Viime kirjoituksessa pääsin jo hehkuttamaan juoksun huumaa. Tota huumaa ei kauan kestänyt, sillä tiistain lääkärikäynti pudotti tämän haaveilijan taas tiukasti maan kamaralle. Lääkärin mukaan kuvailemani tuntemukset eivät kuulostaa normaalille ja hänen mukaan on liian riskiä lähteä rasittamaan jalkaa vielä juoksulla. Pahin skenaario on, että intoudun liikaa ja alan ahnehtia kilsoja ja tämän seurauksena leikatun luun pinnalle muodostunut arpirusto ei kestä ja alkaa kulua pois. Tuohan käytännössä tarkottaisi, että omalla toiminnalla pilaisin sen mitä leikkauksella on saavutettu ja joutuisin takaisin lähtötilanteeseen. Eli minulla edelleen olisi polvi jossa ammottaa rustoreikä reisuluun pinnalla.
Noh, en antanut uutisen masentaa. On niin paljon kaikkea mitä voi puuhailla urheilun saralla. Uskon myös vakaasti, että ainakin loppukesästä pääsen kisamaan lyhyempiä tri-kisoja. Juoksuvauhti ei ehkä päätä tule huimaamaan, mutta olisi vaan niin siistiä päästä kisaamaan. Lääkäri oli myös aika skeptinen Århusin puolimatkan suhteen. Kyllä se juhannus vaan tulee pirun nopeasti ja tuo puolimara voi olla jalalle liikaa. En nyt vielä kuitenkaan tuota täysin poissulje. Kisakalenteri nyt elää ihan tilanteen mukaan. Mitään en voi oikeen lyödä lukkoon.
Pyöräilyn suhteen sain lekurilta vihreää valoa. Tästä intoutuneena liityin otin yhteyttä Focus Ladies tiimiin ja kesällä olisi tarkoitus kisata muutama kisa spesialistien kanssa. Pyöräilyyn panostus on jo kauan kytenyt mielessä, koska onhan se ihan fakta, että kolmen lajin yhdistelmästä pyörä kulkee itsellä parhaiten. Tilanteen ollessa mikä on, päätin liittyä tiimiin ja keskittyä tänä kesänä enemmän pyöräilyyn kuin ennen. Nyt vaan täytyy saada jerkkua jalkoihin, jos aion pysyä tiimin perässä. Kävin jo ihmettelemässä kisakuskien menoa IK-32:n Animal Spinissä tiistaina. Siinä oli omat jalat ihmeissään, kun putkelta vedettiin 3min vetoja kadenssilla 130-150. Keskiviikko ja torstai meni palautuessa. Hullun hommaa, mutta niin siistiä!
Uintirintamalla on myös ollut jos minkälaista testiä ja hulluja treenejä. Heltri-cupin 400m meni aikaan n.6.40min ja tonnin testiuinti aikaan 17min. Kellotin myös uudet maksimisykkeet uinnissa, kun raastavan 20x50m sarjan päätteeksi kaulasta mitattu syke oli pienen palautuksen jälkeenkin yli 180! Viime sunnuntaina uitiin tynnyriuintia 5x100m kovaa n. 1.45min aikaan. Jäätävää, kun yritti ja yritti riuhtoa itseään eteenpäin, mutta tynnyri antoi kyllä todella kovan vastuksen. Tällä viikolla on lusmunnut uintien suhteen..Sitä pääsi taas hiihdon ja pyöräilyn makuun. Huomenna ajattelin ottaa cyklon alle ja polkea Lohjalle sukuloimaan. Katsotaan pääsenkö ehjin nahoin perille..
perjantai 29. maaliskuuta 2013
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Ilon askeleita!
Kuukauden "liikuntakielto" päättyi tänään ja tämän kunniaksi kaivoin lenkkarit kaapista ulos. Kunnon lenkkiä en ole juossut puoleen vuoteen ja täytyy myöntää, että aika tuskaa on ollut. Juoksu on vaan niin helppo laji. Joskus on vaan niin siistiä juosta keuhkonsa pihalle. Samanlaista kokonaisvaltaista fiilistä en ole oikeen vielä uinnista tai pyöräilystä löytänyt.
Duunipaikan muuton vuoksi kotiudun tänään harvinaisesti jo ennen kolmea. Ulkona upea auringonpaiste, joten ei muuta kun Karhut kaapista jalkaan ja menoksi. Alku tuntui polvessa hyvälle. Näin se oli kuukausi takaperinkin. Eka 500m menee ongelmitta, sitten joka askeleella tuntui, että polvi jäykistyi ja lopulta meno muuttui jäykän epämukavaksi. Nyt kuitenkin pääsin lähes 5km:n kohdalle ennenkuin polvessa alkoi olla vastaavia tuntemuksia. Ehkä vielä varon jalkaa, sillä matkan edetessä ensimmäiseksi jumiutui vasen lonkan koukistaja. Luulen, että painotan alitajuntaisesti liikaa terveelle jalalle. Vaikka vauhti ei päätä huimannut, niin fiilis oli mahtava! Aurinko paistoi, edessä Espoon rantaraitti ja ensimmäinen juoksulenkki lähes puoleen vuoteen! Siistiä! Westendistä poikkesin myös jäälle juoksemaan, jossa aurinko lämmitti jo oikeen tuntuvasti.
Loppua kohti meno vähän hyytyi, mutta lenkin kokonaispituudeksi tuli 8km ja aikaa meni n. 50min. Ihan kohtuullista vauhtia kuitenkin liukkaalla alustalla. Vähän tuli ehkä ahnedittua ekaksi lenkiksi, mutta en vaan malttanut lopettaa! Toivon todella, että tästä mentäisiin vaan parempaa kohti ja voisin pikkuhiljaa alkaa lisätä määriä. Juoksua otan maltilla mukaan, mutta nyt vklopusta lähtien olisi tarkoitus myös palata pyöräilyn ja hiihdon pariin. Jes! Onneksi pääsen vielä nauttimaan hetken hiihtokeleistä.
Duunipaikan muuton vuoksi kotiudun tänään harvinaisesti jo ennen kolmea. Ulkona upea auringonpaiste, joten ei muuta kun Karhut kaapista jalkaan ja menoksi. Alku tuntui polvessa hyvälle. Näin se oli kuukausi takaperinkin. Eka 500m menee ongelmitta, sitten joka askeleella tuntui, että polvi jäykistyi ja lopulta meno muuttui jäykän epämukavaksi. Nyt kuitenkin pääsin lähes 5km:n kohdalle ennenkuin polvessa alkoi olla vastaavia tuntemuksia. Ehkä vielä varon jalkaa, sillä matkan edetessä ensimmäiseksi jumiutui vasen lonkan koukistaja. Luulen, että painotan alitajuntaisesti liikaa terveelle jalalle. Vaikka vauhti ei päätä huimannut, niin fiilis oli mahtava! Aurinko paistoi, edessä Espoon rantaraitti ja ensimmäinen juoksulenkki lähes puoleen vuoteen! Siistiä! Westendistä poikkesin myös jäälle juoksemaan, jossa aurinko lämmitti jo oikeen tuntuvasti.
Loppua kohti meno vähän hyytyi, mutta lenkin kokonaispituudeksi tuli 8km ja aikaa meni n. 50min. Ihan kohtuullista vauhtia kuitenkin liukkaalla alustalla. Vähän tuli ehkä ahnedittua ekaksi lenkiksi, mutta en vaan malttanut lopettaa! Toivon todella, että tästä mentäisiin vaan parempaa kohti ja voisin pikkuhiljaa alkaa lisätä määriä. Juoksua otan maltilla mukaan, mutta nyt vklopusta lähtien olisi tarkoitus myös palata pyöräilyn ja hiihdon pariin. Jes! Onneksi pääsen vielä nauttimaan hetken hiihtokeleistä.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Kärsivällisyydestä..
Viime viikot ei todellakaan ole menneet niin kuin Strömsössä. Viime kirjoituksessa mainostin, että pakollisen juoksu/pyöräily/hiihtokiellon myötä alan nyt sitten uida niin pirusti. Pari päivää tuosta kirjoituksesta niin sairastuin. Olen ollut todella vähän kipeä viimeisten vuosien aikana, joten ihmeellisesti joku räkätauti pääsi yllättämään. Pari päivää meni aivan sängyn omana ja viikon verran sain kuluttaa nessuja tiuhaan tahtiin. Kaippa se pakollinen flunssa on kerran vuodessa sairastettava ja pääsin kuitenkin tämän taudin suhteen aika helpolla.
Tällä viikolla olenkin sitten laittanut uinnissa uuden vaihteen silmään. Kun tänään illemalla käyn vielä räpiköimässä Heltri-cupin 400m uinnnin verroinneen nouseen viikon uintikilsat lähelle 10km:tä. Uskomatonta! Viikossa ei nyt vielä ihmeitä tehdä, mutta yhtenä virstanpylväänä uinnin suhteen voin pitää perjantain uintitreeniäni, jossa uin 4 km! Tämä on minulle - joka vielä toissakesänä pelkäsi henkensä edestä uintiosuuksia - suuri saavutus.
Vaikka olen jollain tasolla oppinut nauttimaan uinnista, täytyy sanoa, että raskasta tämä "liikuntakielto" on. Ulkona aurinko paistaa pilvettömästä taivaalta ja muut hehkuttavat kuinka upeaa on hiihtää, juosta ja tehdä ties mitä tuossa säässä. Eilen taisin jopa pari kyyneltä vierehtää. Olen todella kärsimätön luonne ja odotankin polvelta jotain ihmeparantumista. Todellisuus kuitenkin on mitä se on. Tajuntaan on alkanut jollain tasoa hiipiä myös pelko siitä, että tulevana kesänä ei välttämättä kisata. Onhan sitä kesään vielä aikaa, mutta ei tämä odottaminen ainakaan kuntoa paranna..
Onneksi haaveilu on kuitenkin sallittua. Tänään käytiin GoExpo messuilla pyörimässä ja siinä haaveilumielentilassa menin osallistumaan Pirkan Pyöräilyyn, ostamaan uudet työmatka-ajoon tarkoitetut ajovermeet ja kaiken kukkuraksi ostamaan pari yksityistuntia Pilatesohjaajalta. Ohjaaja oli itse käsinyt eturistisideleikkauksen jälkeisistä polvivaivoista ja vannoi kuntouttaneensa polvensa pilateksen avulla. Tällä hetkellä ostaisin varmasti kaiken, joka vaan lupaa kivuttoman polven. Tunnilla on tarkoitus lähteä vahvistamaan polven tukilihaksia jousivastuslaitteilla ja muilla apuvälineillä. Eipä muustakaan vartalonhallinnasta haitaksi ole. Menen tunnille parin viikon päästä, joten katsotaan miten homma lähtee käyntiin.
Kevät- ja syysajoasuksi tarttui mukaan Pearl Izumin Elite SoftShell ajohousut ja takiksi Pear Izumin veden ja tuulenkestävä takki. Nyt kun pääsisi vaan ulkoiluttamaan niitä. Nyt sitä paljon kuulutettua kärsivällisyyttä...
Tällä viikolla olenkin sitten laittanut uinnissa uuden vaihteen silmään. Kun tänään illemalla käyn vielä räpiköimässä Heltri-cupin 400m uinnnin verroinneen nouseen viikon uintikilsat lähelle 10km:tä. Uskomatonta! Viikossa ei nyt vielä ihmeitä tehdä, mutta yhtenä virstanpylväänä uinnin suhteen voin pitää perjantain uintitreeniäni, jossa uin 4 km! Tämä on minulle - joka vielä toissakesänä pelkäsi henkensä edestä uintiosuuksia - suuri saavutus.
Vaikka olen jollain tasolla oppinut nauttimaan uinnista, täytyy sanoa, että raskasta tämä "liikuntakielto" on. Ulkona aurinko paistaa pilvettömästä taivaalta ja muut hehkuttavat kuinka upeaa on hiihtää, juosta ja tehdä ties mitä tuossa säässä. Eilen taisin jopa pari kyyneltä vierehtää. Olen todella kärsimätön luonne ja odotankin polvelta jotain ihmeparantumista. Todellisuus kuitenkin on mitä se on. Tajuntaan on alkanut jollain tasoa hiipiä myös pelko siitä, että tulevana kesänä ei välttämättä kisata. Onhan sitä kesään vielä aikaa, mutta ei tämä odottaminen ainakaan kuntoa paranna..
Onneksi haaveilu on kuitenkin sallittua. Tänään käytiin GoExpo messuilla pyörimässä ja siinä haaveilumielentilassa menin osallistumaan Pirkan Pyöräilyyn, ostamaan uudet työmatka-ajoon tarkoitetut ajovermeet ja kaiken kukkuraksi ostamaan pari yksityistuntia Pilatesohjaajalta. Ohjaaja oli itse käsinyt eturistisideleikkauksen jälkeisistä polvivaivoista ja vannoi kuntouttaneensa polvensa pilateksen avulla. Tällä hetkellä ostaisin varmasti kaiken, joka vaan lupaa kivuttoman polven. Tunnilla on tarkoitus lähteä vahvistamaan polven tukilihaksia jousivastuslaitteilla ja muilla apuvälineillä. Eipä muustakaan vartalonhallinnasta haitaksi ole. Menen tunnille parin viikon päästä, joten katsotaan miten homma lähtee käyntiin.
Kevät- ja syysajoasuksi tarttui mukaan Pearl Izumin Elite SoftShell ajohousut ja takiksi Pear Izumin veden ja tuulenkestävä takki. Nyt kun pääsisi vaan ulkoiluttamaan niitä. Nyt sitä paljon kuulutettua kärsivällisyyttä...
lauantai 23. helmikuuta 2013
Takapakkia
Polvi ei vaan ole kunnossa. Olen tiennyt sen jo pidemmän aikaa, mutta jotenkin odottanut jotain ihmeparantumista. Tiistaina menin ortopedin juttusille ja hän patisti suoraan magneettiin. Perjantaina menin kuuntelemaan ristiriitaiset uutiset. Hyvät uutiset ensin. Leikattuun rustovaurioon on kehittynyt arpirustoa ja suoraa "reikää" luun pintaan ei enää näkynyt. Myös leikattu kierukka oli siisti. Sitten ne huonot uutiset. Leikattu reisiluun nasta on todella "ödemaainen" eli turvonnut, tulehtunut. Tämä oletettavasti aiheuttaa kivun varsinkin kaikessa iskuttavassa liikeessä.
Tuo luun ärtyminen voi johtua siitä, että paranemisprosessi luussa on edelleen kesken. Voi myös olla, että luun ollessa vielä paranemistilassa sitä on alettu rasittaa aivan liikaa. Vaikka mielestäni olen tehnyt kuntoutuksen aivan oppikirjan mukaan, voi vaan olla määrät ovat olleet vain liian kovia polven sietokykyyn nähden.
Jos siis kesäksi haaveilen saavani kintun juoksukuntoon, niin nyt tuli määräykseneä kuukauden täysi juoksu/isku/painekielto. Tarkoittaen en saa seuraavaan kuukauteen tehdä muuta kun vesiurheilua ja tiettyjä punttiliikkeitä. Kuukauden päästä aletaan taas lisätä kuormitusta ja katsotaan miten polvi kestää. Jos ei kestä, niin tähystysleikkaus kutsuu jälleen..:( Tuo uhkakuva mielessä, otan nyt lääkärin ohjeen tosissaan ja seuraavan kuukauden sitten uin niin maan pirusti.
Tässä muuten magneettikuvia
before leikkaus 2012:
Jos totta puhutaan en näin maallikkona hurjaa eroa huomaa, mutta magneetin diagnoosin mukaan vaurioon oli muodostunut arpirustoa ja vaurioalue pienentynyt, joten uskotaan. Seuraava kuukausi mennään siis uintipainotteisesti. Hauska nähdä tapahtuuko kuukaudessa uinnin suhteen jotain kehitystä.
Tuo luun ärtyminen voi johtua siitä, että paranemisprosessi luussa on edelleen kesken. Voi myös olla, että luun ollessa vielä paranemistilassa sitä on alettu rasittaa aivan liikaa. Vaikka mielestäni olen tehnyt kuntoutuksen aivan oppikirjan mukaan, voi vaan olla määrät ovat olleet vain liian kovia polven sietokykyyn nähden.
Jos siis kesäksi haaveilen saavani kintun juoksukuntoon, niin nyt tuli määräykseneä kuukauden täysi juoksu/isku/painekielto. Tarkoittaen en saa seuraavaan kuukauteen tehdä muuta kun vesiurheilua ja tiettyjä punttiliikkeitä. Kuukauden päästä aletaan taas lisätä kuormitusta ja katsotaan miten polvi kestää. Jos ei kestä, niin tähystysleikkaus kutsuu jälleen..:( Tuo uhkakuva mielessä, otan nyt lääkärin ohjeen tosissaan ja seuraavan kuukauden sitten uin niin maan pirusti.
Tässä muuten magneettikuvia
before leikkaus 2012:
Rustovaurio, johon kehittynyt arpikudosta
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Lomat lusittu
Hiljasta on ollut blogirintamalla, mutta siihen on syynsä. Viimeinen kuukausi on ollut sellaista hullunmyllyä, lähinnä työrintamalla, että sporttailutkin ovat välillä jääneet harmittavan vähäisiksi.
Tämä vääryys onneksi paikkaantui viime viikolla, kun vietin hiihtolomaa Ylläksen upeissa maisemissa mitä parhaimmassa treeniseurassa. Ennen Ylläksen reissua tuli tehtyä pikavisiitti Budapestiin, jossa käytiin morjestemassa Erkan vanhoja työkavereita ja nautittiin viikonlopun verran luksuselämästä upeassa hotellissa. Ensimmäinen kerta muuten, kun tämä tyttö on yöpynyt yli kolmen tähden hotellissa.
Kova parin viikon ylityörumba oli ihana nollata menneellä viikolla. Ohessa kuvakoostetta..
Sunnuntai yöllä saavuin himaan ja seuraavana aamuna startti Ylläkselle. Vähän meinas tulla kiirus pakkailujen suhteen, mutta kentällä oltiin hyvissä ajoin. Mökkiseurueeseen kuului kovaa hiihtoseuraa, joten 200km:n viikkotavoite täyttyi helposti.
Loppuviikon kärvistelin pahan rakon kanssa. Taisi tulehtua aika pahasti, koska heräsin yölläkin pahaan jomotukseen. Compeed-, laastari- ja kinesioteippiviritelmän turvin pystyin hiihtämään pari vikaa päivääkin, vaikkakin hammasta purren.
Tämä vääryys onneksi paikkaantui viime viikolla, kun vietin hiihtolomaa Ylläksen upeissa maisemissa mitä parhaimmassa treeniseurassa. Ennen Ylläksen reissua tuli tehtyä pikavisiitti Budapestiin, jossa käytiin morjestemassa Erkan vanhoja työkavereita ja nautittiin viikonlopun verran luksuselämästä upeassa hotellissa. Ensimmäinen kerta muuten, kun tämä tyttö on yöpynyt yli kolmen tähden hotellissa.
Kova parin viikon ylityörumba oli ihana nollata menneellä viikolla. Ohessa kuvakoostetta..
 |
| Hotlan aula |
 |
| Master bedroom |
 |
| Aamiainen |
Sunnuntai yöllä saavuin himaan ja seuraavana aamuna startti Ylläkselle. Vähän meinas tulla kiirus pakkailujen suhteen, mutta kentällä oltiin hyvissä ajoin. Mökkiseurueeseen kuului kovaa hiihtoseuraa, joten 200km:n viikkotavoite täyttyi helposti.
Loppuviikon kärvistelin pahan rakon kanssa. Taisi tulehtua aika pahasti, koska heräsin yölläkin pahaan jomotukseen. Compeed-, laastari- ja kinesioteippiviritelmän turvin pystyin hiihtämään pari vikaa päivääkin, vaikkakin hammasta purren.
 |
| Ihan pikku rakko vaan.. |
 |
| Äkäsmyllyllä |
 |
| Lähtöpäivä |
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Heltrin talvileiri
Vierumäeltä on kotiuduttu ja loppuilta taitaa mennä mukavasti sohvalla rötköttäen. Tiukka treenirypistys loistavassa seurassa jälleen takana ja käteen jäi loistavien treenien lisäksi aino annos hiihtotekniikkavinkkejä sekä kalusto- ja voitelutietoutta. Sen verran on vatsalihakset kipeänä, joten jotain on taidettu tehdä oikein Lemmettylän Teemun hiihtotreeneissä.
Viikonloppu pähkinänkuoressa
PE
Paniikkilähtö töistä ja kimppakyydillä nokka kohti Vierumäkeä. Lahden väylä aivan tukossa, joten tiedossa klassinen myöhästyminen pe ekoista treeneistä.Autossa välipalaa naamariin ja taistelua pe illan väsymystä vastaan.
Pika majoittuminen Kamojen vaihto ja sukset jalkaan. Pakkanen kiristynyt rapsakkaan -20c asteeseen, joten kerrospukeutuminen saa uudet mittasuhteet. Tiedossa rauhallisempaa tekniikkaopetusta, joten monolämmittimet ja lobster-hanskat aivan Must! Ekassa treenissa keskityttiin sauvoitta pertsan potkuihin ja sauvoitta hiihtoon.
Treenin jälkeen odotti valmis päivällispöytä Vierumäen loistavine sapuskoineen. Vierumäen ruoka on todella laadukasta ja maittavaa. Todellakin saa rahoilleen vastinetta. Täysillä vatsoilla pyörimme auditorioon kuuntelemaan Tom Söderdahlin ravintoluentoa, jossa päällimmäisenä jäi mieleen keskustelu suolan tärkeydestä pitkissä suorituksissa. Nolona aloin miettimään omia pitkiä pyörä- ja tri kisoja ja varsinkin hellekisoja, joissa en ole ollenkaan kiinnittänyt huomiota riittävään suolan saantiin. Usein maaliin päästessäsi sormet ja naama on todella turvonneet (näkee selvästi valokuvista), joka ilmeisesti on selvä merkki suolan puutoksesta. Muistan kyllä mikä suolan himo itsellä on ollut esim. Joroisten maalissa, jolloin olen ahminut parhaillaan kolme sipsipussia (toki pientä) yhdeltä istumalta naamariin. Ja en edes tykkää sipseistä!! Riittävä suolan saanti on siis asia, johon tulen ehdottomasti kiinnittämään huomiota ensi kesänä. Suolan saanti jää helposti liian pieneksi, varsinkin silloin kun juomatankkaus on täysin järjestäjien varassa. Juomat ovat usein laimeita ja niihin ei välttämättä ole ollenkaan lisättyä natriumia. Tuohon päälle kun vetää vettä, glukoosipastillia ja suolatonta geeliä, on suolan saanti olematonta. Imeytymis- ja vatsaongelmat voivat myös täysin johtua suolan puutteesta, koska suola sitoo nestettä ja siten parantaa nesteen pysymistä kehossa.
Illan päätteksi mökin sauna lämpiämään, jonka jälkeen oma sänky alkoi houkutella.
LA
Lauantaiaamuna kello herätti 6.30. Ei jestas sitä on hullu! Noh, ryhmäpaineen alla on turha jäädä marmattamaan peiton alle, vaan saman tien hiihtokuteet päälle ja aamiaisen kautta ladulle.
Ensimmäisen parituntisen treenin teemana oli pertsan tekniikka, jota hiottiin lukuisilla harjoituksilla. Eniten ehkä oma ymmärrys muuttui tasatyönnön suhteen. Taidan edustaa sitä kuuluisaa vanhaa koulukuntaa, jossa tasatyöntöä tehtiin kuin linkkuveitsiliikettä. Kädet hakevat voimaa mahdollisimman suorana ja kaukaa sekä työntövaihe tehdään suorilla jaloilla lantiosta kääntäen. Ei, ei, ei! Onhan se tietysti loogista, että kyseisellä tekniikalla voimatuotto on aika rajoittunutta. Noh, tasatyöntöä lähdettiin korjaamaan edemmän nykytyyliin, jossa haetaan vatsasta, selästä ja jaloista selvästi enemmän voimaa. Vaikeaa, se on muuttaa tekniikkaa hetkessä, mutta ainakin hoksasin, miten pystyn kehittämään omaa tasatyöntöä.
Kaksituntisen session jälkeen juoksimme suoraan uimahalliin ja kuuman suihkun kautta hyppäsimme altaaseen. Hyvän lämmittelyn jälkeen edessä oli talvileirikisan 1. osakilpailu - 500m uinti. Uin ensimmäisessä erässä, joten pääsin aika lämpimänä liikeelle. En ole kyseistä matkaa uinut aikoihin, joten vauhdin säätö oli hankalaa. Itselle ei sattunut hyvää kirittäjää vierelle, joten jouduins säätämään vauhdin itse. Ihan kivasti uinti kulki. En ehkä saanut maksimisuoritusta aikaseksi, mutta ihan tyytyväinen olen aikanaani - 8min 42s. Loppu-uinnin harjoittelimme volttikäännöksiä, joita en laiskuuttani edelleenkään viitsi/jaksa tehdä treeneissä. Mikäli volttarin haluaa ottaa käyttöön, ne on vaan pakko ottaa käyttöön.
Lounaan jälkeen suoksien ja tyylin vaihto. Seuraava kaksituntinen hiottiin vapaan tekniikkaa. Sen verran itsellä on hiihtokilsoja takana, joten kaikki vapaan tyylit onnistuu ihan kivasti, mutta sain silti loistavia treeni- ja tekniikkavinkkejä harjoitteluun. Treenin loppuun kisasimme sprinttimestaruudesta- ja yhteislähtösprintissä, jotka oli kyllä tosi rankkoja skaboja. Noh, sekään ei vielä riittänyt, vaan lähdettiin kahden miespuolisen seurakaverin kanssa kiertämään Vierumäen 10km lenkkiä. Tarkoituksena ollut kevyt pk muuttui yhtäkkiä vk2 lenkiksi. Kolmituntinen treeni ilman juomista alkoi lopussa vähän kostautua, sillä energiat alkoi olla aika vähissä. Rankka, mutta loistava setti kokonaisuudessaa.
Illalla päivällistä, Teemun kalusto- ja voiteluento sekä loppuun kiusasin treenikavereita pitämällä tanssitunneilta tutun venyttelytunnin. Syviä, pitkiä venytyksiä keskittyen varsinkin hiihdossa kipeytyneisiin lonkan koukistajiin, etureisiin ja selkäfileisiin. Triathlonistit ovat aika lailla jäykkää porukkaa, joten luulempa, että venyttely teki porukalle aika hyvää. :)
SU
Aamulla olisi ollut ohjelman mukaan aamulenkki, mutta annoin polvelle lepoa. Se jomotti aika lailla la illalla. Tekniikkatunneilla tehtiin kuitenkin todella paljon yhden jalan juttuja ja tasapainoilua, joka on aika rankkaa treeniä polvelle. Sainpahan nukuttua vähän pidempään eli 8 asti. Päivälle oli luvassa vain yksi, mutta sitäkin rankempi urheilusuoritus, nimittäin talvitriathlonin 2. ja 3.osuus. 2. osuutena oli 5km juoksu, jonka itse korvasin n. 6,8 km pertsan hiihdolla. Juoksun/pertsan osuudelta vaihdettiin 6,8km vapaan hiihtoon.
Kisaan starttasin uintiajan perusteella ensimmäisenä, joten sain ylhäisessä yksinäisyydessä kiertää kaksi kiekkaa pertsalla. Kovan vauhdin pitäminen yksin oli vaikeaa ja edellisenä yönä satanut uusi lumi nihkeytti vauhtia huomattavasti. Minulla ei valitettavasti ollut omaa kelloa, mutta luulen, että vauhtini hieman hidastui kakkoskiekalla. Menin silti kyllä aivan kapasiteettini ylämailla, koska huohotus oli sitä luokkaa.
Vaihtoon tullessani miesten kärki oli jo vaihtanut ja mennyt menojaan, mutta naisten kärkeen ei ehtinyt tulla paljon rakoa. Ohittelin Hennan ja Ainon alussa ja Kaisan peesiin pääsin ekan kiekan lopussa. Hetken aikaa menimme kimpassa, mutta toiselle kiekalle kiristin tahtia saadakseni miehiä kiinni. Miehet menivät valitettavasti menojaan, mutta maaliin pääsin naisten ykkösenä ja aivan lopen uupuneena. Kaikki paikat tärisivät, joten todella tuli otettua koneesta kaikki irti. Epävirallinen matka oli 6,8km pertsaa ja 6,8km ja loppuaika 54,?min
Suihkuun, syömään ja leirin päätössanat. Kotimatkalla meitä oli kolme äärimmäisen tyytyväistä triathlonistia.:)
Viikonloppu pähkinänkuoressa
PE
Paniikkilähtö töistä ja kimppakyydillä nokka kohti Vierumäkeä. Lahden väylä aivan tukossa, joten tiedossa klassinen myöhästyminen pe ekoista treeneistä.Autossa välipalaa naamariin ja taistelua pe illan väsymystä vastaan.
Pika majoittuminen Kamojen vaihto ja sukset jalkaan. Pakkanen kiristynyt rapsakkaan -20c asteeseen, joten kerrospukeutuminen saa uudet mittasuhteet. Tiedossa rauhallisempaa tekniikkaopetusta, joten monolämmittimet ja lobster-hanskat aivan Must! Ekassa treenissa keskityttiin sauvoitta pertsan potkuihin ja sauvoitta hiihtoon.
Treenin jälkeen odotti valmis päivällispöytä Vierumäen loistavine sapuskoineen. Vierumäen ruoka on todella laadukasta ja maittavaa. Todellakin saa rahoilleen vastinetta. Täysillä vatsoilla pyörimme auditorioon kuuntelemaan Tom Söderdahlin ravintoluentoa, jossa päällimmäisenä jäi mieleen keskustelu suolan tärkeydestä pitkissä suorituksissa. Nolona aloin miettimään omia pitkiä pyörä- ja tri kisoja ja varsinkin hellekisoja, joissa en ole ollenkaan kiinnittänyt huomiota riittävään suolan saantiin. Usein maaliin päästessäsi sormet ja naama on todella turvonneet (näkee selvästi valokuvista), joka ilmeisesti on selvä merkki suolan puutoksesta. Muistan kyllä mikä suolan himo itsellä on ollut esim. Joroisten maalissa, jolloin olen ahminut parhaillaan kolme sipsipussia (toki pientä) yhdeltä istumalta naamariin. Ja en edes tykkää sipseistä!! Riittävä suolan saanti on siis asia, johon tulen ehdottomasti kiinnittämään huomiota ensi kesänä. Suolan saanti jää helposti liian pieneksi, varsinkin silloin kun juomatankkaus on täysin järjestäjien varassa. Juomat ovat usein laimeita ja niihin ei välttämättä ole ollenkaan lisättyä natriumia. Tuohon päälle kun vetää vettä, glukoosipastillia ja suolatonta geeliä, on suolan saanti olematonta. Imeytymis- ja vatsaongelmat voivat myös täysin johtua suolan puutteesta, koska suola sitoo nestettä ja siten parantaa nesteen pysymistä kehossa.
Illan päätteksi mökin sauna lämpiämään, jonka jälkeen oma sänky alkoi houkutella.
LA
Lauantaiaamuna kello herätti 6.30. Ei jestas sitä on hullu! Noh, ryhmäpaineen alla on turha jäädä marmattamaan peiton alle, vaan saman tien hiihtokuteet päälle ja aamiaisen kautta ladulle.
Ensimmäisen parituntisen treenin teemana oli pertsan tekniikka, jota hiottiin lukuisilla harjoituksilla. Eniten ehkä oma ymmärrys muuttui tasatyönnön suhteen. Taidan edustaa sitä kuuluisaa vanhaa koulukuntaa, jossa tasatyöntöä tehtiin kuin linkkuveitsiliikettä. Kädet hakevat voimaa mahdollisimman suorana ja kaukaa sekä työntövaihe tehdään suorilla jaloilla lantiosta kääntäen. Ei, ei, ei! Onhan se tietysti loogista, että kyseisellä tekniikalla voimatuotto on aika rajoittunutta. Noh, tasatyöntöä lähdettiin korjaamaan edemmän nykytyyliin, jossa haetaan vatsasta, selästä ja jaloista selvästi enemmän voimaa. Vaikeaa, se on muuttaa tekniikkaa hetkessä, mutta ainakin hoksasin, miten pystyn kehittämään omaa tasatyöntöä.
Kaksituntisen session jälkeen juoksimme suoraan uimahalliin ja kuuman suihkun kautta hyppäsimme altaaseen. Hyvän lämmittelyn jälkeen edessä oli talvileirikisan 1. osakilpailu - 500m uinti. Uin ensimmäisessä erässä, joten pääsin aika lämpimänä liikeelle. En ole kyseistä matkaa uinut aikoihin, joten vauhdin säätö oli hankalaa. Itselle ei sattunut hyvää kirittäjää vierelle, joten jouduins säätämään vauhdin itse. Ihan kivasti uinti kulki. En ehkä saanut maksimisuoritusta aikaseksi, mutta ihan tyytyväinen olen aikanaani - 8min 42s. Loppu-uinnin harjoittelimme volttikäännöksiä, joita en laiskuuttani edelleenkään viitsi/jaksa tehdä treeneissä. Mikäli volttarin haluaa ottaa käyttöön, ne on vaan pakko ottaa käyttöön.
Lounaan jälkeen suoksien ja tyylin vaihto. Seuraava kaksituntinen hiottiin vapaan tekniikkaa. Sen verran itsellä on hiihtokilsoja takana, joten kaikki vapaan tyylit onnistuu ihan kivasti, mutta sain silti loistavia treeni- ja tekniikkavinkkejä harjoitteluun. Treenin loppuun kisasimme sprinttimestaruudesta- ja yhteislähtösprintissä, jotka oli kyllä tosi rankkoja skaboja. Noh, sekään ei vielä riittänyt, vaan lähdettiin kahden miespuolisen seurakaverin kanssa kiertämään Vierumäen 10km lenkkiä. Tarkoituksena ollut kevyt pk muuttui yhtäkkiä vk2 lenkiksi. Kolmituntinen treeni ilman juomista alkoi lopussa vähän kostautua, sillä energiat alkoi olla aika vähissä. Rankka, mutta loistava setti kokonaisuudessaa.
Illalla päivällistä, Teemun kalusto- ja voiteluento sekä loppuun kiusasin treenikavereita pitämällä tanssitunneilta tutun venyttelytunnin. Syviä, pitkiä venytyksiä keskittyen varsinkin hiihdossa kipeytyneisiin lonkan koukistajiin, etureisiin ja selkäfileisiin. Triathlonistit ovat aika lailla jäykkää porukkaa, joten luulempa, että venyttely teki porukalle aika hyvää. :)
SU
Aamulla olisi ollut ohjelman mukaan aamulenkki, mutta annoin polvelle lepoa. Se jomotti aika lailla la illalla. Tekniikkatunneilla tehtiin kuitenkin todella paljon yhden jalan juttuja ja tasapainoilua, joka on aika rankkaa treeniä polvelle. Sainpahan nukuttua vähän pidempään eli 8 asti. Päivälle oli luvassa vain yksi, mutta sitäkin rankempi urheilusuoritus, nimittäin talvitriathlonin 2. ja 3.osuus. 2. osuutena oli 5km juoksu, jonka itse korvasin n. 6,8 km pertsan hiihdolla. Juoksun/pertsan osuudelta vaihdettiin 6,8km vapaan hiihtoon.
Kisaan starttasin uintiajan perusteella ensimmäisenä, joten sain ylhäisessä yksinäisyydessä kiertää kaksi kiekkaa pertsalla. Kovan vauhdin pitäminen yksin oli vaikeaa ja edellisenä yönä satanut uusi lumi nihkeytti vauhtia huomattavasti. Minulla ei valitettavasti ollut omaa kelloa, mutta luulen, että vauhtini hieman hidastui kakkoskiekalla. Menin silti kyllä aivan kapasiteettini ylämailla, koska huohotus oli sitä luokkaa.
Vaihtoon tullessani miesten kärki oli jo vaihtanut ja mennyt menojaan, mutta naisten kärkeen ei ehtinyt tulla paljon rakoa. Ohittelin Hennan ja Ainon alussa ja Kaisan peesiin pääsin ekan kiekan lopussa. Hetken aikaa menimme kimpassa, mutta toiselle kiekalle kiristin tahtia saadakseni miehiä kiinni. Miehet menivät valitettavasti menojaan, mutta maaliin pääsin naisten ykkösenä ja aivan lopen uupuneena. Kaikki paikat tärisivät, joten todella tuli otettua koneesta kaikki irti. Epävirallinen matka oli 6,8km pertsaa ja 6,8km ja loppuaika 54,?min
Suihkuun, syömään ja leirin päätössanat. Kotimatkalla meitä oli kolme äärimmäisen tyytyväistä triathlonistia.:)
 |
| Vierumäen latuverkostoa |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)