Puolen tunnin päästä olis startti Vierumäelle seuran kevätleirille. Jättimäinen laukku on pakattu ja pyörä irrotettu trainerista. Ideaalia olisi ollut huoltaa pyörä, mutta jälleen kerran viikko muodostui niin hektiseksi, että alle 10h työpäivät jäi haaveeksi. Kai se riittää, että ketjuihin vähän lisää öljyä..? Huolletaan sitten syksyllä. :)
Viime viikonloppuna meillä oli duunin kautta maksettu Länsiväyläjuoksu. Mieli teki pitkälle matkalle, mutta sain siirrettyä osallistumisen lyhyempään 6,8 km:n reitille. Jalat olivat aika tönkköinä Ranskan viikon jäljiltä ja olo hyvin epätietoinen siitä, kestääkö jalka kovaa juoksua. Tavoitteena oli lähteä kokeilemaan rauhassa!! kuinka jalka kestää sellaista 5min/km vauhtia. Noh, miten kävikään. Mirkalle numerolappu rintaan ja kaikki unohtuu. Into piukeena eturiviin ja lähdöstä hullua ravia muiden mukana. Tietäähän se tyhmäkin, että miten käy, jos ei ole puoleen vuoteen juossut ja lähtee rykimään ekat kilsat 4,15min/km vauhtia. Voin kertoa, että huonosti! :) Aivan kamala olo, hapotus, oksetus 3 km:n kohdalla ja mietteet keskeyttämisestä. Jotenkin pakotin itseni sietämään tuskaa maaliin asti ja sain vauhdin pidettyä jollain tasoalla, vaikka selkeä hyytyminen tulikin. Maaliin pääsin aikaan n.31,40min ja taisin olla naisten sarjan 12. Maalissa oksetti, mutta hetken kuluttua tuli hyvä fiilis. Matkan ongelma ei tosiaan ollut polvi, vaan surkea juoksukunto!
Sunnuntai-illalla ja maantaina kinttu oli aikasen kipeä, joten olen ottanut tämän viikon todella iisisti. Vierumäellä olis tarkotus lähinna uida ja pyöräillä. Siinä on kintulle hommaa jo tarpeeksi.
Adios!
perjantai 26. huhtikuuta 2013
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Ranskan maisemissa
Kerrankin osui ja upposi loman ajoitus nappiin. Ranskassa ja niinkuin koko Etelä-Euroopassa on ilmeisesti ollut todella kylmä kevät ja odostusarvo säiden suhteen ei ollut kovin korkealla. Viikko sitten torstaina saapuessamme Marseillen lentokentälle ulkona puhalsi lämmin tuuli ja säätyyppi oli kokonaan muuttunut.
Viikko sujui pyöräilyn merkeissä. Polvi joutui tositoimiin ja ihme kyllä koipi kesti kovankin treeniohjelman. Vaikean talven jälkeen ekat lenkit maantiepörällä tuntuivat todella takkuiselta. Sitä vaan pienessä mielessään ihmettelee, miten sitä on pystynyt viime kesänä vetämään lenkkejä yli 30km/h keskarilla. Tietysti mäkinen maasto verotti vauhteja, mutta kyllä on lihasvoiman kanssa vielä tekemistä. Varsinkin pitkillä lenkeillä oikeasta reidestä loppui puhti ihan täysin. On vaan vaikeaa saada kinttuun kunnolla lisää voimaa ja samalla yrittää olla rasittamatta sitä liikaa. Lääkäri kun katsoi mua lähinnä huvittuneen säälivällä ilmeellä, kun yritin anella lupaa kyykkyihin ja prässiin...
Viikon treenit oli seuraavanlaiset:
to 11.4. matkustus + kevyt lenkki 1,5h
Noh, onneksi pyöräily kehittyy pyöräilyllä ja loppuviikosta oli kiva huomata, kuinka vauhdit koveni ja matkat piteni. Sain Erkan mukaan kaikille lenkeille, mutta jouduin itse vetojuhdan rooliin. Eipä tullu peesihyödystä paljon viikon aikana nautittua. Viikon aikana tuli pyörätunteja n. 20h ja kilsoja kasaan n. 500km. Pari kunnon vuoristopäivää tuli tahkottua. Viikon upein lenkki oli ehdottomasti Mt Ventouxin kierto + valloitus. Reitille tuli pituutta 120km ja nousumetrejä n. 2 000 m. Mt Ventouxin valloitus oli kyllä mahtava kokemus näin kevät keleillä, sillä vuoren huipuilla ja teiden reunoilla oli metritolkulla lunta, kun samalla poljit lyhkäsillä vermeillä +25c lämmössä.
 |
| Vuoren kierros - 120km |
Viikon treenit oli seuraavanlaiset:
to 11.4. matkustus + kevyt lenkki 1,5h
pe 12.4. tasamaata 3h, muuten aerobista mutta loppupuolella
5 x 1 min kiihdytys/ 2min kevyttä ja 2 x
5min isolla vastuksella (rpm 50-60)/ 2min kevyttä
la 13.4. vuoristoinen 4,5 + 0,5h juoksu ja lihaskunto
su 14.4. tasamaata 3-4h sis. 4 x 10min aerobisella
kynnyksellä (suunnilleen puolimatkan kisavauhtia)/ 5 min kevyttä
ma 15.4.Kevyt juoksu 0,5h, lihaskunto
ti 16.4. vuoristoinen päivä 4-5h, paljon nousua
ke 16.4. 1h tasamaalla, jossa 6x3min VK/3min kevyttä
Noh, onneksi pyöräily kehittyy pyöräilyllä ja loppuviikosta oli kiva huomata, kuinka vauhdit koveni ja matkat piteni. Sain Erkan mukaan kaikille lenkeille, mutta jouduin itse vetojuhdan rooliin. Eipä tullu peesihyödystä paljon viikon aikana nautittua. Viikon aikana tuli pyörätunteja n. 20h ja kilsoja kasaan n. 500km. Pari kunnon vuoristopäivää tuli tahkottua. Viikon upein lenkki oli ehdottomasti Mt Ventouxin kierto + valloitus. Reitille tuli pituutta 120km ja nousumetrejä n. 2 000 m. Mt Ventouxin valloitus oli kyllä mahtava kokemus näin kevät keleillä, sillä vuoren huipuilla ja teiden reunoilla oli metritolkulla lunta, kun samalla poljit lyhkäsillä vermeillä +25c lämmössä.
 |
| Mt Ventoux, matkaa huipulle 4km |
 |
| Huipulla - suoraa nousua 2h. |
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa
Viime kirjoituksessa pääsin jo hehkuttamaan juoksun huumaa. Tota huumaa ei kauan kestänyt, sillä tiistain lääkärikäynti pudotti tämän haaveilijan taas tiukasti maan kamaralle. Lääkärin mukaan kuvailemani tuntemukset eivät kuulostaa normaalille ja hänen mukaan on liian riskiä lähteä rasittamaan jalkaa vielä juoksulla. Pahin skenaario on, että intoudun liikaa ja alan ahnehtia kilsoja ja tämän seurauksena leikatun luun pinnalle muodostunut arpirusto ei kestä ja alkaa kulua pois. Tuohan käytännössä tarkottaisi, että omalla toiminnalla pilaisin sen mitä leikkauksella on saavutettu ja joutuisin takaisin lähtötilanteeseen. Eli minulla edelleen olisi polvi jossa ammottaa rustoreikä reisuluun pinnalla.
Noh, en antanut uutisen masentaa. On niin paljon kaikkea mitä voi puuhailla urheilun saralla. Uskon myös vakaasti, että ainakin loppukesästä pääsen kisamaan lyhyempiä tri-kisoja. Juoksuvauhti ei ehkä päätä tule huimaamaan, mutta olisi vaan niin siistiä päästä kisaamaan. Lääkäri oli myös aika skeptinen Århusin puolimatkan suhteen. Kyllä se juhannus vaan tulee pirun nopeasti ja tuo puolimara voi olla jalalle liikaa. En nyt vielä kuitenkaan tuota täysin poissulje. Kisakalenteri nyt elää ihan tilanteen mukaan. Mitään en voi oikeen lyödä lukkoon.
Pyöräilyn suhteen sain lekurilta vihreää valoa. Tästä intoutuneena liityin otin yhteyttä Focus Ladies tiimiin ja kesällä olisi tarkoitus kisata muutama kisa spesialistien kanssa. Pyöräilyyn panostus on jo kauan kytenyt mielessä, koska onhan se ihan fakta, että kolmen lajin yhdistelmästä pyörä kulkee itsellä parhaiten. Tilanteen ollessa mikä on, päätin liittyä tiimiin ja keskittyä tänä kesänä enemmän pyöräilyyn kuin ennen. Nyt vaan täytyy saada jerkkua jalkoihin, jos aion pysyä tiimin perässä. Kävin jo ihmettelemässä kisakuskien menoa IK-32:n Animal Spinissä tiistaina. Siinä oli omat jalat ihmeissään, kun putkelta vedettiin 3min vetoja kadenssilla 130-150. Keskiviikko ja torstai meni palautuessa. Hullun hommaa, mutta niin siistiä!
Uintirintamalla on myös ollut jos minkälaista testiä ja hulluja treenejä. Heltri-cupin 400m meni aikaan n.6.40min ja tonnin testiuinti aikaan 17min. Kellotin myös uudet maksimisykkeet uinnissa, kun raastavan 20x50m sarjan päätteeksi kaulasta mitattu syke oli pienen palautuksen jälkeenkin yli 180! Viime sunnuntaina uitiin tynnyriuintia 5x100m kovaa n. 1.45min aikaan. Jäätävää, kun yritti ja yritti riuhtoa itseään eteenpäin, mutta tynnyri antoi kyllä todella kovan vastuksen. Tällä viikolla on lusmunnut uintien suhteen..Sitä pääsi taas hiihdon ja pyöräilyn makuun. Huomenna ajattelin ottaa cyklon alle ja polkea Lohjalle sukuloimaan. Katsotaan pääsenkö ehjin nahoin perille..
Noh, en antanut uutisen masentaa. On niin paljon kaikkea mitä voi puuhailla urheilun saralla. Uskon myös vakaasti, että ainakin loppukesästä pääsen kisamaan lyhyempiä tri-kisoja. Juoksuvauhti ei ehkä päätä tule huimaamaan, mutta olisi vaan niin siistiä päästä kisaamaan. Lääkäri oli myös aika skeptinen Århusin puolimatkan suhteen. Kyllä se juhannus vaan tulee pirun nopeasti ja tuo puolimara voi olla jalalle liikaa. En nyt vielä kuitenkaan tuota täysin poissulje. Kisakalenteri nyt elää ihan tilanteen mukaan. Mitään en voi oikeen lyödä lukkoon.
Pyöräilyn suhteen sain lekurilta vihreää valoa. Tästä intoutuneena liityin otin yhteyttä Focus Ladies tiimiin ja kesällä olisi tarkoitus kisata muutama kisa spesialistien kanssa. Pyöräilyyn panostus on jo kauan kytenyt mielessä, koska onhan se ihan fakta, että kolmen lajin yhdistelmästä pyörä kulkee itsellä parhaiten. Tilanteen ollessa mikä on, päätin liittyä tiimiin ja keskittyä tänä kesänä enemmän pyöräilyyn kuin ennen. Nyt vaan täytyy saada jerkkua jalkoihin, jos aion pysyä tiimin perässä. Kävin jo ihmettelemässä kisakuskien menoa IK-32:n Animal Spinissä tiistaina. Siinä oli omat jalat ihmeissään, kun putkelta vedettiin 3min vetoja kadenssilla 130-150. Keskiviikko ja torstai meni palautuessa. Hullun hommaa, mutta niin siistiä!
Uintirintamalla on myös ollut jos minkälaista testiä ja hulluja treenejä. Heltri-cupin 400m meni aikaan n.6.40min ja tonnin testiuinti aikaan 17min. Kellotin myös uudet maksimisykkeet uinnissa, kun raastavan 20x50m sarjan päätteeksi kaulasta mitattu syke oli pienen palautuksen jälkeenkin yli 180! Viime sunnuntaina uitiin tynnyriuintia 5x100m kovaa n. 1.45min aikaan. Jäätävää, kun yritti ja yritti riuhtoa itseään eteenpäin, mutta tynnyri antoi kyllä todella kovan vastuksen. Tällä viikolla on lusmunnut uintien suhteen..Sitä pääsi taas hiihdon ja pyöräilyn makuun. Huomenna ajattelin ottaa cyklon alle ja polkea Lohjalle sukuloimaan. Katsotaan pääsenkö ehjin nahoin perille..
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Ilon askeleita!
Kuukauden "liikuntakielto" päättyi tänään ja tämän kunniaksi kaivoin lenkkarit kaapista ulos. Kunnon lenkkiä en ole juossut puoleen vuoteen ja täytyy myöntää, että aika tuskaa on ollut. Juoksu on vaan niin helppo laji. Joskus on vaan niin siistiä juosta keuhkonsa pihalle. Samanlaista kokonaisvaltaista fiilistä en ole oikeen vielä uinnista tai pyöräilystä löytänyt.
Duunipaikan muuton vuoksi kotiudun tänään harvinaisesti jo ennen kolmea. Ulkona upea auringonpaiste, joten ei muuta kun Karhut kaapista jalkaan ja menoksi. Alku tuntui polvessa hyvälle. Näin se oli kuukausi takaperinkin. Eka 500m menee ongelmitta, sitten joka askeleella tuntui, että polvi jäykistyi ja lopulta meno muuttui jäykän epämukavaksi. Nyt kuitenkin pääsin lähes 5km:n kohdalle ennenkuin polvessa alkoi olla vastaavia tuntemuksia. Ehkä vielä varon jalkaa, sillä matkan edetessä ensimmäiseksi jumiutui vasen lonkan koukistaja. Luulen, että painotan alitajuntaisesti liikaa terveelle jalalle. Vaikka vauhti ei päätä huimannut, niin fiilis oli mahtava! Aurinko paistoi, edessä Espoon rantaraitti ja ensimmäinen juoksulenkki lähes puoleen vuoteen! Siistiä! Westendistä poikkesin myös jäälle juoksemaan, jossa aurinko lämmitti jo oikeen tuntuvasti.
Loppua kohti meno vähän hyytyi, mutta lenkin kokonaispituudeksi tuli 8km ja aikaa meni n. 50min. Ihan kohtuullista vauhtia kuitenkin liukkaalla alustalla. Vähän tuli ehkä ahnedittua ekaksi lenkiksi, mutta en vaan malttanut lopettaa! Toivon todella, että tästä mentäisiin vaan parempaa kohti ja voisin pikkuhiljaa alkaa lisätä määriä. Juoksua otan maltilla mukaan, mutta nyt vklopusta lähtien olisi tarkoitus myös palata pyöräilyn ja hiihdon pariin. Jes! Onneksi pääsen vielä nauttimaan hetken hiihtokeleistä.
Duunipaikan muuton vuoksi kotiudun tänään harvinaisesti jo ennen kolmea. Ulkona upea auringonpaiste, joten ei muuta kun Karhut kaapista jalkaan ja menoksi. Alku tuntui polvessa hyvälle. Näin se oli kuukausi takaperinkin. Eka 500m menee ongelmitta, sitten joka askeleella tuntui, että polvi jäykistyi ja lopulta meno muuttui jäykän epämukavaksi. Nyt kuitenkin pääsin lähes 5km:n kohdalle ennenkuin polvessa alkoi olla vastaavia tuntemuksia. Ehkä vielä varon jalkaa, sillä matkan edetessä ensimmäiseksi jumiutui vasen lonkan koukistaja. Luulen, että painotan alitajuntaisesti liikaa terveelle jalalle. Vaikka vauhti ei päätä huimannut, niin fiilis oli mahtava! Aurinko paistoi, edessä Espoon rantaraitti ja ensimmäinen juoksulenkki lähes puoleen vuoteen! Siistiä! Westendistä poikkesin myös jäälle juoksemaan, jossa aurinko lämmitti jo oikeen tuntuvasti.
Loppua kohti meno vähän hyytyi, mutta lenkin kokonaispituudeksi tuli 8km ja aikaa meni n. 50min. Ihan kohtuullista vauhtia kuitenkin liukkaalla alustalla. Vähän tuli ehkä ahnedittua ekaksi lenkiksi, mutta en vaan malttanut lopettaa! Toivon todella, että tästä mentäisiin vaan parempaa kohti ja voisin pikkuhiljaa alkaa lisätä määriä. Juoksua otan maltilla mukaan, mutta nyt vklopusta lähtien olisi tarkoitus myös palata pyöräilyn ja hiihdon pariin. Jes! Onneksi pääsen vielä nauttimaan hetken hiihtokeleistä.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Kärsivällisyydestä..
Viime viikot ei todellakaan ole menneet niin kuin Strömsössä. Viime kirjoituksessa mainostin, että pakollisen juoksu/pyöräily/hiihtokiellon myötä alan nyt sitten uida niin pirusti. Pari päivää tuosta kirjoituksesta niin sairastuin. Olen ollut todella vähän kipeä viimeisten vuosien aikana, joten ihmeellisesti joku räkätauti pääsi yllättämään. Pari päivää meni aivan sängyn omana ja viikon verran sain kuluttaa nessuja tiuhaan tahtiin. Kaippa se pakollinen flunssa on kerran vuodessa sairastettava ja pääsin kuitenkin tämän taudin suhteen aika helpolla.
Tällä viikolla olenkin sitten laittanut uinnissa uuden vaihteen silmään. Kun tänään illemalla käyn vielä räpiköimässä Heltri-cupin 400m uinnnin verroinneen nouseen viikon uintikilsat lähelle 10km:tä. Uskomatonta! Viikossa ei nyt vielä ihmeitä tehdä, mutta yhtenä virstanpylväänä uinnin suhteen voin pitää perjantain uintitreeniäni, jossa uin 4 km! Tämä on minulle - joka vielä toissakesänä pelkäsi henkensä edestä uintiosuuksia - suuri saavutus.
Vaikka olen jollain tasolla oppinut nauttimaan uinnista, täytyy sanoa, että raskasta tämä "liikuntakielto" on. Ulkona aurinko paistaa pilvettömästä taivaalta ja muut hehkuttavat kuinka upeaa on hiihtää, juosta ja tehdä ties mitä tuossa säässä. Eilen taisin jopa pari kyyneltä vierehtää. Olen todella kärsimätön luonne ja odotankin polvelta jotain ihmeparantumista. Todellisuus kuitenkin on mitä se on. Tajuntaan on alkanut jollain tasoa hiipiä myös pelko siitä, että tulevana kesänä ei välttämättä kisata. Onhan sitä kesään vielä aikaa, mutta ei tämä odottaminen ainakaan kuntoa paranna..
Onneksi haaveilu on kuitenkin sallittua. Tänään käytiin GoExpo messuilla pyörimässä ja siinä haaveilumielentilassa menin osallistumaan Pirkan Pyöräilyyn, ostamaan uudet työmatka-ajoon tarkoitetut ajovermeet ja kaiken kukkuraksi ostamaan pari yksityistuntia Pilatesohjaajalta. Ohjaaja oli itse käsinyt eturistisideleikkauksen jälkeisistä polvivaivoista ja vannoi kuntouttaneensa polvensa pilateksen avulla. Tällä hetkellä ostaisin varmasti kaiken, joka vaan lupaa kivuttoman polven. Tunnilla on tarkoitus lähteä vahvistamaan polven tukilihaksia jousivastuslaitteilla ja muilla apuvälineillä. Eipä muustakaan vartalonhallinnasta haitaksi ole. Menen tunnille parin viikon päästä, joten katsotaan miten homma lähtee käyntiin.
Kevät- ja syysajoasuksi tarttui mukaan Pearl Izumin Elite SoftShell ajohousut ja takiksi Pear Izumin veden ja tuulenkestävä takki. Nyt kun pääsisi vaan ulkoiluttamaan niitä. Nyt sitä paljon kuulutettua kärsivällisyyttä...
Tällä viikolla olenkin sitten laittanut uinnissa uuden vaihteen silmään. Kun tänään illemalla käyn vielä räpiköimässä Heltri-cupin 400m uinnnin verroinneen nouseen viikon uintikilsat lähelle 10km:tä. Uskomatonta! Viikossa ei nyt vielä ihmeitä tehdä, mutta yhtenä virstanpylväänä uinnin suhteen voin pitää perjantain uintitreeniäni, jossa uin 4 km! Tämä on minulle - joka vielä toissakesänä pelkäsi henkensä edestä uintiosuuksia - suuri saavutus.
Vaikka olen jollain tasolla oppinut nauttimaan uinnista, täytyy sanoa, että raskasta tämä "liikuntakielto" on. Ulkona aurinko paistaa pilvettömästä taivaalta ja muut hehkuttavat kuinka upeaa on hiihtää, juosta ja tehdä ties mitä tuossa säässä. Eilen taisin jopa pari kyyneltä vierehtää. Olen todella kärsimätön luonne ja odotankin polvelta jotain ihmeparantumista. Todellisuus kuitenkin on mitä se on. Tajuntaan on alkanut jollain tasoa hiipiä myös pelko siitä, että tulevana kesänä ei välttämättä kisata. Onhan sitä kesään vielä aikaa, mutta ei tämä odottaminen ainakaan kuntoa paranna..
Onneksi haaveilu on kuitenkin sallittua. Tänään käytiin GoExpo messuilla pyörimässä ja siinä haaveilumielentilassa menin osallistumaan Pirkan Pyöräilyyn, ostamaan uudet työmatka-ajoon tarkoitetut ajovermeet ja kaiken kukkuraksi ostamaan pari yksityistuntia Pilatesohjaajalta. Ohjaaja oli itse käsinyt eturistisideleikkauksen jälkeisistä polvivaivoista ja vannoi kuntouttaneensa polvensa pilateksen avulla. Tällä hetkellä ostaisin varmasti kaiken, joka vaan lupaa kivuttoman polven. Tunnilla on tarkoitus lähteä vahvistamaan polven tukilihaksia jousivastuslaitteilla ja muilla apuvälineillä. Eipä muustakaan vartalonhallinnasta haitaksi ole. Menen tunnille parin viikon päästä, joten katsotaan miten homma lähtee käyntiin.
Kevät- ja syysajoasuksi tarttui mukaan Pearl Izumin Elite SoftShell ajohousut ja takiksi Pear Izumin veden ja tuulenkestävä takki. Nyt kun pääsisi vaan ulkoiluttamaan niitä. Nyt sitä paljon kuulutettua kärsivällisyyttä...
lauantai 23. helmikuuta 2013
Takapakkia
Polvi ei vaan ole kunnossa. Olen tiennyt sen jo pidemmän aikaa, mutta jotenkin odottanut jotain ihmeparantumista. Tiistaina menin ortopedin juttusille ja hän patisti suoraan magneettiin. Perjantaina menin kuuntelemaan ristiriitaiset uutiset. Hyvät uutiset ensin. Leikattuun rustovaurioon on kehittynyt arpirustoa ja suoraa "reikää" luun pintaan ei enää näkynyt. Myös leikattu kierukka oli siisti. Sitten ne huonot uutiset. Leikattu reisiluun nasta on todella "ödemaainen" eli turvonnut, tulehtunut. Tämä oletettavasti aiheuttaa kivun varsinkin kaikessa iskuttavassa liikeessä.
Tuo luun ärtyminen voi johtua siitä, että paranemisprosessi luussa on edelleen kesken. Voi myös olla, että luun ollessa vielä paranemistilassa sitä on alettu rasittaa aivan liikaa. Vaikka mielestäni olen tehnyt kuntoutuksen aivan oppikirjan mukaan, voi vaan olla määrät ovat olleet vain liian kovia polven sietokykyyn nähden.
Jos siis kesäksi haaveilen saavani kintun juoksukuntoon, niin nyt tuli määräykseneä kuukauden täysi juoksu/isku/painekielto. Tarkoittaen en saa seuraavaan kuukauteen tehdä muuta kun vesiurheilua ja tiettyjä punttiliikkeitä. Kuukauden päästä aletaan taas lisätä kuormitusta ja katsotaan miten polvi kestää. Jos ei kestä, niin tähystysleikkaus kutsuu jälleen..:( Tuo uhkakuva mielessä, otan nyt lääkärin ohjeen tosissaan ja seuraavan kuukauden sitten uin niin maan pirusti.
Tässä muuten magneettikuvia
before leikkaus 2012:
Jos totta puhutaan en näin maallikkona hurjaa eroa huomaa, mutta magneetin diagnoosin mukaan vaurioon oli muodostunut arpirustoa ja vaurioalue pienentynyt, joten uskotaan. Seuraava kuukausi mennään siis uintipainotteisesti. Hauska nähdä tapahtuuko kuukaudessa uinnin suhteen jotain kehitystä.
Tuo luun ärtyminen voi johtua siitä, että paranemisprosessi luussa on edelleen kesken. Voi myös olla, että luun ollessa vielä paranemistilassa sitä on alettu rasittaa aivan liikaa. Vaikka mielestäni olen tehnyt kuntoutuksen aivan oppikirjan mukaan, voi vaan olla määrät ovat olleet vain liian kovia polven sietokykyyn nähden.
Jos siis kesäksi haaveilen saavani kintun juoksukuntoon, niin nyt tuli määräykseneä kuukauden täysi juoksu/isku/painekielto. Tarkoittaen en saa seuraavaan kuukauteen tehdä muuta kun vesiurheilua ja tiettyjä punttiliikkeitä. Kuukauden päästä aletaan taas lisätä kuormitusta ja katsotaan miten polvi kestää. Jos ei kestä, niin tähystysleikkaus kutsuu jälleen..:( Tuo uhkakuva mielessä, otan nyt lääkärin ohjeen tosissaan ja seuraavan kuukauden sitten uin niin maan pirusti.
Tässä muuten magneettikuvia
before leikkaus 2012:
Rustovaurio, johon kehittynyt arpikudosta
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Lomat lusittu
Hiljasta on ollut blogirintamalla, mutta siihen on syynsä. Viimeinen kuukausi on ollut sellaista hullunmyllyä, lähinnä työrintamalla, että sporttailutkin ovat välillä jääneet harmittavan vähäisiksi.
Tämä vääryys onneksi paikkaantui viime viikolla, kun vietin hiihtolomaa Ylläksen upeissa maisemissa mitä parhaimmassa treeniseurassa. Ennen Ylläksen reissua tuli tehtyä pikavisiitti Budapestiin, jossa käytiin morjestemassa Erkan vanhoja työkavereita ja nautittiin viikonlopun verran luksuselämästä upeassa hotellissa. Ensimmäinen kerta muuten, kun tämä tyttö on yöpynyt yli kolmen tähden hotellissa.
Kova parin viikon ylityörumba oli ihana nollata menneellä viikolla. Ohessa kuvakoostetta..
Sunnuntai yöllä saavuin himaan ja seuraavana aamuna startti Ylläkselle. Vähän meinas tulla kiirus pakkailujen suhteen, mutta kentällä oltiin hyvissä ajoin. Mökkiseurueeseen kuului kovaa hiihtoseuraa, joten 200km:n viikkotavoite täyttyi helposti.
Loppuviikon kärvistelin pahan rakon kanssa. Taisi tulehtua aika pahasti, koska heräsin yölläkin pahaan jomotukseen. Compeed-, laastari- ja kinesioteippiviritelmän turvin pystyin hiihtämään pari vikaa päivääkin, vaikkakin hammasta purren.
Tämä vääryys onneksi paikkaantui viime viikolla, kun vietin hiihtolomaa Ylläksen upeissa maisemissa mitä parhaimmassa treeniseurassa. Ennen Ylläksen reissua tuli tehtyä pikavisiitti Budapestiin, jossa käytiin morjestemassa Erkan vanhoja työkavereita ja nautittiin viikonlopun verran luksuselämästä upeassa hotellissa. Ensimmäinen kerta muuten, kun tämä tyttö on yöpynyt yli kolmen tähden hotellissa.
Kova parin viikon ylityörumba oli ihana nollata menneellä viikolla. Ohessa kuvakoostetta..
 |
| Hotlan aula |
 |
| Master bedroom |
 |
| Aamiainen |
Sunnuntai yöllä saavuin himaan ja seuraavana aamuna startti Ylläkselle. Vähän meinas tulla kiirus pakkailujen suhteen, mutta kentällä oltiin hyvissä ajoin. Mökkiseurueeseen kuului kovaa hiihtoseuraa, joten 200km:n viikkotavoite täyttyi helposti.
Loppuviikon kärvistelin pahan rakon kanssa. Taisi tulehtua aika pahasti, koska heräsin yölläkin pahaan jomotukseen. Compeed-, laastari- ja kinesioteippiviritelmän turvin pystyin hiihtämään pari vikaa päivääkin, vaikkakin hammasta purren.
 |
| Ihan pikku rakko vaan.. |
 |
| Äkäsmyllyllä |
 |
| Lähtöpäivä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)