppupäässä, joten kroppa oli ehtinyt jo vähän liikaa jäähtyä. Kylmiltään lähdin rykimään aika asenteella myötätuuleen ja hapot iski päälle kyllä samantien.  Sykemittaria ei ollut, mutta sykkeet hakkasivat varmasti tasaisesti 170-190 välillä. Vastatuuliosuudella sain pidettyä myös vauhtia aika kivasti yllä. Reitin lopussa on yksi mäki ja loppu kivaa tasamaata. Kello pysähtyi aikaan 15.45min!! Olen enemmän kuin tyytyväinen. Tuntui, etten noin hyvin ole saanut kropasta irti pitkään aikaan. Ajalla irtosi osakilpailun voitto ja 7 cup pistettä. :)

Loppuviikkoon mahtui märkkäriuintia ja lisää pyöräilyä. Yritin pitää tehot matalalla, koska tänään oli seuraava tempokoitos - LU Mustion tempo. Matkana 20km ja profiili huomattavasti haastavampi kuin Heltrin reitti. Jälleen kerran tarjolla oli tuulta, kun ensimmäisen 10km sai runtata ihan kunnon puuskaiseen vastatuuleen. Strategiana oli yrittää pitää tehot kurissa alun mäissä ja tykittää loppumatka. Lähdöstä pinkaisin kuitenkin jälleen matkaan kuin villivarsa ja hapot sain jalkoihin heti ekassa mäessä. Tuskainen reitti oli kääntöpaikalle asti, kun osan mäistä joutui vetää putkelta ja vastatuuleen. Kääntöpaikan jälkeen helpotti ja pariin otteseen pääsin hyvään pyöritysrytmiin. Sykkeet tapissa, hapot jaloissa kello pysähtyi aikaan 34min tasan! Ihan niin hyvin en saanut kropasta irti kuin tiistaina, mutta täytyy ollaan tyytyväinen pyörädebyyttiin. Reitti oli itselle todella haastava, koska jouduin niin paljon vekslaamaan vaihteittein kanssa. Välillä tuntu, että jämähdin mäkiin ihan täysin, kun aloin jyrkimmässä kohdassa vaihtamaan vielä pikkulimpulle.

Vaikka 34min oli tuskaa, niin jälkikäteen oli huippufiilis. Paljon jäin voimanjaon sekä profiilin ennakoinnin suhteen opeteltavaa, mutta tästä on hyvä jatkaa. Ja irtosihan tolla ajalla jopa N Elite sarjan 3.sija sekä pokaali. :) Voiton vei triathlonisti/pyöräilijä Terhi Martikainen sekä kakkossijan pyöräsuunnistuksen MM-voittaja. Että ihan kovassa seurassa tuli poljettua. Linkissä tulokset (Mustion tempo tulokset)

Tempotykki

Vapun kunniaksi käytiin Lahdesta hakemassa uusi perheenjäsen kotiin. Tarkoitus olisi parin seuraavan viikon aikana testata aika-ajopyörää ja katsoa miten runko ja säädöt sopii mulle. Mikäli istuu, niin kaupat hiilataan kiinni. Pyörän runko on yhden saksalaisen pyöräliikkeen sponssipyörä ja ollut yhdellä naistriathlonistilla käytössä. Perhetuttumme keräilee näitä huippurunkoja ympäri Eurooppaa ja rakentaa niistä tilauksen ja budjetin mukaan pyöriä. Alla testaukseen tullut menopeli ultegran sarjoilla ja Ovalin uusilla 945 hiilarikiekoilla.

Tästä intoutuneena ilmottauduin ensi viikolla ajettavaan Heltrin tempoon ja 11.5 LU-tempoon. Pari tiukkaa tempotykitystä siis tiedossa. Noiden jälkeen osaan myöa sanoa pyörästä enemmän.

Viime viikonloppuna leireiltiin Vierumäellä. Viikonlopusta jäi todella hyvä fiilis. Jalka kesti koko viikonlopun treenirupeaman ja se jopa kesti legendaarisen Heltrin vaihtoharjoituksen: 3x30min tempo/vaihto/10mi juoksu. Viikonloppu veti jaloista voimat täysin ja nyt olen lähinnä keskittynyt palautumiseen. Eilen yritin lähteä juoksemaan, mutta polvi tuntui niin rasittuneelta, että teimme 2h vappukävelyn upeassa säässä. En ole ikinä ollut mikään kävelyn harrastaja, mutta eilen nautin pitkästä, aurinkoisesta kävelystä ihan mielettömästi. Vahinko piti heti paikata tänään ja kävin 45min juoksemassa. Juoksun aikana polvi tuntuu suht vakaalle ja kivuttomalle, mutta ongelmat alkavat aina pari tuntia lenkin jälkeen. Sohvalta liian nopeasti nouseminen ja liikkeellelähtöyritykset ovat huvittavia. Täytynee siis vaan maata sohvalla.

Länsiväyläjuoksu ja leirifiilistelyä

Puolen tunnin päästä olis startti Vierumäelle seuran kevätleirille. Jättimäinen laukku on pakattu ja pyörä irrotettu trainerista. Ideaalia olisi ollut huoltaa pyörä, mutta jälleen kerran viikko muodostui niin hektiseksi, että alle 10h työpäivät jäi haaveeksi. Kai se riittää, että ketjuihin vähän lisää öljyä..? Huolletaan sitten syksyllä. :)

Viime viikonloppuna meillä oli duunin kautta maksettu Länsiväyläjuoksu. Mieli teki pitkälle matkalle, mutta sain siirrettyä osallistumisen lyhyempään 6,8 km:n reitille. Jalat olivat aika tönkköinä Ranskan viikon jäljiltä ja olo hyvin epätietoinen siitä, kestääkö jalka kovaa juoksua. Tavoitteena oli lähteä kokeilemaan rauhassa!! kuinka jalka kestää sellaista 5min/km vauhtia. Noh, miten kävikään. Mirkalle numerolappu rintaan ja kaikki unohtuu. Into piukeena eturiviin ja lähdöstä hullua ravia muiden mukana. Tietäähän se tyhmäkin, että miten käy, jos ei ole puoleen vuoteen juossut ja lähtee rykimään ekat kilsat 4,15min/km vauhtia. Voin kertoa, että huonosti! :) Aivan kamala olo, hapotus, oksetus 3 km:n kohdalla ja mietteet keskeyttämisestä. Jotenkin pakotin itseni sietämään tuskaa maaliin asti ja sain vauhdin pidettyä jollain tasoalla, vaikka selkeä hyytyminen tulikin. Maaliin pääsin aikaan n.31,40min ja taisin olla naisten sarjan 12. Maalissa oksetti, mutta hetken kuluttua tuli hyvä fiilis. Matkan ongelma ei tosiaan ollut polvi, vaan surkea juoksukunto!

Sunnuntai-illalla ja maantaina kinttu oli aikasen kipeä, joten olen ottanut tämän viikon todella iisisti. Vierumäellä olis tarkotus lähinna uida ja pyöräillä. Siinä on kintulle hommaa jo tarpeeksi.

Adios!

Ranskan maisemissa

Kerrankin osui ja upposi loman ajoitus nappiin. Ranskassa ja niinkuin koko Etelä-Euroopassa on ilmeisesti ollut todella kylmä kevät ja odostusarvo säiden suhteen ei ollut kovin korkealla. Viikko sitten torstaina saapuessamme Marseillen lentokentälle ulkona puhalsi lämmin tuuli ja säätyyppi oli kokonaan muuttunut.

Vuoren kierros - 120km

Viikko sujui pyöräilyn merkeissä. Polvi joutui tositoimiin ja  ihme kyllä koipi kesti kovankin treeniohjelman. Vaikean talven jälkeen ekat lenkit maantiepörällä tuntuivat todella takkuiselta. Sitä vaan pienessä mielessään ihmettelee, miten sitä on pystynyt viime kesänä vetämään lenkkejä yli 30km/h keskarilla. Tietysti mäkinen maasto verotti vauhteja, mutta kyllä on lihasvoiman kanssa vielä tekemistä. Varsinkin pitkillä lenkeillä oikeasta reidestä loppui puhti ihan täysin. On vaan vaikeaa saada kinttuun kunnolla lisää voimaa ja samalla yrittää olla rasittamatta sitä liikaa. Lääkäri kun katsoi mua lähinnä huvittuneen säälivällä ilmeellä, kun yritin anella lupaa kyykkyihin ja prässiin...

Viikon treenit oli seuraavanlaiset:

to 11.4. matkustus + kevyt lenkki 1,5h

pe 12.4. tasamaata 3h, muuten aerobista mutta loppupuolella 5 x 1 min kiihdytys/ 2min kevyttä ja  2 x 5min isolla vastuksella (rpm 50-60)/ 2min kevyttä

la 13.4. vuoristoinen 4,5 + 0,5h juoksu ja lihaskunto

su 14.4. tasamaata 3-4h sis. 4 x 10min aerobisella kynnyksellä (suunnilleen puolimatkan kisavauhtia)/ 5 min kevyttä

ma 15.4.Kevyt juoksu 0,5h, lihaskunto

ti 16.4. vuoristoinen päivä 4-5h, paljon nousua

ke 16.4. 1h tasamaalla, jossa 6x3min VK/3min kevyttä

Noh, onneksi pyöräily kehittyy pyöräilyllä ja loppuviikosta oli kiva huomata, kuinka vauhdit koveni ja matkat piteni. Sain Erkan mukaan kaikille lenkeille, mutta jouduin itse vetojuhdan rooliin. Eipä tullu peesihyödystä paljon viikon aikana nautittua. Viikon aikana tuli pyörätunteja n. 20h ja kilsoja kasaan n. 500km. Pari kunnon vuoristopäivää tuli tahkottua. Viikon upein lenkki oli ehdottomasti Mt Ventouxin kierto + valloitus. Reitille tuli pituutta 120km ja nousumetrejä n. 2 000 m. Mt Ventouxin valloitus oli kyllä mahtava kokemus näin kevät keleillä, sillä vuoren huipuilla ja teiden reunoilla oli metritolkulla lunta, kun samalla poljit lyhkäsillä vermeillä +25c lämmössä.

Mt Ventoux, matkaa huipulle 4km

Huipulla - suoraa nousua 2h.

Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa

Viime kirjoituksessa pääsin jo hehkuttamaan juoksun huumaa. Tota huumaa ei kauan kestänyt, sillä tiistain lääkärikäynti pudotti tämän haaveilijan taas tiukasti maan kamaralle. Lääkärin mukaan kuvailemani tuntemukset eivät kuulostaa normaalille ja hänen mukaan on liian riskiä lähteä rasittamaan jalkaa vielä juoksulla. Pahin skenaario on, että intoudun liikaa ja alan ahnehtia kilsoja ja tämän seurauksena leikatun luun pinnalle muodostunut arpirusto ei kestä ja alkaa kulua pois. Tuohan käytännössä tarkottaisi, että omalla toiminnalla pilaisin sen mitä leikkauksella on saavutettu ja joutuisin takaisin lähtötilanteeseen. Eli minulla edelleen olisi polvi jossa ammottaa rustoreikä reisuluun pinnalla.

Noh, en antanut uutisen masentaa. On niin paljon kaikkea mitä voi puuhailla urheilun saralla. Uskon myös vakaasti, että ainakin loppukesästä pääsen kisamaan lyhyempiä tri-kisoja. Juoksuvauhti ei ehkä päätä tule huimaamaan, mutta olisi vaan niin siistiä päästä kisaamaan. Lääkäri oli myös aika skeptinen Århusin puolimatkan suhteen. Kyllä se juhannus vaan tulee pirun nopeasti ja tuo puolimara voi olla jalalle liikaa. En nyt vielä kuitenkaan tuota täysin poissulje. Kisakalenteri nyt elää ihan tilanteen mukaan. Mitään en voi oikeen lyödä lukkoon.

Pyöräilyn suhteen sain lekurilta vihreää valoa. Tästä intoutuneena liityin otin yhteyttä Focus Ladies tiimiin ja kesällä olisi tarkoitus kisata muutama kisa spesialistien kanssa. Pyöräilyyn panostus on jo kauan kytenyt mielessä, koska onhan se ihan fakta, että kolmen lajin yhdistelmästä pyörä kulkee itsellä parhaiten. Tilanteen ollessa mikä on, päätin liittyä tiimiin ja keskittyä tänä kesänä enemmän pyöräilyyn kuin ennen. Nyt vaan täytyy saada jerkkua jalkoihin, jos aion pysyä tiimin perässä. Kävin jo ihmettelemässä kisakuskien menoa IK-32:n Animal Spinissä tiistaina. Siinä oli omat jalat ihmeissään, kun putkelta vedettiin 3min vetoja kadenssilla 130-150. Keskiviikko ja torstai meni palautuessa. Hullun hommaa, mutta niin siistiä!

Uintirintamalla on myös ollut jos minkälaista testiä ja hulluja treenejä. Heltri-cupin 400m meni aikaan n.6.40min ja tonnin testiuinti aikaan 17min. Kellotin myös uudet maksimisykkeet uinnissa, kun raastavan 20x50m sarjan päätteeksi kaulasta mitattu syke oli  pienen palautuksen jälkeenkin yli 180! Viime sunnuntaina uitiin tynnyriuintia 5x100m kovaa n. 1.45min aikaan. Jäätävää, kun yritti ja yritti riuhtoa itseään eteenpäin, mutta tynnyri antoi kyllä todella kovan vastuksen. Tällä viikolla on lusmunnut uintien suhteen..Sitä pääsi taas hiihdon ja pyöräilyn makuun. Huomenna ajattelin ottaa cyklon alle ja polkea Lohjalle sukuloimaan. Katsotaan pääsenkö ehjin nahoin perille..

Ilon askeleita!

Kuukauden "liikuntakielto" päättyi tänään ja tämän kunniaksi kaivoin lenkkarit kaapista ulos. Kunnon lenkkiä en ole juossut puoleen vuoteen ja täytyy myöntää, että aika tuskaa on ollut. Juoksu on vaan niin helppo laji. Joskus on vaan niin siistiä juosta keuhkonsa pihalle. Samanlaista kokonaisvaltaista fiilistä en ole oikeen vielä uinnista tai pyöräilystä löytänyt.

Duunipaikan muuton vuoksi kotiudun tänään harvinaisesti jo ennen kolmea. Ulkona upea auringonpaiste, joten ei muuta kun Karhut kaapista jalkaan ja menoksi. Alku tuntui polvessa hyvälle. Näin se oli kuukausi takaperinkin. Eka 500m menee ongelmitta, sitten joka askeleella tuntui, että polvi jäykistyi ja lopulta meno muuttui jäykän epämukavaksi. Nyt kuitenkin pääsin lähes 5km:n kohdalle ennenkuin polvessa alkoi olla vastaavia tuntemuksia. Ehkä vielä varon jalkaa, sillä matkan edetessä ensimmäiseksi jumiutui vasen lonkan koukistaja. Luulen, että painotan alitajuntaisesti liikaa terveelle jalalle. Vaikka vauhti ei päätä huimannut, niin fiilis oli mahtava! Aurinko paistoi, edessä Espoon rantaraitti ja ensimmäinen juoksulenkki lähes puoleen vuoteen! Siistiä! Westendistä poikkesin myös jäälle juoksemaan, jossa aurinko lämmitti jo oikeen tuntuvasti.

Loppua kohti meno vähän hyytyi, mutta lenkin kokonaispituudeksi tuli 8km ja aikaa meni n. 50min. Ihan kohtuullista vauhtia kuitenkin liukkaalla alustalla. Vähän tuli ehkä ahnedittua ekaksi lenkiksi, mutta en vaan malttanut lopettaa! Toivon todella, että tästä mentäisiin vaan parempaa kohti ja voisin pikkuhiljaa alkaa lisätä määriä. Juoksua otan maltilla mukaan, mutta nyt vklopusta lähtien olisi tarkoitus myös palata pyöräilyn ja hiihdon pariin. Jes! Onneksi pääsen vielä nauttimaan hetken hiihtokeleistä.

Kärsivällisyydestä..

Viime viikot ei todellakaan ole menneet niin kuin Strömsössä. Viime kirjoituksessa mainostin, että pakollisen juoksu/pyöräily/hiihtokiellon myötä alan nyt sitten uida niin pirusti. Pari päivää tuosta kirjoituksesta niin sairastuin. Olen ollut todella vähän kipeä viimeisten vuosien aikana, joten ihmeellisesti joku räkätauti pääsi yllättämään. Pari päivää meni aivan sängyn omana ja viikon verran sain kuluttaa nessuja tiuhaan tahtiin. Kaippa se pakollinen flunssa on kerran vuodessa sairastettava ja pääsin kuitenkin tämän taudin suhteen aika helpolla.

Tällä viikolla olenkin sitten laittanut uinnissa uuden vaihteen silmään. Kun tänään illemalla käyn vielä räpiköimässä Heltri-cupin 400m uinnnin verroinneen nouseen viikon uintikilsat lähelle 10km:tä. Uskomatonta! Viikossa ei nyt vielä ihmeitä tehdä, mutta yhtenä virstanpylväänä uinnin suhteen voin pitää perjantain uintitreeniäni, jossa uin 4 km! Tämä on minulle - joka vielä toissakesänä pelkäsi henkensä edestä uintiosuuksia - suuri saavutus.

Vaikka olen jollain tasolla oppinut nauttimaan uinnista, täytyy sanoa, että raskasta tämä "liikuntakielto" on. Ulkona aurinko paistaa pilvettömästä taivaalta ja muut hehkuttavat kuinka upeaa on hiihtää, juosta ja tehdä ties mitä tuossa säässä. Eilen taisin jopa pari kyyneltä vierehtää. Olen todella kärsimätön luonne ja odotankin polvelta jotain ihmeparantumista. Todellisuus kuitenkin on mitä se on. Tajuntaan on alkanut jollain tasoa hiipiä myös pelko siitä, että tulevana kesänä ei välttämättä kisata. Onhan sitä kesään vielä aikaa, mutta ei tämä odottaminen ainakaan kuntoa paranna..

Onneksi haaveilu on kuitenkin sallittua. Tänään käytiin GoExpo messuilla pyörimässä ja siinä haaveilumielentilassa menin osallistumaan Pirkan Pyöräilyyn, ostamaan uudet työmatka-ajoon tarkoitetut ajovermeet ja kaiken kukkuraksi ostamaan pari yksityistuntia Pilatesohjaajalta. Ohjaaja oli itse käsinyt eturistisideleikkauksen jälkeisistä polvivaivoista ja vannoi kuntouttaneensa polvensa pilateksen avulla. Tällä hetkellä ostaisin varmasti kaiken, joka vaan lupaa kivuttoman polven. Tunnilla on tarkoitus lähteä vahvistamaan polven tukilihaksia jousivastuslaitteilla ja muilla apuvälineillä. Eipä muustakaan vartalonhallinnasta haitaksi ole. Menen tunnille parin viikon päästä, joten katsotaan miten homma lähtee käyntiin.

Kevät- ja syysajoasuksi tarttui mukaan Pearl Izumin Elite SoftShell ajohousut ja takiksi Pear Izumin veden ja tuulenkestävä takki. Nyt kun pääsisi vaan ulkoiluttamaan niitä. Nyt sitä paljon kuulutettua kärsivällisyyttä...